Aihearkisto: Kesäloma 2018

Kopparnäs

17.8.2018

Vielä Jussin viimeisenä lomaviikonloppuna lähdettiin puskailemaan, siis harrastamaan puskaparkkileiriytymistä keskelle luontoa ilman sähköä ja muita lähimukavuuksia.Roki oli toki heti lähdössä mukaan, tosin riitti kun sanoi vaan että ”lähteekö Roki mukaan?”, ja tuo otus on heti innosta soikeana lähdössä – tietämättä yhtään minne ja miksi. Tästä se matka alkaa!

Perillä viimein ja muutamat tavarat levitettynä leiriytymistä varten. Pian taas liha kypsyy Cramer-matkagrillissä.

Jostain syystä – vaikka ei ole edes kuuma – niin Rokin mielipaikka näyttää olevan aina auton alla. Sieltäkin voi tarkkailla ympäristöä ja on viileää.

Huoltoa ja pesua.

Kotiin päästyämme pestiin useampikin koneellinen pyykkiä. Hyvin nukutun yön jälkeen oli aamusta sopiva sää, joten pestiin matkailuauton pinnasta kertyneet ötökät ja lika pois ja samalla levitettiin pintaan kevyt pesuvaha. Eipä se kauan siinä pysy mutta onpa nyt ainakin muutaman sateen verran siinä pinnassa. Kattoa ei nyt joudettu tekemään, alkoi nimittäin satamaan ja siinä vaiheessa oli muutenkin aika kuitti. Lämpötila kun taas nousi yli 27 niin tee siinä nyt jotain. No, ruoan yhteydessä sai maistella jo aiemmin tuttua olutta.

Kahvitteluhetki matkalla kohti kotia

2.8.2018

Mynämäellä lämpötila alkoi nousta jo aamutuimaan yli hellerajan lähtiessämme matkaan heti, kun aamiainen ja muut aamutoimet tuli tehtyä.

Myös Rokin kanssa koetettiin keskustella päivän reitistä ja menopaikoista mutta Roki keskittyi lähinnä kuuntelemiseen ja tärkeältä näyttämiseen.

Alkuun oli ollut mietteenä, josko tuolla saaristossa pitäisi piipahtaa. Todettiin, että saaristoreitti tulisi yhden lauttaylityksen kohdalla maksamaan hieman enemmän, kuin oli nyt valmiutta tuohon uhrata joten aloimme empimään.

Muutenkin halusimme saada auton perään törmänneen moottoripyörän aiheuttamien vaurioiden korjausprojektin käyntiin mahdollisimman pikaisesti, joten aikaistimme paluuta pääkaupunkiseudun tuntumaan – siispä Turun ohitustietä pitkin 1-tielle ja päädyimme Hyvinkään Best Caravaniin. Vauriot kuvattiin ja niiden perusteella laaditaan kustannusarvio vakuutusyhtiön ihmeteltäväksi. Toivottavasti arvio ja korjauslupa saadaan nopeasti.

Täältä lähtiessä olikin helppo käydä tervehtimässä Artelin Teroa (OH2ROCK) perheineen. Kiitos kahvista ja pikkusyötävistä.

Myös Roki sai tavata jälleen Sissi-dobermannineidin. Vauhtia ja menoa riitti koirilla. Edes kunnollista kuvaa ei saatu kun eivät pysähtyneet hetkeksi mihinkään.

Matkalla kohti kotia kävimme vielä Ämmässuon sorttiasemalla. Siellä kun saa punnitettua ajoneuvonsa ilmaiseksi – kunhan ei pyydä siitä virallista raporttia. Painoa tuolloisella lastilla oli 3480 kg. Vielä ollaan alle sallitun kokonaispainon.

Viimein päästiin kotikonnuille ja kannettiin pyykit ja muut tavarat taloon. Pesukoneelle on siis hommia tiedossa useammankin satsin edestä. Ja taas mennään saunaan.. Aah.

Käynti Laitilan Juomatehtaan myymälässä, sekä jäätelöä Luvialla

2.8.2018

Aamu Kaskisissa alkoi aamiaisella, jota ryyditti leirintäalueen isännän Rogerin vaimon leipomat kakunviipaleet. Mariestrandin leirintäalueesta jäi hyvä mieli ja muistot. Isäntäperheellä oli juuri saatu koiranpentu, Banjo. Söpö koiruus!

Matkalla etelään mietimme, mihin jatkaisimme seuraavaksi. Ehkäpä Poriin, kenties Raumalle?

Ennen reissua oli eräänä ajatuksena monista myös saaristoreitin läpikulku. Yhden lauttaosuuden hinta kuitenkin säikäytti meidät pois siltä reitiltä tällä kertaa.

Matkalla pysähdyimme Porissa pienelle täydennykselle, sillä ruokakaapin pohja näkyi jo.

Porista alaspäin tullessa Jussi huomasi, että edessä on Luvia ja siellä on Jussin edesmenneen isän nuoruuden ystävä, jonne oli voimassa kahvittelukutsu. Kahvin sijaan nautimme marjaisaa jäätelöä ja jutusteltiin leppoisassa kesäsäässä. Harmi, että tämäkin tuttavuus tuli postuumisti esiin. Noh, sellaista sattuu. Hyvä, että törmättiin näinkin. Kiitos jäätelöstä sekä kesän tuokiosta Kirsti ja Heikki Uusilehto! Törmätään taas uudestaan.

Matka jatkui jälleen ja vastaan tuli Laitila. Hmm, Laitila, mistä se on tuttu paikka? No Laitilan Kukosta toki!

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Päivää oli kulunut tässä kohtaa sen verran pitkälle, että halusimme etsiytyä seuraavaan yöpymispaikkaan. Sellainen tulikin vastaan kuin puskista, ei ollut nimittäin leirintäaluekirjoissa Lemmi Caravania.

Paikka vaikutti vähän syrjäiseltä eikä paikalla ollut henkilökuntaa tai mitään muutakaan. Sitten meidät huomasi paikalla jo ollut asiakas – vai oliko kausipaikkalainen – joka opasti ja kertoi miten tällä leirialueella asiat toimii.

Paikka se on tämäkin, joten täällä nyt sitten ollaan seuraava yö. Mukavan pehmeä nurmimatto jalkojen alla on kyllä hieno asia.

Illalla taas saunaan. Kyllä puulämmitteinen sauna vaan on aina iloinen asia.

Kaskinen Kaskis

1.8.2018

Larsmon ampiaisten keskeltä matkattiin Pohjanmaan peltomaisemissa, osin kolme vuotta sitten ajeltuja tuttuja reittejä pitkin. Matkalla tuli vastaan Jussin nimikkopuisto.

Täällä rannikolla voisi kuvitella olevan paljon radioamatöörejä, mutta ei, tien varsilla nähtävät korkeat ristikkomastot ovat ruotsin television vastaanottoa varten.Tuossa mastossa tosin taitaa olla muutakin.

Tällä kertaa muodostui ajatukseksi ettei ajettaisi tänään kovin pitkään, joten lyhyen siirtymisen jälkeen saavuimme Kaskisiin. Kaskinen on pinta-alaltaan Suomen pienin kunta ja kaupungin asukasmäärä on toiseksi pienin. Taitaa Kauniainen olla se pienin.

Lämpöä piisaa. Sisällä ei tule ainakaan vilu.

Rokille viilennystä

Lämpötilan ollessa edelleen helteinen oli syytä antaa helpotusta Rokille. Siispä uimaan:

Mennessä rantaan leirintäalueen toimistorakennuksen vierellä oli alueen raaka vahti, johon Roki tutustui:Peloton peto! (tuo jänis siis)

Illalla pääsi taas saunaan kohtuullisella hinnalla, mikä näin hellepäivän päätteeksi oli sopiva kruunaus. Saunassa oli jännä ratkaisu, ajettiin kahta postilaatikkokiasta rinnan. Yksi ollut vissiin vähän liian pieni eikä raaskittu hankkia kokonaan uutta mutta vähän isompaa. Valitettavasti kuvaa tuosta ratkaisusta ei tullut otettua. Samoin sähköasennukset oli hieman hmmh… erikoisia. Mutta ehkäpä tuokin on vähän NMP.

Hellettä pakoillen

31.7.2018

Viinaa rannasta

Torniosta lähdettiin valumaan kohti etelää heti aamutoimien jälkeen. Lämpötila alkoi nousta uhkaavasti heti aamusta. Onneksi auton ilmastointi toimii ja pitää ajaessa ainakin ohjaamossa olotilan siedettävänä.

Ennen Torniosta poistumista pysähdyttiin kaupoilla ja samalla kun olimme lähellä Ruotsin rajaa, Jussi halusi käydä Ruotsissa Haaparannan Systembolagetissa ostoksilla. Tämän kesän radioamatöörileirin aikana OH6JAT maistatti erinomaista rommia, jota ei saa Suomesta, mutta Ruotsin alkosta saa.

Joten auto hetkeksi parkkiin lähelle rajaa, sillä autolla sinne Ruotsiin ei kannata mennä koska Rokille pitäisi tuosta syystä hankkia ekinokokkilääkitys. Ruotsissa käynti piti tehdä siis kävellen, mutta sehän onnistuu. Tapio ja Roki jäivät rajalle odottelemaan ja Jussi käveli rajan yli viereiseen Systembolaget-ketjun myymälään.

Roki ihmettelee, minne Jussi meni.

Skortsio!

Matka jatkui taas eteenpäin kohti etelää kun hankinta oli tehty. Mietimme, että tullako rantaa myöten tuttua ja tylsää reittiä vaiko mennäkö sisempää maantietä myöten. Valitsimme jälkimmäisen ja köröttelimme Limingan jälkeen 86-tietä E4-tien sijaan.

Matkalla todettiin, että ulkolämpötila vaikutti epätodelliselta auton mittarin näyttäessä +32C. Ehkäpä seuraava yöpaikka voisi olla kuitenkin lähellä rannikoa ja merta… Niinpä keulan suunnaksi otettiinkin Kaustisen sijaan Pietarsaari. Pysähdyttiin siis ennen Pietarsaarta Strandcamping -leirintäalueelle. Lämpötila olikin paljon miellyttävämpi, varsinkin kun Kokkolan yli meni ukkosrintama sateineen. +26C on paljon parempi.

Myös Roki pääsi hieman pulikoimaan kirkasvetiseen mereen. Hauskaa oli!

Täällä oli paljon ampiaisia jotka koettivat kovin päästä sekä olutpulloon ja matkailuautoon sisälle. Työttömät lentävät k*sipäät!

Onkohan Roki aamukankkusessa? Hieman savuisa portteri oli kyllä maukasta.Tästä eteenpäin jatketaan jälleen kohti etelää.

Aavasaksan kautta Tornioon

30.7.2018

Lähdettiin aamulla sopivasti sateiden alta etelää kohden ja enimmäkseen rintaman edellä.

Heti alkumatkalla on Suomen maanteiden korkein kohta 565 metriä. Täältä on vielä pitkä matka takaisin Espooseen.

Matkalla tavattiin vielä paikallisia jolkottelemassa: Kuvasta ei ehkä näy hyvin, mutta oikeanpuoleinen poro on taituri, osaa juosta ja paskoa samalla.

Käytiin Muoniossa tankkaamassa niin auto kuin jääkaappikin ja ajatus oli mennä Aavasaksalle yöksi.

Aikaisemminkin Aavasaksalla käyneenä on nämä nähtävyydet jäänyt näkemättä.

Tästä valuimme mäkeä alaspäin vähän takaisin majoituksia tarjoavien alueelle katsomaan tarjontaa. Caravanalue ei vakuuttanut tyhjyydellään, joten jatkettiin matkaa jo kolme vuotta sitten vierailtuun tuttuun Tornion Campingiin.

Nyt saunaan ja sitten ruokaa.