Jussi Strömberg

Kuka on Jussi Strömberg?

Ensimmäisenä kerrottakoon se oleellisin: Olen tämän sivun pääkäyttäjän Tapion omistaman talon asukki. Tai no, joku voisi kutsua myös puolisoksi. Olemme siis avioliitossa ja aiemmin olimme kesäkuussa 2014 alkaen rekisteröidyssä parisuhteessa. Vuoden 2018 kesäkuussa kävimme taas uudelleen maistraatissa muuttamassa suhteen lain mahdollistamaksi avioliitoksi.

Minä putkahdin maailmaan eräänä kipakkana pakkaspäivänä helmikuun lopulla vuonna 1972 Helsingissä kätilöopistolla. Sitten vuonna 1973 vappuna minusta tuli espoolainen, kun muutimme Soukkaan.

Harrastuksia

  • Elektroniikka
  • Radioamatööri (OH2GLG)
  • Roki-koira
  • Uutena tälle vuodelle matkailuauton ulkoiluttaminen
  • Muunnossanat ja niiden kääntelyn tartuttaminen muille 🙂
  • Irc. Jonnet ei todellakaan muista.

Koulutus- ja työhistoriaa

Mielenkiinto sähköön ja elektroniikkaan tuli esiin jo varmaan lastentarhaikäisenä. Kaikki, mikä oli työkaluin – tai ilman – avattavissa, piti tutkia.

Melkein heti lukemaan opittuani tuli paikallisen Soukan kirjaston tarjoama elektroniikkakirjallisuus hyvin tutuksi jo ala-asteen aikana. Niin Hannu Miettisen “Elektroniikkaa sinulle” ja muut, kuten esimerkiksi nyt jo edesmenneen Osmo A. Wiion (OH2TK) teokset tulivat tutuiksi. Kovin syventävästi ei tietenkään pikku-alakoululaisen ymmärrys antanut myöten, joten ihan kaikkea ei tullut ahmittua. Arvelisin kuitenkin, että ainakin sähkötekniikan ja siihen liittyvän fysiikan alkeet oli hyvin hallussa, ennen kun oli koulussa mitään näistä opetettu.

Sittemmin yläasteen jälkeen hakeuduin ammattikouluun Radio- ja TV-asentajan linjalle, joka tosin sittemmin jo opintojen aikana muuttui Tietotekniikan mekaanikon linjaksi. Valmistuttuani ammattikoulusta oli ennen armeijaa sekalaisia lyhyitä työpätkiä niin Espoon kaupungilla AV-huollossa kuin Pizza Taxissakin.

Armeijassa menikin 330 päivää Parolannummella Panssariviestissä. Olisinpa tiennyt, että olisi kannattanut olla vähän särmempi… Olisi ehkä päässyt esimerkiksi radioasentaja-aukkiin jos olisi vähän jaksanut rypistää enemmän. Noh, kyllähän tuo aika meni kirjurinakin.. Tässä kohtaa oli 90-luvun lama ja armeijan jälkeen odotti mahdollinen työttömyys.

Kuitenkin, minulla kävi munkki, nimittäin melkein heti armeijan jälkeen löytyi oman alan töitä. Pääsin duuniin Sonyn keskushuoltoon RTV Service Factory Oy:lle Espoon Vitikkaan, jossa Sonyn televisiot sekä videot muiden hupilaitteiden ohessa tulivat hyvin tutuiksi. Siellä tuli touhuttua viisi vuotta.

Sen jälkeen kului viisi vuotta Ericssonin matkapuhelimien huollossa Mai-Fon Oy:ssä, jossa tuli omaksuttua pintaliitoselektroniikan korjaustaito, mikä ei ollut tulevaisuutta ajatellen yhtään huonompi juttu.

Seuraava, lähes 10 vuoden aika, meni Connect Services Oy:n palveluksessa, jossa kommersiaali- (l. ammatti-) radiopuhelimet sekä ajoneuvojen  hupielektroniikka tuli tutuksi mm. Waeco-merkin osalta. Ei ehkä muuten yllätä, miten paljon nykypäivän radioissa on paljon pintaliitostekniikkaa..

Nykyään olen töissä Puolustusvoimissa Logistiikkalaitoksella Riihimäellä järjestelmäasentajana, mutta valitettavasti sen enempää en voi siitä kertoa.. Ymmärrätte varmaan. Tähän mennessä opittuja taitoja pääsee käyttämään ja kaikkea uutta on opittu ja saavutettu. Kuten ylennys reservin alikersantiksi. No, korvaapa käymättä jääneen AUK:in.

Niin siis millainen tyyppi?

Itse olen hieman huono arvioimaan itseäni. Lapsena olin varmaan jossain määrin ADHD- tai ainakin vähintään ADD. Ei oikein keskittynyt mihinkään ja hypin asiasta toiseen ja edellinen homma jäi kesken. Jossain määrin edelleen tunnistan samoja piirteitä itsessäni.

Kun olin ehkä vähän massasta poikkeava ja erilainen ja hieman huonon itsetunnon omaava, niin olin helppo kohde kiusaukselle. Koulukiusattuna tulin hiljaiseksi. Nykyään lienen siitä vähän parantunut, vaikka ehkä hieman silti edelleen olen ehkä vähän syrjäänvetäytyvä. En missään nimessä halua esiintyä saati laulaa karaokessa muiden nähden. Mitä on kyllä tullut tehtyäkin.

Arvelisin olevani hieman huumorintajuinen, sananokkela (oih, ne muunnossanat!) ja ehkä mietin vähän liikaa asioiden merkityksellisyyksiä joita ei ole..

En ole kauhean täsmällinen, vaikka kovasti koetan olla.. Minuutti nyt sinne tai tänne, mitä sitten? Myöhästyn varmaankin hautajaisistanikin. Ehkäpä junan pyörästä puhkesi kumi tai länsimetron avajaiset ruuhkautti tien. Jaa mutta länsimetro taisi jo olla toiminnassa.. Höh.

Radioamatööriharrasteen sekä työssä opitun vuorovaikutuksen myötä olen kehittynyt paljon ulospäinsuuntautuneemmaksi siitä mitä olin kouluajan jälkeen.

Radioamatööriharraste tutustutti mm. paikallisradiotoimintaan Radio Hamin myötä. Olen esiintynyt jonkinmoisena uutislukijana Radio Hamissa ja myös Suomen ensimmäisessä yksityisessä digitelevisiolähetyksessä, joka järjestettiin Suomen Radioamatööriliiton kesäleirillä Pikku-Syötteellä vuonna 2009. Itse lähetyksessä tosin puuttui ääni ja olipa jotain muutakin, mutta kuva oli kuulemma hyvä!

Nyt tästä läppärin näppäimistöstä loppuu muste joten kirjoittelen joskus toisella kerralla lisää.