
Tämä kesälomamatka lähenee loppuaan. Tänään kulutetaan aikaa alueella ja illaksi laivaan.
Tämä kesälomamatka lähenee loppuaan. Tänään kulutetaan aikaa alueella ja illaksi laivaan.
Tänään lähinnä suoritettiin siirtyminen lähemmäksi satamaa.
Huomenna käydään eläinlääkäriltä hakemassa Rokille heisimatolääkitys ja saadaan merkintä passiin. Muuten päivän aikana vuorossa turismia.
Tälläinen reitti tuli tänään. Pörrättiin aikamme tuolla Strasburgissa etsien autolle paikka, mutta eihän sieltä tämän kokoiselle kaapille tilaa löydy, joten jatkettiin matkaa. Matkalla pysähdyttiin moottoritoen taukopaikalle jaloittelemaan ja käymään kaupassa, jotta saataisiin ranskalaista olutta. No moottoriteiden liikkeissä ei saa myydä kaljaa, viiniä toki saa, koska niissä on vaikeampi korkki. Ostettiin kuitenkin matkamuistot ja Benelux-tiekartta.
Metzissä koitettiin myös etsiä paikkaa, mutta sama homma, ei onnaa. Kuvan sain katedraalista kuitenkin.
Meersburgin Stellplatzilla oli oikein hyvät peruspalvelut. Kunpa näitä olisi Suomessakin. Löytyy vessat erillisellä pisuaarihuoneella, pysäköinnin rahastus, kemssan tyhjennys ja sähkö saa 50¢-kolikolla 1kW verran, se sitten kestää sen mitä kulutus on. Meillä kävi vielä hyvin sinänsä, että täältä oli juuri jatkamassa matkaa toinen karavaanari, jolla jäi käyttämättä vuorokauden minimimaksusta koko yö seuraavaan puoleen päivään asti ja lykkäsi sitten meille parkkilappunsa.
Tänään ajettiin Rottweiliin Rokin pyhiinvaellukselle. Viimeksi oli sunnuntai ja kaikki paikat oli aikalailla kiinni. Nyt lauantaina kadulla, jossa se rottweilerpatsas on, oli markkinapäivä ja sinne ei koirilla ollut asiaa. Nyt kuitenkin löysimme toisenkin rotikkapatsaan ja vielä Rottweil-kaupan, jossa myytiin rotikoihin ja Rottweiliin liittyvää tavaraa. Siellä Roki sai herkkuja ja otettiin kuvakin joka päätyy kaupan seinälle.
Illan camping löytyi tienvarsikyltin perusteella, että tuonne. No sinnehän ajettiin ja tullessamme portille tuli tyttö kertomaan, että paikka on täynnä, mutta yksi paikka sähköllä löytyy ja että respa aukeaisi puolen tunnin kuluessa kolmelta. Jäimme odottamaan ja paikan saimme. Parin stellplatz-yön jälkeen on hyvä päästä suihkuun ja tyhjentämään kemssa.
Sveitsistä ei raaskittu maksaa extra-dataa tuohon meidän mobiilireitittimeen, joten Sveitsin reittiä ei kartalla näy, ei eilen eikä tänään. Mutta tulipa käytyä Lichtensteinissa, jossa tunkattiin joillain asteella takaisin verkkoon kaikki laitteet.
Matkalla oli varsin hienoja maisemia ja tässä otoksia niistä, sekä Meersburgin vanhaa kaupunkia.
Italiassa kiertelimme välimeren rannikkotietä (SS1) kohti Genovaa, josta suuntasimme pohjoisen suuntaan kohti Travemündeä. Sveitsiin saavuttuamme havaitsimme, että bitti lakkasi toimimasta. Sveitsi ei ole kotimaan teleoperaattorimme EU-roamingissa mukana, no eipä se Sveitsi ole EU:takaan. Tällä siirtymällä ei oikeastaan tullut kuviakaan.
Pitkä ja oikeastaan tylsä siirtyminen Itävallasta Italian halki Toscanaan moikkaamaan peruskoulun aikaista kaveria. Oli mukava käydä kurkkaamassa Markuksen ja Juhan ihanaa Casa Vicoa, joka on toki varattavissa AirBnB:n kautta, jos sattuu loma osumaan sopivasti. Pari viimeistä kuvaa on iltanäkymät Casa Vicosta. Alueella olisi paljonkin nähtävää, mm Cinque Terre, jossa käyminen meillä jäi toiseen kertaan.
Jäimme kahdeksi yöksi Villafrancaan, jossa saimme pidettyä lepo- ja pyykkipäivän.
Salzburgissa oli tarkoitus viettää turistiaikaa, mutta surkean sään saattelemana lähdimme ajamaan Itävallan alppien yli etelän suuntaan. Aivan mahtava kokemus ajaa tuollainen, vaikkakin autolla laskettelu mutkaisia teitä ottaa jo koneelle ja jarruille. Nyt iltaa Tirolin puolella Lienzissä viehättävällä campingillä. Mutta ilmastointia ei saada päälle, näin nopeat 6A johdonsuojat napsahtaa heti, kun ilmastointikone haluaisi aloittaa jäähdyttämisen. Onneksemme täällä auringon laskettua ilma viilenee siedettävälle tasolle.
Budweisin sateista jatkettiin matkaan Linzin kautta Saltzburgiin. Tämä oli lähinnä siirtyminen eteenpäin.
Käytiin kurkkaamassa Mariebadin kuuluisia suihkulähteitä, harmittavasti se hienoin oli koirilta kielletyllä osalla tuota puistoa joten Roki ja Jussi jäivät hetkeksi odottamaan kun kävin kuvaamassa paikkaa. Päivän edetessä alkoi teiden pinnat lämmetä sen verran, että jätimme pidemmät turreilut tekemättä ja jatkoimme matkaa.
Aikamme ajettuamme maaseudun pikkuteitä saavuimme Písekin kaupunkiin, jossa päästiin kauppaan ostamaan viikonlopun eväät. Jussi ja Roki jäivät odottamaan autoon ja pitämään ilmastointia käynnissä.
Leiriytymispaikaksemme olimme valinneet vuodelta 2016 tutuksi tulleen Dlouha Louka Village Resortin. Netistä ei vaan selvinnyt onko siellä vielä matkailuajoneuvoille paikkoja vai ei. Heidän omilla sivuilla ei ole mitään mainintaa niistä. Päätimme kuitenkin ajaa paikanpäälle ja tarkistaa tilanne. Saavuttuamme oli portti kiinni, mutta aukesi kuitekin kun autolla hiivimme aina vain lähemmäksi. Vastaanotossa ei ollut ketään, muuta ovella oli numero mihin voi soittaa. Samaan aikaan herrashenkilö lähestyi meitä puhuen puhelimeen ja antoi sen meille. Puhelimessa rouvashenkilö lähinnä kertoi, että tänne vaan ja paikka vapaa.
Saimme auton paikoitettua ja leirin pystytettyä kun henkilökuntaa tuli kertomaan hinnoista (40€/yö, kaksi henkilöä, autopaikka sähköllä, uima-altaan käyttö ja vielä saunakin). Hieman ehk sekava on toiminta, mutta homma järjestyi.
Lauantaina aamupäivällä tuli respan neiti rahastamaan, antamaan avaimen portteihin ja sovittiin, että saamme saunan lämpimäksi viiden aikaan.
Yle Saunapäivän kunniaksi, pääsimme itsekin saunomaan, josta samalla osallistuimme kansainvälisen DMR-verkon Worldwide net roll calliin. Tässä muutamia kuvia saunalta.
Huh hellettä, on kyllä sellaiset lämmöt täällä, ettei oikein voi turreilla. Viikonloppuna kaiketi vähän helpottaa lämpötilat. Kokeillaan huomenna jos pääsisi tutkimaan Marienbadissa paikkoja. Rokille pitänee etsiä tossut, ei tuon tassuparat kestä tiepintojen lämpötiloja.
Toisena päivän Saksassa alkoi olla jo aika lämmintä. Jotain 34°C täällä oli ja auton alla oleva lämpömittari kertoo tielämmön olleen yli 40-asteinen. Aivan loppumatkalla noustiin tuolta vajaasta 100 metristä hieman yli 400 metrin korkeuteen. Leiripaikalta vaan ei huomaa.
Päivän ihan ensimmäinen operaatio oli käydä kaupassa täydentämässä ruokavarastoa. Kotimaasta ei otettu mitään mitä pitäisi säilyttää kylmässä, näin ei tarvittu sähköpaikkaa laivalla. Paluumatkalle sitten on sähkötkin. Oheisessa kuvassa edellä olleen auton takalasin kommentti liian lähellä ajavalle.
Jo joutui syksy, talvi, kevät ja alkukesä lomia odotellen, nyt se alkaa: Kesälomareissu. Tälle vuodelle matkan kohdealueeksi valikoitui jälleen Euroopan alue, tarkemmin johonkin Saksan ja Italian välimaastoon. Säätiedotteissa esiintyneet Euroopan alueen helteet eivät saaneet toisiin ajatuksiin matkan suunnasta, sillä matkailuautoon on aiemmin asennettu asuinosaan viilentävä ilmastointilaite.
Lähtöpäivä, kuten sitä edelliset päivät, sisälsivät pakkausta ja auton hyllyjen täyttöä tavaroilla, joita ehkä saattaisi tarvita: Vaatteita, astioita, rojua ja muuta sen sellaista. Varmaa on se, että jotain oleellista unohtuu kuitenkin. Tämän muistaen koetimme välttää lähtöstressiä, vaikka vähän se koetti päästä pintaan.
Lähdettyämme liikkeelle suuntasimme ensin kohti Vuosaaren satamaa, johon piti saapua pari tuntia ennen laivan lähtöä.
Vuosaaresta matka jatkuu Finnlinesin aluksella Finnladyllä kohti Saksaa ja Travemünden satamaa.