Tänään kesän museokierrokseen kuului Hämeenlinnassa oleva Museo Militaria. Museossa on hienosti esillä Suomen sotahistoriaa kolmessa kerroksessa ja ulkona. Harmillisesti vitriinien valaistus oli hoidettu niin, että oli vaikea saada mitään kuvia mistään. Osa spoteista oli päin näköä kun yritti lukea tekstejä seinillä, joissa toki hyvin kerrottu sota-ajastammme.
Museokortille käyttöä, Kiasmassa Daniel Steegmann Mangrané sekä Tom of Finland -näyttelyt.
Danielin tuotoksista ei tullut niin paljoa otettua kuvia. Seuraavana sitten Toukon tuotoksia.
Tähän vielä sisältövaroitus alastomuudesta ja seksuaalisuudesta. Jos sitä nyt tarvitsee erikseen edes mainita..
Lopuksi vielä syömään hyvin Zetorissa. Sekä hyvin että hinnakkaasti. Ehti jo tottumaan Viron hintatasoon ulkona syödessä.
Aikainen herätys aamaiselle ja sen myötä lähtö leiriltä, että ehditään varmasti Tallinnan satamaan ajoissa siellä olevien tieremonttien sekä liikkennejärjestelyjen takia.
Check-in:ssä selvisi, että joku™ oli onnistunut varaamaan autopaikan huti tilaan 2, kun olisi pitänyt olla korkeuden takia tila 3. Saimme siis peruuttaa odotusruutuun, jos tilaa vielä muodostuisi meillekin.
Puolen tunnin odotuksen jälkeen tuli meidän vuoro ja päästiin check-in:stä läpi.
Nyt laivalla ja välipalaa sekä kotiin vietävät ostettuna, istutaan aurinkokannella poutasäässä. Lämmintä kuitenkin on ja Jussi sai oluen.
Aika reippaasti kolmessa viikossa tuli nähtyä Viroa ja sen nähtävyyksiä. Ensimmäinen viikonloppu meni siellä ERAÜ:n kesäleirillä, josta siirryimme melkein viikoksi Saarenmaalle. Palatessamme mantereelle oli takana 956 kilometriä lauttamatkoineen.
Saarenmaalta pariksi päiväksi Haapsaluun, josta oli ajatus siirtyä Hiidenmaalle, mutta säiden oltua mitä olivat, lähdimmekin Tartoon, jossa menikin kolme yötä. Tässä kohtaa matkaa on tehty kaksi viikkoa ja vajaa 1300 km.
Tartosta suuntasimme Narvaan ja Viron pohjoisrannikolle. Teimme keikauksen Rakvereen, josta Tallinnan laitamille osin Rokin paluun valmistelun takia ja samalla tutustumaan vielä muutamiin nähtävyksiin “lähistöllä”.
Paluu laivalla oli rauhallinen Rokin odotellessa autossa kun isännät joutuivat matkustajien puolelle norkoilemaan pariksi tunniksi. Kotiin päästyä kilometrejä oli GPS:n mukaan 2015 km ja matkamittarin mukaan 1988 km.
Aikaisempina vuosina tuli lähinnä ahmittua mahdollisimman paljon kohteita (ja kilometrejä). Tänä vuonna lähdettiin sillä ajatuksella liikkeelle, että joka päivä ei tarvitse siirtyä. Leiripaikoiksi pyrittiin löytämään sellaisia alueita, joista pääsisi kohtuullisella kävelyllä kaupunkien keskustoihin, aina tämä ei vain onnistu. Sitä toivoisi, että olisi enemmän matkaparkkeja enintään parin kilometrin etäisyydellä keskustoista ja nähtävyyksistä ja olisi koiran kanssa mukavasti käveltävissä. Toisihan ne enemmän matkaajia kuluttamaan rahojansa.
Puolen päivän jälkeen lähdimme liikkeelle kohti viimeisiä kohteita, joita ihmetellä Vironmaassa. Lähellä on muun muassa Rummu, jossa on sekä vanha vankila että hylätty kaivos, jonka maisemissa on kuvattu kohtauksia tv-sarjaan Karppi.
Sen jälkeen suuntasimme keulan kohti Treppojan putousta. Tämä oli kyllä tähän aikaan mitättömän näköinen porrasmainen puro, harmi. Mallina ensin opastaulussa kuva siitä, mitä odotettiin. Ja sitten kuva todellisuudesta. Kuivaa on ollut.
Lopuksi kohti Keila-Joan putousta ja vesivoimalaa, jossa pitäisi olla näyttävämmän kokoinen putous, ainakin opastetaulun kuvan perusteella. Ja olihan siellä.
Tämän nähtävyyden jälkeen olikin jo aika suunnata kohti viimeistä yöpaikkaa Virossa. Tallinnan liepeillä näitä ei ole monta, itseasiassa kaksi, joista toisessa olimmekin viime yön. Se toinen näistä onkin tuttu paikka, jossa olemme olleet aiemmin vuonna 2016.
Matkalla kuitenkin kauppaan ostamassa kotiin viemiseksi hyväksi havaittuja virvokkeita. Aamulla ennen laivaa ei kerkeä. Ja viimeisenä kuvana viimeinen auringonlasku tässä maassa. Viime kerralla täällä ollessa olikin näyttävämpi iltarusko.
Iltalenkillä vieressä menevän tien varrella vuohet ihmettelivät Rokia. Taisivat kaivata paimenta?
Suomeen paluuta ennen pitää olla ekinokokkoosilääkitys annettuna 1-5 vrk ennen maahantuloa. Tällä kertaa löysimme eläinlääkärin vastaanoton Tallinnan Mustakivi Loomakliinik, Läsnamäessä. Roki käyttäytyi varsin mallikkaasti ja muutaman kinkkusiivun kanssa hintaan kuuluvat lääkkeet meni alas.
22€ lääkitys ja merkintä passiin. Ihan kohtuuhintainen käynti.
Tästä ajoimme seuraavaan yöpaikkaamme Saunapunkt Sauen Koidussa.
Tälle päivälle ei sen suurempia suunnitelmia kuin visiitti Paideen katsomaan vanhaa linnoitusta ja sitten jonnekin Tallinnan liepeille leiriin. Huomiselle on Rokille varattu eläinlääkäriaika ekinokokkoosilääkitykselle paluumatkaa varten, josta passiin leima.
Leiripaikaksi valikoitui Kivi Talu (kivitila) camping Jürin kaupungista.
Tälle päivälle olimme valinneet kohteeksi Rakveren linnan mäen. Koiran kanssa tämän nähtävyyden sisään ei päässyt, mutta mainio näky silti. Näin koiran kanssa matkaten tulee yleensä nähtyyvyksiä katseltua ihan eri kulmista.
Täältä sitten tankin kautta seuravalle leiripaikalle meren rantaan Lahemaa Camping. Pienen tutkimisen jälkeen löytyi Krooning polttoaineasema matkan varrelta. Krooning tuntuu olevan eräänlainen hintahäirikkö. Virossa näyttäisi olevan valtakunnallisesti suurella osaa asemia aina sama hinta, mutta tällä on yleensä muita halvempaa.
Tällä leirintäpaikalla oli oma pieni ravintola-kahvila, jonka saslik oli vallan törkeän hyvää! Lisäksi näyttää olevan uuden oloiset fasiliteetit – noh, vuoden ikäiselle paikalle ei ihmekään. Ja vessat on merkitty huumorilla..
Ja saipa edes yhden illan auringonlaskun melkein kiinni ja kuvaan saakka.
Tänään päätimme jatkaa matkaa ja käydä katsomassa Narvan linnaa ja käydä ihmettelemässä Viron itäisintä maapistettä venäjän vastaisella rajalla, mikä sekin sijaitsee samassa paikassa.
Matkalla kävimme katsomassa Peipsijärven maisemia Mustveen kylästä. Melkoisen iso järvi!
Narvassa hetki meni etsiessä pysäköintiä. Peetri Platsille ei tarvitse yrittää suomalaisella autolla, kun parkkimaksuautomaattiin ei voinut syöttää suomalaista rekisterinumeroa. Siirryimme hieman toisaalle pysäköimään maksutta. Ja aivan täydellinen sijainti nähtävyyksien keskellä!
Päädyimme päivän turreilun jälkeen Narva-Tallinna E20-valtatien varrella olevalle leirintäalueelle Mereoja Camping, mikä on paikkana aika tuore ja näytti saaneen hyvin kehuja. Paikka on varsin siisti ja avara. WC ja suihkutilat erittäin toimivat ja siistit.
Roki pääsi myös vaihteeksi meren äärelle.
Tällä reissulla on otettu enemmänkin tavaksi oli kaksi yötä yhdessä paikassa. Aika mukavaa oikeastaan, kun ei tarvii kokoajan muodostaa ja purkaa leiriä.
Pieni päiväkävely Rokin kanssa takaisin tien varteen ja sitten aurinkoiselle omalle pihalle juomaan olutta. Naapuritontilla on hassu pikkumökki, joka näyttää pihansa puolesta aika käyttämättömältä.
Kokeiltiin aikaisempaa liikkeelle lähtöä, sillä tulossa oli pidempi ajomatka. Tapio heräsi ajoissa ruokkimaan ja ulkoiluttamaan Rokin. Aamiainen tulille jo kahdeksalta.
Raplan kylässä pysähdys kauppaan ja katseltiin maisemia ja kirkkoarkkitehtuuria. Maria Magdalenan kirkko Raplassa on toinen kahdesta kaksitornisesta kirkosta Virossa, toinen on Tallinnassa Kaarlin kirkko.
Põltsamaan kaupungissa pidettiin pieni jaloittelutauko ja käväistiin katsomassa linnaa ja sen yhteydessä olevaa Nikolauksen kirkkoa. Kuvissa hieman linnan ja kirkon historiaa.
Mukaan turistimyymälästä tarttui toki magneetti, lisäksi mustakynsilaukkahunajaa.
Leiriytyminen Tartossa Karlova Sadaman matkaparkkiin.
Täällä olikin parkissa melkeinpä pääosin suomalaisia matkailuautoja. Roki löysi rotikka-lajitoverin, 15 kk vanhan Bellan. Roki ei ollut erityisen kiinnostunut nuoresta tytöstä. Liian vilkas oli…
Alunperin piti kävellä keskustaan katselemaan paikkoja ja ehkä lounaalle jollekin kivalle terassille. Sään jumalat vain olivat kanssamme eri mieltä, joten ehdimme juuri kävelemään läheiseen Rimi Hyperiin, josta löytyi lounaspizzapalat ja muutakin täydennystä, kuten täytettyjä minipaprikoita ja lisää eilen löytämäämme Sakun appelsiini-suklaaporteria.
Läheisen Emajoen ylittävän sillan alla oli hieman taidetta. Alla muutama kuva:
Ja joessa elää kaikenlaista.
Eilinen meni sadepäivää pidellessä autolla. Päätimme jäädä vielä yhdeksi yöksi tänne, että pääsisi kaupungille kävelemään paikkoja.
Sateisena siirtymispäivänä kävimme vielä Kaalin kraaterilla tämän kerran viimeisenä nähtävyytenä Saaremaalla. Kaalissa varattiin laiva takaisin mantereelle.
Täältä ajettinkin sitten suoraan satamaan, jossa päästiin varaamaamme laivaa aikasempaan laivaan, joka vasta lastasi autoja kyytiin. Toisella puolella ylitystä olikin edelleen huokeammalla hinnalla ollut diesel-jakelupiste. Tästä tankattiin aiemmin mennessä ja nyt taas uudelleen tullessa Saaremaalta.
Haapsalusta löysimme yöpaikaksi Pikseke Campingin, jonka isäntä sattui olemaan suomalainen. Pääsimme viimeisille paikoille, sillä varauksia oli paljon. Hyvä niin 😀
Pari päivää sitten Sõrven majakassa kiipeily tuntuu kummallakin vieläkin jaloissa, joten taidamme lepäillä illan. Seuraavana päivänä käymme tutkimassa ainakin Haapsalun rautatie- ja tietoliikennemuseon sekä piispanlinnan.
Sunnuntaipäivän puhteeksi kävelylle Haapsalun nähtyvyyksille.
Parin kilometrin kävelyetäisyydellä on Haapsalun rautatie- ja tietoliikennemuseo jonne pääsi Rokikin mukana sisälle. Aluella on ulkona rautatiekalustoa.
Tietoliikennemuseon puolelta löytyy paljon sellaista viestikalustoa mitä Suomessa ei näe.
Ja rautatiemuseon puoli. Täällä emäntä vähän yski kun Rokin kanssa tultiin sisään.
Museoiden jälkeen suunnattiin linnan suuntaan etsimään ruokapaikkaa. Aluksi teki mieli pizzaa ja löysimmekin viihtyisän puutarhapaikan jossa olisi varmasti ollut kiva syödä. Tarkkailtuamme asiakkaiden pizzoja ja odoteltuamme henkilökuntaa aikamme, päädyimme kuitenkin hakeutumaan toisaalle.
Viereinen ravintola Talumehe kõrts vaikutti hyvältä katetun terassin kanssa. Ja hyvä niin, sillä syödessä pääsi sadekin tulemaan. Otimme villisika-annokset, kun ei ollut koskaan tullut sellaista syötyä.
Sitten kävelyä sadekuurojen väleissä kohti leiriä köyden matkalla ostamassa vähän naposteltavaa illaksi. Täällä jo sunnuntaisin ei ole oikein mitään muuta auki kuin ruokakaupat.
Parin yön jälkeen keräsimme jälleen leirin kasaan ja lähdimme katsomaan uusia nähtävyyksiä. Eräs kehutuista kohteista on Sõrven majakka. Majakan huippu on 52 metrin korkeudella maanpinnasta ja metri lisää merenpinnasta.
Majakan huipulle pääsi 5 euron lipun lunastettuaan kapuamalla 22 välikerroksen kautta portaita. Yllätykseksemme koiran sai ottaa mukaan. Hieman tuntui jalkojen lihaksissa maitohappoisuutta tuon jälkeen. Otti se kiipeäminen Rokillekin jo koville. Maisemat olivat hyvällä säällä mahtavia. Maston alakerrassa olikin sitten wanhaa ohjauslaitteistoa esillä.
Majakan jälkeen äkkäsimme vieressä turisteja houkuttelevan käsityömyymiön, mistä löytyikin jääkaapin oveen lisää muistoja. Siinä vieressä oli myös kahvila, mistä saimme lounaaksi ehkä reissun tähän mennessä parhaat hampurilaiset. Henkilökunnan suomea puhunut rouva tykkäsi Rokista. Kertoi itsekin omistaneensa aiemmin Rottweilerin.
Tämän jälkeen suuntasimme keulan kohti seuraavaa kehuttua kohdetta, nimittäin Pangan jyrkänne pohjoisen Saarenmaan rannikolla on kuulemma näkemisen arvoinen. Ei nyt ihan Nordkappin veroinen jyrkänne sentään. Lisäksi alueella oli neuvostoarmeijan sota-aikaisia vallihautoja sekä vanhoja rakennelmia.
Iltapäivän kallistuessa kohti iltaa Tapsa löysi seuraavaksi yöpuuksi Kõiguste Marina & Camping. Paikan ravintolasta tilasimme varsin hyvät schnitzelit iltapalaksi.
Tänään aamiaisen ja suihkujen jälkeen liikkeelle katsomaan Kuressaaren linnaa. Koiran kanssa varsinaisiin alueen museoihin ei pääse, joten sisältä ei nyt katseltu.
Jussi havaitsi linnan lähinurkilla jotain, mitä Suomessa ei juuri tule nähneeksi: Kukkiva ratamo! Yleensä Suomessa yleinen piharatamo kukinto ei pääse tuollaiseen mittaan kuten tämä soikkoratamo (plantago media). Jotain niin arkipäiväistä, mutta silti ihmeellistä. Ainakin Jussille.
Kuressaaresta ajoimme länsirannalle Riksuun Muha rannalle. Tänne tultiinkin ajoissa ja saimme ystävällinen ja leppoisa vastaanotto. Paikan saa valita ihan vapaasti ja päivällä on reilusti tilaa.
Isäntä tuli vielä juttelemaan kun oltiin saatu parkkiin ja varattiin tunnin saunavuoro illaksi. Joten nyt lounasta, pyykinpesua ja rauhottumista.
Iltapäivästä pieni kävely rantaan Rokin kanssa. Sen jälkeen rauhallista oleilua ja Rokin hellintää.
Sunnuntaina ERAÜ-kesäleirin päätteeksi laitettiin paikat pakettiin ja otimme suunnan kohti Saaremaata, mutta ensin yö Pärnussa.
Aamulla heräiltiin Riianlahteen laskevan Pärnujoen varrelta Konse Kämpingin koivun alta ja edellisen illan sateet olivat väistyneet jo ennen Rokin iltalenkkiä.
Aamiaisen jälkeen ajoimme likemmäksi Pärnun keskustan nähtävyyksiä, mutta eräskin aiottu kohde, Punainen Torni (viroksi Punane torn) (Wikipedian artikkeli) olikin harmillisesti kiinni. Saimme kuitenkin hankittua jääkaappimagneetin. Tässä kohtaa päivän lämpötila alkoi olemaan myös mukana olleelle Rokille turhan rasittavaa, joten jatkoimme matkaa eteenpäin kohti Saaremaata.
Lyhyt ylitys tapahtui meritse laivalla. Laivapaikan varaus onnistuu kätevästi Praamid-sivuilta. Paikkavaraus on voimassa valituun lähtöön, mutta voi käyttää myös muulla lähdöllä, jos tilaa on. Itse olimme varannut alunperin myöhemmän lähdön, mutta satamaan saavuttuamme vaidoimme netin kautta aikaisempaan lähtöön.
Majoituspaikaksi valitsimme mukavan oloisen yksityisen leirintäpaikan Piibelehe Camping, joka sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä Kuressaaren keskustasta. Mikä parasta, majoituspaikan wc on varustettu käsibideesuihkulla, luksusta!
Matkailuauton leirintäpaikan perustamisen jälkeen ehti pitää hetken tauon, sillä olimme sopineet saman aikaan Saaremaalla vierailevan tuttumme kanssa syömään menosta johonkin Kuressaaren keskustan ravintolaan.
Keskustan monista vaihtoehdoista paikaksemme valikoitui Kodulinna Lokaal. Näillä eväillä saimme siirrettyä nälkää taas seuraavaan kertaan.
Täydellä vatsalla olikin hyvä kävellä pari kilometria takaisin autolle. Jos olisi ollut pimeämpää, olisi saattanut ottaa paikallisen kumijalan mieluummin.
Tarkoitus oli aamiaisen jälkeen kävellä päiväksi keskustaan, mutta Tapiolla oli ollut ilmeisesti hieman lämpö koholla ja nyt veto pois, eikä sään epävaikaisuuskaan houkutellut lähtemään.
Puolen päivän aikaan yritettiin, että jos nyt lähtisi, niin taas alkoi satelemaan, joten käännyttiin takaisin ja tehtiin myöhäinen lounas.
Piibelehen vieressä ollut ankeahkon näköinen joutoalueella tuli Rokin kanssa ulkoillessa mielenkiintoinen luontohavainto: Sinivatukka. Tarkistin, että onko syötävä. Onhan se. Aika mieto maultaan, toki se muistutti perinteistä vattua.
Tämänkin vuoden kesälomareissu alkoi perinteiseen tapaan radioamatöörien kesäleirillä. Mutta tänä vuonna päätimme, että perinteisen SRAL:in (Suomen Radioamatööriliitto) kesäleirin sijaan menemmekin samaan aikaan järjestettävälle Viron radioamatöörien kesäleirille, sillä emme ole siellä koskaan vielä käyneet.
Ennen Eckerö Linen Finlandia-laivaan nousua perjantaiaamuna odoteltiin satamassa tovi ennen laivan saapumista ja sitten laivan saavuttua vielä tovi Helsinkiin saapuvien purkua. Odotusalueella oli hieman härdelliä, sillä useimmat eivät olleet ymmärtäneet opastusta, kuinka asetutaan riviin. (Ei otettu kuvaa, koska GDPR, henkilörekisteri ja rekisterikilvet yms jne.)
Matka Suomenlahden yli ei ollut mitenkään tavallisesta poikkeava. Kävimme nauttimassa odotettua hieman niukemman tarjonnan aamiaisbufeen, odotimme hieman laajempaa tarjontaa. Mutta sai tälläkin kattauksella vatsan täyteen.
Maihin päästyämme suuntasimme ensin tuttuun Rocca al Mare -ostoskeskuksen ruokakauppaan tekemään jääkaapin täydennystä sekä jälleen uusi reppu (sellainen unohtui ottaa mukaan).
Täytyy kyllä sanoa, että jos Virossa osataan myydä alkoholia ruokakaupassa, niin kyllä ihmettelen kovin, miksei se muka Suomessakin onnistuisi. Näytti valikoima olevan toki Alkoa suppeampi, mutta ei sentään ollut S-ryhmän Rainbow-merkillä myytävää viiniä tarjolla.
Matkalla leirille koukattiin vielä matkalla Viljandissa, jossa Tapio kävi Rimi-ruokakaupassa tekemässä paikallisia löytöjä ruokakaappiin täydennyksenä, kuten maukkaat rahkapatukat ja juustotäytteisiä paprikoita öljyssä, joita ei suomesta oikein tahdo löytyä.
Viron radioamatöörien 60. kesäleiri järjestettiin juhlallisimmissa merkeissä. Ensi vuonna on taas bileet kun ERAÜ on 100-vuotias.
Leirille päästyämme majoituimme parhaaseen jäljellä olevista niukoista paikoista ja löysimme oikeastaan melkoisen hyvän spotin. Tosin vastapäätä oli paikallisen tapahtumajärjestäjän teltta, jossa olikin sitten sekä paikallisradio ja pa-kaiuttimet – josta kuuluikin mökää myöhään yöhön kumpanakin iltana. Mutta eihän tänne nukkumaan ole tultu 😀
Koska tosiaan kyseessä oli 60-vuotisjuhlaleiri, Eraü tarjosi lauantaina leiriläisille erilaisia sormisyötäviä sekä kakkua ja kuohuviiniä.
Lauantain ilta kakun jälkeen meni hieman loivemmissa merkeissä kuin perjantaina. Mikon kanssa tosin järjestettiin illan päätteeksi itikoiden tappokisa sähköisien kärpäslätkien kanssa. Pakko sanoa, että kyllä se aiheuttaa pienen sadistisen ilon, kun itikka räpsähtää ja atomisoituu parin tuhannen voltin avustuksella.
Kiitämme järjestäjiä ja matkaseuralaisia hyvästä leiristä, näille voisi tulla uudestaan.
