Tänään aamiaisen ja suihkujen jälkeen liikkeelle katsomaan Kuressaaren linnaa. Koiran kanssa varsinaisiin alueen museoihin ei pääse, joten sisältä ei nyt katseltu.
Jussi havaitsi linnan lähinurkilla jotain, mitä Suomessa ei juuri tule nähneeksi: Kukkiva ratamo! Yleensä Suomessa yleinen piharatamo kukinto ei pääse tuollaiseen mittaan kuten tämä soikkoratamo (plantago media). Jotain niin arkipäiväistä, mutta silti ihmeellistä. Ainakin Jussille.
Muha ranna camping – Natura 2000
Kuressaaresta ajoimme länsirannalle Riksuun Muha rannalle. Tänne tultiinkin ajoissa ja saimme ystävällinen ja leppoisa vastaanotto. Paikan saa valita ihan vapaasti ja päivällä on reilusti tilaa.
RuokailupaikkaHuoltorakennus keittotilan kanssa josta löytyy myös pesukone. Mitä onkaan kolmannen oven takana…Ensimmäisen takana WCToisen takaa suihku ja WC. Ja kolmannen takaa…sauna… puulämmitteinen!
Isäntä tuli vielä juttelemaan kun oltiin saatu parkkiin ja varattiin tunnin saunavuoro illaksi. Joten nyt lounasta, pyykinpesua ja rauhottumista.
Iltapäivästä pieni kävely rantaan Rokin kanssa. Sen jälkeen rauhallista oleilua ja Rokin hellintää.
Sunnuntaina ERAÜ-kesäleirin päätteeksi laitettiin paikat pakettiin ja otimme suunnan kohti Saaremaata, mutta ensin yö Pärnussa.
Hyväksi havaituu Konse Camping. Saatiin ”jämäpaikka” kun on täynnä paikka. Kyllä tässä yhden yön on.Konsen baari. Seinällä pääasiassa suomalaisten reissaajien laittamia tarroja.Roki sai vettä, ja meille lonkerot.
17.7. Sitten Saaremaalle
Aamulla heräiltiin Riianlahteen laskevan Pärnujoen varrelta Konse Kämpingin koivun alta ja edellisen illan sateet olivat väistyneet jo ennen Rokin iltalenkkiä.
Aamiaisen jälkeen ajoimme likemmäksi Pärnun keskustan nähtävyyksiä, mutta eräskin aiottu kohde, Punainen Torni (viroksi Punane torn) (Wikipedian artikkeli) olikin harmillisesti kiinni. Saimme kuitenkin hankittua jääkaappimagneetin. Tässä kohtaa päivän lämpötila alkoi olemaan myös mukana olleelle Rokille turhan rasittavaa, joten jatkoimme matkaa eteenpäin kohti Saaremaata.
Magneetti jääkaapin oveen.
Lyhyt ylitys tapahtui meritse laivalla. Laivapaikan varaus onnistuu kätevästi Praamid-sivuilta. Paikkavaraus on voimassa valituun lähtöön, mutta voi käyttää myös muulla lähdöllä, jos tilaa on. Itse olimme varannut alunperin myöhemmän lähdön, mutta satamaan saavuttuamme vaidoimme netin kautta aikaisempaan lähtöön.
Roki seuraa laivan saapumistaTämä ei ollut meidän laivaSieltä saapuu meidän laiva.
Majoituspaikaksi valitsimme mukavan oloisen yksityisen leirintäpaikan Piibelehe Camping, joka sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä Kuressaaren keskustasta. Mikä parasta, majoituspaikan wc on varustettu käsibideesuihkulla, luksusta!
Matkailuauton leirintäpaikan perustamisen jälkeen ehti pitää hetken tauon, sillä olimme sopineet saman aikaan Saaremaalla vierailevan tuttumme kanssa syömään menosta johonkin Kuressaaren keskustan ravintolaan.
Keskustan monista vaihtoehdoista paikaksemme valikoitui Kodulinna Lokaal. Näillä eväillä saimme siirrettyä nälkää taas seuraavaan kertaan.
Molemmat otimme juustopallerotJussin pihviTapion leike
Täydellä vatsalla olikin hyvä kävellä pari kilometria takaisin autolle. Jos olisi ollut pimeämpää, olisi saattanut ottaa paikallisen kumijalan mieluummin.
18.7. Lepäilyä
Tarkoitus oli aamiaisen jälkeen kävellä päiväksi keskustaan, mutta Tapiolla oli ollut ilmeisesti hieman lämpö koholla ja nyt veto pois, eikä sään epävaikaisuuskaan houkutellut lähtemään.
Puolen päivän aikaan yritettiin, että jos nyt lähtisi, niin taas alkoi satelemaan, joten käännyttiin takaisin ja tehtiin myöhäinen lounas.
Piibelehen vieressä ollut ankeahkon näköinen joutoalueella tuli Rokin kanssa ulkoillessa mielenkiintoinen luontohavainto: Sinivatukka. Tarkistin, että onko syötävä. Onhan se. Aika mieto maultaan, toki se muistutti perinteistä vattua.
Sunlightin kanssa alunperin hankittu Blaupunktin Android-soitin on tavallaan kyllä ihan jees soittopeli, mutta monin eri tavoin jo suunnitteluvaiheessa jätetty joka kohdaltaan liian ankeaksi.
Laitetta ei voinut päivittää, koska androidversio oli Blaupunktin ja Dometicin omaa versiota, joten siinä ei toiminut Googlen Play store sellaisenaan. Ja muistin määrä oli aneeminen ja monissa tilanteissa laitteen nopeus oli turhankin hidas.
Alkuperäinen Dometic Blaupunkt Uusi Erisin-merkkinen multimediasoittopeli.Kehys muokkaksen kohteena, jo miltei valmis.Piuhaa ja kaikkea härpäkettä laitteen mukana.Piuhojen säätöä ja modausta.Lopullinen asennus käytössä.
Aiemmin hankittiin toinen soitin Ali Expressistä Erisin-merkkinen 2-din-aukon soitin, jonka piti olla sopiva 2015 tai 2016 alkaen tehtyihin Fiat Ducaton malleihin myös sovitemaskin puolesta. Myös webbisivun kuvissa oli tätä mallia vastaavan ohjaamon kuvia, mutta totuus oli toinen. Tämä malli jouduttiin palauttamaan. Ja taisi hukkua paluumatkallaan. Rahat saatiin takaisin toki 👍
Uusi yritys toisenlaisella mallilla ja Suomesta löytyneen sovitemaskin kanssa onnistuikin paremmin, joskin maskia joutui leikkaamaan ja vuolemaan hieman, jotta etunaaman alareunan muotoilu saatiin sopimaan.
Samalla tehtiin alkuperäisen johdotuksen kanssa muutos, jonka myyjäliikkeen asentaja oli tehnyt: Radion vieressä oleva kytkin katkaisee nyt tavallaan ACC-sähköt, sillä nyt radiolle otetaan käyttövirta hupiakulta EBL:n kautta ja kytkimellä huijataan radiolle ACC-tila. Nyt radion sammutus kytkimestä ei vedä sitä täysin kuolleeksi ja alkuboottaustilaan taas käynnistettäessä. Samoin myyjäliikkeen asentajan tekemät “Rane-asennuksen” hassut johtomytyt ja nyrkkiniput poistettiin tai ainakin aseteltiin paremmin.
Viime kesän helteillä päätimme, että seuraava hankinta autoon on ilmastointi. Päädyttiin siihen, että tähän autoon otetaan tuollainen lattiamalli Truma Saphir, jotta auton korkeus ei muuttuisi ja Truma siksi, että se toimii tarvittaessa yhteen tuon lämmittimen kanssa kun tähän vielä ostaa Truma CP plus näytöllisen ohjaimen.
Jussi siirtää myyjäliikkeen huonosti asentaman kaasun esilämmittimen ohjauskaapelin ja lisää ilmastointilaitteen IR-vastaanottimen kaapelin. Ahdasta on kaapeissa, mutta kun näkee hieman vaivaa, saa asennuksesta siistin.
Ylempi on kaasun esilämmityksen ohjaus ja alempana uusi ilmastointikoneen IR-ohjaimen vastaanotin.
Samaan aikaan Tapio asentaa tarvittavat ilmanvaihtokanavat. Bauhausista ja Biltemasta löytyy muuten aika siistejä suorakaideprofiilin ilmansiirtokanavia joita pysyy hyvin soveltamaan tähänkin.
Ahdasta on lämmittimen tilassa, mutta kyllä sinne pari ilmanvaihtoputkea vielä mahtuu.Sisätilan puolella Bauhausista ostettu ilmanvaihtokanava, yläpäähän vielä joku ritilä.
Tämän mallin lämpöpumppu lauhduttaa lattian läpi ja sen aukotukseen onneksi on mukana sapluuna, jonka kanssa oli helppo sijoittaa reiät oikeille paikoille. Reikiin suoja-aineeksi ruiskittiin samanlaista kiveniskusuojamaalia, mitä siellä oli ennestään.
Ennen kuin teki aukkoja, tarkistettiin, ettei ole mitään piuhoja tai muita rakenteita tiellä. No olihan siellä, joten ne irti aukotuksen ajaksi, ettei mene rikki.
Pari ritilää ruuveilla kiinni, kondenssiveden ohjausputki sekä pois siirretyt piuhat takaisin paikalleen. Kaiken yli pohjan suojamaali, varmistaen, että vanhojen johdonkiinnikeiden reiät tulee myös peitettyä. Ja nuo aukot kannattaa teipata sisäpuolelta kiinni, niin ei maalisumu sotke sisälle. Tuon kondenssiveden putken juureen pitää vielä rutistaa butyylimassaa.
Mitä tää maksaa?
Saksasta löytää tuon koneen vähän reiluun 1500€ ja muutama kymppi postikuluja. Lisäksi tarvitaan Truman ilmastointiputkea ja erilaisia kiinnitystarpeita, näihin kuluu satasen verran. Nyt kun tuo on tuolla takatallissa, pitänee satsata pari sataa sisäilman letkulle, jolla siis siirretään jäähdytettävä ilma sisältä tuolle laitteelle.
Sisäilman paluuletku
Paluuilman letku tuli sitten tilattua. Sen verran tilaa vievä häristys, että ei sitä saa vedettyä ihan asuinosaan asti. Saa siis jäädä takatallin puolella niin, että se imee lämmityslaitekaapin läpi huoneilman takaisin. Sieltä tuo lämmitinkin kierrättää ilman.
Loppusilauksena tavaralaatikko koneen päälle.
Asensin vielä sulkupellin tallin lämmitysaukkoihoin, jotta saa estettyä ilman oton tallista.
Nyt se on asennettu ja kesän reissulla nähdään toimiiko se.
Kahvitauko Peurasuvannon majatalon kahvilassa Kitisen varrella. 2 € kahvi ja munkki oli hyvä mainos tien varrella. Munkki oli hyvä ja rasvainen, vaikka taisikin olla teollinen pakastemunkki.
Pysähdyttiin vilkaisemaan Tankavaaran kultakylää.
Roki poseerasi Tankavaaralla pullotalon edustalla. Tuossa on muutama pullo tyhjennetty. Lienee toki halvempi rakennusmateriaali kuin vaikkapa lasitiilet. Ja juojalleen hauskempi.
Kaunispäältä on aika komeat tunturimaisemat ympäriinsä.
Urupää Kaunispäältä 10x zoomilla.
Ukonjärven lomakylä
Tuollaisessa mökissä on varmaan pari kertaa yövytty aiemmilla reissuilla vuosia sitten.
Tällä kertaa ollaankin omalla majoitusyksiköllä täällä.
Paikka oli sikäli loistava huollon kannalta, sillä saimme pyykit pestyä ja kuivattua rummussa. Melko harvat leirintäalueet edes tarjoavat pesumahdollisuutta. Sääli, nimittäin kannattaisi tarjota. Moni maksaa mielellään siitä että pääsee pesemään vaatteet ja petivaatteet paremmin kuin käsin.
Markiisin veivi, sekä sen sivuseinän aputanko kulkevat hyvin sängyn pohjassa. Tuolla kuskin puolella on takatassujen kampi.
Putkimies tunnistanee outken pidekkeet veiville ja aputangolle on Toolflex 20-30 mm. Vielä tuohon tyhjään väliin pari noita Toolflexejä niin saa harjan samalla tavalla.
Sängyt on autossa sen verran korkealla, että Roki ei mielellään hyppää sinne. Teinpä siis apuaskelman tuohon portaisiin, jos se helpottaisi. Kovin paljoa enempää ei pysty kun tulee kaappien ovet tielle.
Askelelevyn alla menee alumiiniprofiili keskellä antamassa lisää jäykkyttä ja samalla pitää paikallaan tuon. Levyn voi siis nostaa pois paikaltaan tarvittaessa.
Nähtiin Onnelassa toisella Sunlightistillä ohjaamon pimentävät koteloverhot, jotka pitää lämmön kurissa.
Tälläiset pitää saada, mutta hinta hirvitti. Eipä kuitenkaan paljoa tarvinnut asiaa miettiä kun päätimme ne tilata.
Tilaus lähti myyjältä varsin nopeasti, vaikka näitä ei heillä omassa varastossa ollutkaan. Matkahuolto vain vei väärään noutopisteeseen, joka ei ole tietenkään auki töissäkäyvälle sopiviin aikoihin. Tästä noottia Matkahuollolle, että jos nyt kuitenkin toimittaisi alkuperäiseen noutopisteeseen. Paketti tietenkin kiersi takaisin Helsingin kautta, joten ei saatu viikonlopuksi vaan vasta maanantaina paketti noudettua.
Tuulilasin verho
Ensin yläreunaan tulee vastakotelo aurinkolippojen kiinnikeiden avulla.
Varsin helppoa oli tuon asennus. Hieman vaatii ruuvien suostuttelua oikeaan asentoon, että sai menemään auton alkuperäisiin ruuvireikiin.
Mukana tulevalla porausohjeella saa verhokotelon ruuvireiät juuri oikeaan kohtaan. Asentaminen tosin vaatii hieman sorminäppäryyttä, jotta saa ruuvit paikalleen ja alareunaa tiivistävän vaahtokumisuikaleen pysymään paikallaan.
Viimeisenä kumpaankiin A-pilariin tulee ohjaus kisko johon myös kireällä pitävä naru ujutetaan omaan koloonsa. Naru on onneksi säädetty oikean mittaiseksi jo tehtaalla.
Tuulilasin verho näyttää istuvan hyvin paikalleen ja varsin valotiivis. Peruutuspeiliä ei tullut laitettua takaisin, vaikka sekin tuonne mahtuisi, sillä verho tekee peilin ohi mutkan.
Etuovien verhot
Nämä olikin varsin helpot asentaa.
Ja sama toiselle puolelle. Verho pysyy kiinni pienillä neodyn-magneeteilla.
Ja näin on taas aika asentaa aurinkosähköä matkailuautoon. Tällä kertaa valitsin Votronicin lataussäätimen MPP-350, sekä sille käyttöpaneelin. Aurinkopaneeliksi aika jättiläinen 265W (Pmax), jolla on jo kokoakin 165 x 91 cm. Tuon sijoittelu alkoi olla hieman hankalaa auton kattoluukkujen takia. Löytyi kuitenkin paikka ja sinne se asentui.
Kuvassa paneelin oikealle puolelle yläreunaan tuli läpivienti, josta kaapelin sai keittiön yläkaappiin ja sieltä asunto-osan kulkuoven yläpuolella olevan käyttöpaneelikotelon sisään.
Samaiseen koteloon tuli uusi aukko Votronicin omalla käyttöpaneelille.
Siinä se on siististi. Tuon kotelon avaaminen oli sitten oma jumppansa. Oviaukkoon on laitettu hyttysverho ja sen kotelointi esti tehokkaasti pääsyn ruuveihin. Piti porata ruuvien kohdalla reiät, että sai ruuvarilla ne sitten auki.
Kotelon kun sai kokonaan irti, oli siihen helppo työstää mukana tulleen sapluunan kanssa oikean muotoinen ja kokoinen aukko. Vasempaan alareunaan nurkkaan samalla aurinkopaneelin kaapelille, sekä tuolle käyttöpaneelin kaapelille aukotus.
Tässä kohtaa oven viereen tuli uuttaa valkoista kaapelilistaa lattiaan asti, josta pääsi sitten kohtuu helpolla kuskin penkin alle asentamaan tuo lataussäädin ja liitoskaapeli Schaudt 110 sähkökeskukseen.
Nyt ne on kiinni, annetaan akkujen varauksen laskea jonkin aikaa, niin sitten näkee toimiiko vaiko eikö. Niin, EBL:n aurinkosähkön syötön sulake on hyvä laittaa paikalleen, niin toimii paremmin.
Votronicin käyttöpaneelista hetkellisen jännitteen, latausvirran sekä ladatun energian määrän Ah ja Wh.
Liitoksien suhteen Votronicin kamat tuntuu varsin helppoja asentaa. Schaudtin omia tuli jonkin verran kiroiltua, kun niitä asenteli edelliseen autoon.
Sen nyt voi sanoa, että on kyllä kumma kun näille ei tehdä mitään varauksia edes, aika homma on reitittää noita kaapeleita.
Jussi teki johtotehtäviä samaan aikaan auton alla. Uusi 12Vdc syöttö auton takaosaan, että saadaan sänkyjen luo latauspisteet puhelimille ja CPAP:lle sähkö.
Tuossa yleisesti matkailuautoissa käytössä olevassa EBL:ssä oli kätevästi yksi liitäntä vielä käyttämättä ja siihen sai kätevästi kytkettyä makuupaikoille viedyt 12Vdc tupsyt sekä istuinryhmään 2x 12Vdc tupsyt ja 2x tupla USB-latauspisteet. Näin kaikki ohjautuu asunto-osan sähkökeskuksen kautta ja saa hyödynnettyä sen sulakkeita.
Vielä jäi tuomatta aurinkosähkön latausohjaimelta niin sanottu AES-ohjaus, että nyt olisi ylimääräistä aurinkoenergiaa tarjolla jääkaapin ajamiseen 12 voltilla. Tässä autossa Thetfordin kaappi osaisi hyödyntää tuon tiedon ja kytkeytyisi automaattisesti kaasulta käyttämään 12 voltin syöttöä. Ja kun taas pimenee, menisi kaappi yökaasulle.
Päivitystä 11.10.2021
Alkuperäisen postauksen jälkeen on tuo AES-ohjauskin kytketty, mutta eipä pelkällä aurinkosähköllä jääkaappia paljoa syötetä kuin jos on täys auringon paiste.
Älyttömästi suunniteltu aterinlaatikko, joka hukkaa matkailuautokäytössä huomattavan määrän tilaa. Joten asialle pitää tehdä jotain. Onneksi aika vakiotavarasta tuokin on tehty. Mutta ensin tuo muovihäristys on poistettava!
Noin, myös muut viritykset poistettu. Sitten sopivan kokoinen vanerilevyn pala pohjalle ja ruuveilla kiinni. Tässä käytin 4mm levyä, joka etureunasta kannattaa tukea myös jotta ei notku kauheasti.
Tuohon takalaidaksi tarvitaan uusi lauta kun alkuperäinen on vain liian matala.
Nyt laatikkoon voi laittaa ihan kaupan tavallisia aterinlaatikoita. Tuossa olisi bambuinen vieressä, mutta taitaa olla vähän pieni. Pitää sovittaa edellisessä autossa käytettyä muovista jos se sopisi.
Lopputulos
Sovituksen jälkeen piti pohjalevyn ruuvaukset kääntää alhaalta ylöspäin. Alla ei saa olla juurikaan pohjasta ylityksiä, jotta mahtuu liukumaan siististi kaapissa. Muuten tuli hyvä ja tähän käyttöön tuli sittenkin Orthexin isompi aterinlokerikko.
Juhannuksena 2016 asennettiin silloiseen LMC Libertyyn aurinkopaneeli ja sen tarvikkeet. Nyt vaihdettiin kahden kesän jälkeen auto Sunlightiin ja pitää tietenkin asentaa siihenkin.
Edellisellä kerralla ostin Motonetista paneelin ja loput tarvikkeista enimmäkseen Saksasta. Lataussäädin oli Schaudtin oma PWM-säädin, joka on suunniteltu saman valmistajan Elektroblockien kanssa käytettäväksi.
Tällä kertaa järjestelmän paneeli ja osa tarvikkeista on Kärkkäiseltä:
Trinasolar 265Wp
Kulmakiinnityspalat (4kpl)
Reunakiinnityspalat (2kpl)
Yhteensä tarjouksessa 247,69€ rahteineen. Tämä paneeli on jo sen verran iso, että pitää käytännössä tukea puolimatkasta tuolla pitkällä sivulla, siksi mukaan nuo reunakiinnityset.
Lataussäädin ja näyttö tulee jälleen Saksasta Offgridtec GmbH:lta. eBay.de löytyi heiltä suoraan hyvä tuotteen valintatyökalu, jolla tulee otettua kaikki olennainen.
Temperatur Sensor 825 – ladattavan akun latauslämpötilan seurantaan
EBL Anschlusskabel 2007 – suora kytkentäkaapeli Schaudt Elektroblock EBL119
Yhteensä 287,09€ posteineen.
Lisäksi on omasta hyllystä aikaisemmin hankittu kaapelin läpivientisuoja ja 4 mm² kaapelit. Motonetista pitää vielä hakea liitinparin yhdyskaapeliin, niin saa aurinkopaneelin kiinni.
Ennen juhannusta tuli tilattua aurinkopaneelin asennusta varten tarvikkeita. Saksasta löytyi auton oman sähkökeskuksen, Schaudt EBL99, kanssa yhteensopivat komponentit.
Schaudt LT 320 Solar – näyttöpaneeli
Schaudt Solarregler LR 1218 (220 W) – varausregulaattori
186€ posteineen
Aurinkopaneeli 90Wp, kaapelit sekä liittimet ostettiin Motonetista. Näihin meni jotain pari sataa euroa.
Näyttöyksikön ja jänniteregulaattorin asennus
Sähköjen ohjauspaneelin irroittamisen jälkeen sai Truman lämpötila-anturi väistää varaustilan näytön tieltä. Sille uusi reikä vasemalle puolella, jotta pääsi tekemään aukkoa näytölle. Aukko oli helppo tehdä pistosahalla ja siihen sitten paneeli kiinni. Mukana tulevalla kaapelilla oli tarpeeksi pituutta, että sen sai vietyä keittiön kaappien perällä olevassa johtokourussa ja sieltä sitten alakaappien takaa alas lattian alla olevaan välitilaan.
Sähkökeskus tosiaan on lattian alla. Schaudtin Electroblock EBL99 lienee yleisin näissä matkailuautoissa käytetty keskus. Siitä toki on muutama uudempikin malli. Tuo keskus huolehtii akkujen varauslogiikasta ja ei hirveästi tarvitse huolehtia mistä sähköä milloinkin otetaan. Samaan tilaan sai hyvin tuon regulaattorin (tuo oikean puoleinen pienempi boksi).
Vielä ei ole aurinkopaneeli katolla, mutta näyttö toimii ja muuten kytkennät kunnossa.
Aurinkopaneelia katolle
Pikariset tulivat viettämään Juhannusta hyvässä seurassa ja siinä samassa ehti viimeistelemään asennuksia. Paneelille pohdittiin paikkaa yhdessä Mikon kanssa. Nostettiin se katollekin ja pääse tekemään kytkennät loppuun. Nyt se vain jäi odottamaan kiinnitystarvikkeita, jotta se sitten pysyisi matkassa mukana. Samalla säädettiin TV-antennin paikkaa virtaviivaisemmaksi ja pois tulevan aurinkopaneelin tieltä. (Nämä kaksi kuvaa: Piia Pikarinen)
Auto meni sitten vielä kerran takaisin liikkeeseen. Edellinen omistaja on ajanut alkovin nurkan joskus johonkin ja siellä on katolla reikä sekä 30 senttinen halkeama. Olihan sitä “paikkailtu” silikonilla ja erilaisilla massoilla. Viime viikonloppuna putsattiin noita jälkiä ja todettiin, että eiköhän viedä takas liikkeeseen “puolen vuoden takuun” piikkiin.
Edellinen omistaja oli päällystänyt kaappien ovia valkoisella kiiltävällä kontaktimuovilla ja muutamat paneelit verhoillut viininpunaisella vinyylillä. Ei ihan meidän makuun ja päätimme tehdä pintoja uusiksi. Tässä muutamia kuvia “ennen ja jälkeen”.
Ennen
Jälkeen
Muutoksessa viininpunaiset vinyyliverhoilut sai vaihtua hillityyn kerman väriin. Kaappien ovista riisuttiin vanhat kontaktimuovit pois ja muutamaa ovea sai siivota, paklata ja hio aika urakalla. Tämän jälkeen liimattiin koivun kuvioinen kontaktimuovi niihin. Mikroaaltouunikin siirrettiin ylempään kaappiin ja sen paikalla ollut hylly entisöitiin ennalleen. Näin saatiin TV:lle paikka.
Samassa rumbassa roskakori poistetiin oviaukosta ja hellan alle kaappiin asennettiin liukukori roskikset.
Vielä verhot pitäisi vaihtaa paremmin sävyihin sopivaksi.
Ulko-oven yläpuolella näkyy myös uusi kello sekä aurinkopaneelin näyttö. Nämä ovat vielä tulevaisuutta, koska tuo kuva on otettu vasta heinäkuussa.
Tammikuussa käytiin talvipakkasilla tutkiskelemassa matkailuautoja josko kesällä lähtisi kiertelemään etelän suuntaan.
Muutamia ehdittiin tutkiakin ja yhtä halusimme tutkia tarkemmin. Se tosin osoittautui ihan pommiksi. Myyjä oli kuitenkin sen verran fiksu, että osoitti meidät toisenkin auton luoksi ja siihen siihen tykästyimme. Jonkin verran kuitenkin sisustuksellisesti tiesimme, että sille joutunee jotain tekemään
Etsinnän tuloksena siten löytyi Fiat Ducato 2.8 JTD alustalle tehty LMC Liberty A 671 vuodelta 2006. Samalla päivällä teimme sitten vaihtokaupasta kauppakirjat.
Vaunu pois ja auto tilalle
16. tammikuuta veimme vaunun pois ja haimme auton Espoon Best Caravanista.
Jussi otti ohjat ja ajoi uuden automme kotiin odottamaan uusia seikkailuja.
Vaikka olikin keskipäivää, niin aika hämärää oli tuolloin. Onneksi autossa on M+S renkaat, joten sillä sai ihan laillisesti ajaa talvisäässäkin.
Tuona aurinkoisena talvipäivänä auto saatiin turvallisesti omaan pihaan, jossa se saakin odottaa, että pääsemme sitä tuunaamaan omaan makuumme.
Vaunun matka meidän käytössä päättyi tänään, kun vaihdoimme sen matkailuautoon. Tästä päivästä alkaen tässä (päivä)kirjassa kerrotaan Ahi-wankkurilla tehdyistä reissuista.
Ihan kaikki ei mennyt tämän hankinnan kanssa putkeen. Ohjauksen puoltamisen vuoksi veimme auton takaisin liikkeeseen, saatuamme vihjeen, että kyse voisi olla iskareiden yläpään laakereista. Best hoiti huollon kiltisti.
Lisäksi kevään aikana tuli muita pieniä huoltoja, kuten käyttövesipumpun vaihto.
Kummallista, ettei koukkusarjaan kuulunut vaunun jarrulaukaisun vaijerin kiinnityspaikkaa. Ei sitä vaijeria koukun ympäri saa laittaa, mitä jos koukku irtoaa autosta?
Jonkin aikaa oli ollut haaveena matkailuvaunun/-auton ostaminen. Käytettyjen palstoja on koluttu aika paljon ja pikkuhiljaa alkoi muodostua kuva siitä mitä sitä oikeastaan tuollaiselta haluaisi. Autona sinänsä olisi kätevä kun koirakin kulkisi mukavasti siinä asunto-osassa. Lauantaina siis jälleen palstojen selailun jälkeen löysimme yhden auton, joka hintansa ja ominaisuuksiensa puolesta vaikutti sopivalta.
Nyt siis katsomaan mitä nuo teiden tukkeet voisivat oikein olla. Pian paikalle päästyämme tuo moottoroitu lasikuitukoppi löytyikin ja sitä siis tutkimaan. Hyvin pian selvisikin, että ei tätä. Niin paljon oli halkeamia ja kolhuja, että jätettiin se rauhaan. Vieressä olikin hieman kalliimpi samankaltainen yksilö ja sitä tutkittuamme ajattelimme, että tässä se voisi olla. Kiertelimme vielä aikamme alueen tarjontaa ja tutkimme myös vaunujen muodossa näitä ku**koppeja. Saipahan tuntumaa myös niihin.
Matkalla kotia päin pysähdyimme muutamaan Kehä-III:lla olevaan liikkeeseen. Ensimmäinen oli kiinni ja pihassa olleen tarjonnan perusteella ei meillä olisi ollut asiaa sinne sen enempää. Toinen olikin sitten auki ja aikamme pysäköintimahdollisuuksia pohtien ajoimme pihaan josta paikka autolle löytyikin. Matkalla olimme jo päätynyt vaunuvaihtoehtoon ihan sen vuotuisten kiinteiden kulujen takia. Vakuutus, ajoneuvovero, huollot yms ovat vaunun kohdalla huomattavasti pienemmät.
Näin siis vaunuja tutkimaan. Halvimmat ja vanhimmat jätimme suosiolla pois, sitten ensimmäistä tutkimaan. Lupaavan oloinen 2008 Hobby, mukavat sisätilat kahdella kunnon sängyllä, keittotila kohtuullinen meidän tarpeisiin varmastikin riittävä, siisti U-sohvaryhmä.
Hyvän oloinen WC, ei suihkua. Ei muuten edes käsisuihkua, joka huomattiin vasta myöhemmin.
Vielä katsaus muutamaan muuhun vaunuun, mutta ne olikin jo jonkin verran hinnakkaampia ja ei niin kiinnostavia. Pihalla sai viel messuviikonlopun kunniaksi grillimakkaraa ja myymälässä oli kelpo kahvitarjoilu. Myyjäkin tuli heti luoksemme, että löytyikö jotain. Siitä sitten kerroimme tuosta vaunusta, että se voisi kiinnostaa. Aikamme keskusteltuamme ja varustelusta neuvoteltuamme saimme tarjouksen, josta ei enää paluuta ollut. Meistä tuli matkailuvaunun omistajia. Tekevät nyt viikolla vaunuun tarkastushuollon ja asentavat ilmastointilaitteen. Viikon päästä sen saa hakea.
Käytiin vielä kerran katsomassa, että mitä tuli oikein ostettua. Tällöin havaitsimme muutamia ongelmia; kytkentäpistokkeesta vedonpoisto pettänyt, WC:n peili pudonnut paikaltaan, ja että ei ole muuten käsisuihkua WC:ssä. Näistä huomautimme vielä myyjälle, ja lupasi ilmoittaa huoltoon. WC:n käsisuihkun mahdollisuus tutkitaan jos pesualtaan hanan voisi sellaiseen vaihtaa.
Varsin helppoa oli tuon asennus. Hieman vaatii ruuvien suostuttelua oikeaan asentoon, että sai menemään auton alkuperäisiin ruuvireikiin.
