Ensimmäinen kerta ikinä missään kesäteatterissa. Mutta nyt sattumalta löytyi mentalisti Pete Poskiparta esiintymässä lauantaisessa illassa.
Poskiparran show on mitä hienoin ja siitä jää kyllä pohtimaan eri temppujen toimintaa. Olemme nähneet videona hänen temppuja aikaisemmin, mutta livenä ne ovat paljon parempia!
Tässä muutama teaseri, mitä saattaisi nähdä, kun käy katsomassa itse.
Paikalla ei saanut kuvata sen enempiä ja hyvä niin. Tuleepa seurattua omilla silmillä paremmin showta.
Tänäkin vuonna käytiin Suomenlinnassa. Jäi nimittäin viime vuonna ajan loppuessa kierros kesken ja Tullimuseo käymättä.
Videosta tuli vähän pidempi, mutta koettakaa kestää.
Riihimäellä kun kerran herättiin, niin päätimme käydä Riihimäen lasimuseossa ja siinä vieressä olevassa metsästysmuseossa.
Tämän reissun teema, ”aja 2- ja 3-tie päästä päähän” oli mielenkiintoinen. Tämä matka tulee nyt päättökohtaan, sillä kolmostien alku- tai loppupää on Helsingissä, Mannerheimintien ja Tukholmankadun risteyksessä Väyläviraston mukaan.
Tänään ajatuksena oli tutustua Hämeenlinnaan ja nähtävyyksiin, mutta eipä keretty käymään ihan niin moneen paikkaan, mihin oli tarkoitus.
Päästyämme liikkeelle Kirstulan kartanolta suuntasimme sateen saattelemana Parolaan. Lähellä varuskuntaa sijaitsee panssarimuseo, johon on juuri tänä vuonna tullut uusia näyttelykohteita.
Panssarimuseon jälkeen kävimme Parolassa vanhassa sotilaskodissa, jossa Jussi veresti muistojaan omasta ajastaan Panssariprikaatissa, jossa kului aikaa melkein vuosi.
Parolasta päästyämme kävimme vielä Hämeenlinnan keskustassa pyörähtämässä ruokakaupassa täydennyksillä. Tässä kohtaa päivää oli sen verran kulunut, ettei Hämeen linnaa ja/tai Militariaa keretty enää käymään, joten jatkoimme matkaa 3-tietä pitkin etelään päin.
Päädyimme lähimpään ja käytännössä viimeiseen 3-tien varrella olevaan leirintäalueeseen, Lempivaaraan. Täällä on suurimmaksi osaksi kausipaikkalaisia, mutta parikymmentä paikkaa on myös satunnaisille vierailijoille.
Lempivaaraan on käytännössä viimeinen leirintäalue ennen pääkaupunkiseutua, sillä kolmostien varressa ei Uudellamaalla ole yhtään leirintäaluetta tai matkaparkkia.
Liikkeelle päästyämme palasimme 3-tielle ja kävimme Kurikassa katsomassa, mitä nähtävää täällä olisi. Kurikan museo oli kiinni, joten emme saaneet sieltä mitään irti.
Kurikasta jatkettiin matkaa Jalasjärvelle, jossa käytiin ensin katsomassa Jalasjärvi museota ja sitten kirkkoa, kummatkin olivat kiinni. Kirkon pihalla oli kuitenkin nähtävää, kuten äiti ja poika -sankaripatsas, Karjalaan jääneiden muistomerkki sekä sankarihaudat sodassa kaatuneille.
Jalasjärven vieressä Koskuen kohdalla on Pirunpesä-niminen isohko hiidenkirnu, jonka avaamisen mahdollisti Pertti Spede Pasanen. Tästä hyvästä hänelle on tehty myös muistomerkki.
Etelään päin tullessa saavuimme Parkanoon, jossa on hassu kuriositeetti, stadin ratikka grillin vetonaulana ja ilmeisesti myös tarjoilutilana. Tämän täyspitkän spåran väritys on miltei oikea puna-harmaa, mutta mielestäni sävy ei ehkä ole täsmälleen sama. Aika lähellä kuitenkin. Tämä ratikka on myös toiminut kahvilanana Tampereen keskustorilla 2019 heinäkuussa. Kahvilatoiminnan päätyttyä, siirtyi ratikka 2023 keväällä nykyiselle paikalleen Parkanoon.
Matkamme edetessä spotattiin Ikaalisten kohdalla kauppakeskus Kompissa Seudun Ajoneuvoharrastajien ylläpitämä pop-up automuseo, jota voisi luonnehtia enemmänkin pop-up näyttelyksi. Hauskoja ajoneuvoja oli kuitenkin.
Valtatie kolmea etelään jatkaen Tampereelle kuvaamaan Näsinneula. Tässä samalla reititimme tahallamme ajamaan rantatunnelin kautta kun ei sitä ole koskaan tullut ajettua.
Illaksi ajoimme Hämeenlinnaan asti Kirstulan Kartanolle. Täällä on kartanon ja Vanajan rannan välinen takapiha rakennettu leirintäalueeksi ja täällä on kahvila, mökkejä, telttailualue sekä puulämmitteinen sauna rannassa. Aivan loistava paikka.
Rauhallinen aamu matkaparkissa kun lähti käyntiin, kävimme alkuun Raippaluodon toisessa päässä Björkön Svedjehamnissa katsomassa, millainen se toinen matkaparkki olisi ollut.
Valintamme osoittautui oikein hyväksi, sillä vaikka tämä sataman vieressä oleva matkaparkki olikin selkeästi suositumpi, ei siellä ollut saunaa – vaikka oli kalliimpikin. Ja sitä paitsi meille passaa hyvin rauhallisempi paikka.
Olimme havainneet, että saarella on myös paikallinen olutpanimo, Kvarken Bryggeri Ab, joten käytiin toisessa kulmassa saarta vilkaisemassa. Sehän toki löytyi, oli toki yllätyksettömästi sulki, olihan nyt sunnuntai.
Tullessa huomasimme myös näkötornin, joten täällä piti toki käydä.
Matkalla pysähdyttiin Raippaluodon sillan taukopaikalle uusimaan kymmenen vuotta sitten otettu Rokin kuva sillan edustalla.
Täältä jatkoimme alkuperäisen matkan teema-ajatuksen siivittämänä kohti Vaasaa, siis 3-tien alkupäähän.
Vaasan torin läheisyydessä on ihan komea ja iso Vaasan kirkko. Kirkossa oli menot käynnissä. Taisi olla rippikoululaisten konfirmaatio.
Vaasan torilla olikin kaikenlaista nähtävää, kuten patsaita, joilla muistetaan kansalaissotaa.
Matkamme jatkui kolmostietä pitkin, mutta spottasimme tienviitan Laihialle, Nuukuuren museoon, mutta nuukina olivat kiinni. Ja Laihian keskustassa sijaitseva Laihian kirkko oli sekin remontissa, joten nuuskaksi jäi kuvasato.
Laihialta pääsimme takaisin 3-tielle. Lyhyen pohdinnan jälkeen ajattelimme etsiä yöpuun ja matkalla olisikin pari jo ennestään tuttuja leirintäalutta. Päätimme näiden sijaan poiketa hieman reitiltä Jurvaan, josta löytyy Camping Jurva.
Aamun käynnistyttyä lähdimme kohti Vaasaa, tai paremminkin Raippaluotoa. Matkalla pysähdyimme Vaasan etelänurkilla ruokatäydennyksillä.
Raippaluodon silta on toistaiseksi pisin autoliikenteelle tarkoitettu silta, 1045 metriä. Edes pian (10/2026) valmistuva Hailuodon siltayhteys ei uhkaa Raippaluodon ansaitsemaa pisimmän sillan kunniaa.
Raippaluodossa on pari matkaparkki-tyyppistä yöpymispaikkaa, josta toinen on Svedjehamn Björkön pohjoispäässä sataman vieressä ja toinen eteläpäässä. Päädyimme näistä jälkimmäiseen Merenkurkun Campingiin, hinta oli huokeampi, oli reilusti vielä tilaa ja täällä on tarjolla puulämmitteinen sauna.
Puulämmitteinen sauna siis veti pidemmän korren ja hyvä valinta olikin. Samalla pääsimme uittamaan aiemmin Keiteleen järveen pudotettua talviturkkia myös meressä tänä kesänä. Jo nyt elokuussa 🙂
Matkaparkin risteyksestä ei voi erehtyä, tässä oli hauskaa taidetta.
Elonkierron matkaparkista lähtiessä pohdimme, mihin suuntasimme ensin. Vaihtoehtoina aiemmin mietimme Jokioisten Museorautatietä ja Ypäjän kirkkoa. Päätimme mennä Ypäjälle, koska Jokioisten museorautatie ansaitsee kokonaan oman reissunsa junamatkoineen. Tästä lisää toisella reissulla myöhemmin.
Ypäjän kirkko olikin kiinni, joten emme sitten päässeet sisälle, mutta kävimme äidin isän Viljo Lindforsin haudalla. Pystyssä oli kivi ja on siellä joku käynyt ajoittain.
Ypäjältä suuntasimme takaisin kohti 2-tietä, tällä kertaa Humppilan kautta. Siellä kameran eteen osui juna-asema. Hieno ja erikoisen näköinen asemarakennus.
Päästyämme 2-tielle matka jatkui lähes keskeytymättä aina Kokemäelle saakka, jossa olikin Pyhän Henrikin saarnahuone. Tämä on Suomen tiettävästi Suomen puurakennus. Harmillisesti tällä kertaa kohde oli juuri tänään suljettu, joten sisäkuvia emme saaneet.
Kokemäellä on myös hieno Kokemäen sähkön ylläpitämä sähkömuseo ja Moccapalan kahvila. Kannattaa pysähtyä, jos sattuu lähellä ajelemaan, kahvilan kakut olivat ällistyttävän hyviä.
Ulvilassa on keskiaikainen kivikirkko, jota ei ole vielä onnistuttu raunioittamaan. Harmillisesti tämäkin kirkko oli juuri tällä hetkellä suljettu, joten emme saaneet sisäkuvia täältäkään.
Täältä suuntasimme vielä yhden ostosreissun S-K Caravan-yrityksen myymälään, sillä eilen havaitsimme keittiön hanan eliniän tulleen päähänsä, koska hana vuoti vettä venttiilin tiivisteistä. Tästä tulee oma videonsa jokakodin remonttireiskoille.
Matkamme alkuperäinen ajatus oli siis ajaa Porintie päästä päähän ja katsella varrella olevia nähtävyyksiä. Seuraavassa pääsemme 2-tien viralliseen alku/loppupisteeseen, riippuen mistä päästä asiaa katsoo.
Viimein pääsimme suuntaamaan seuraavaan etappiimme, Merry Camping, johon olimme ennakkoon varanneet myös saunavuoron. Muutamaan päivään ei olekaan päässyt käymään saunassa, on jo aikakin.
Tiedoksi sitten, että Crocsit ei sitten tykkää olla lämmitysputken edessä. Voi käydä näin:
Venesillan leirintäalueelta lähdimme kohti Tammelaa, jossa kävimme katsomassa tämän kylän kivikirkkoa.
Tammelan kirkko on rakennettu kahdessa osassa, vanhin osa 1500-luvun alussa ja loppuosa 1781-1784.
Täältä suuntasimme Forssaan jossa ekana matkalle osui jälleen uusi piruntorjuntabunkkeri, Forssan kirkko.
Forssan kirkko on jo paljon tuoreempi rakennus, sillä tämä rakennettiin jo 1917 sisällissodan keskellä ja vihittiin seuraavana vuonna.
Täältä suuntasimme Forssan museoon, jossa kerrotaan Forssan teollisuusen ja kaupungin synnystä sekä kehityksestä. Suuri kunnia Forssan syntymisestä eittämättä kuuluukin Ruotsista kotoisin olleelle Alex Wilhelm Wahrenille lähde wikipedia)
Koirat ovat tähänkin museoon tervetulleita.
Rokilla ei ihan riittänyt takajaloissa puhti kolmanteen kerrokseen saakka portaikossa kiipeilyä, joten kävimme vuorotellen ylimmässä kerroksessa.
Tämän jälkeen suuntasimme jo yöpuuta kohden. Jokioisissa Elonkierto -nimisessä paikassa onkin matkaparkki , jossa nimimalistiset palvelut, mutta sentään vesivessa sekä kemikaalivessan tyhjennyspiste löytyy. Tilaa on kuudelle yöpyjälle.
Parin päivän huoltopysähdyksen aikana kotona saatiin pyykit ja autokin pestyä. Puutarhassakin kaikki hyvin ja nurmikko leikattu. Uudistettu kukkapenkki oli jo täydessä loistossaan.
Tästä olikin hyvä jatkaa kesän reissuja ja nyt oli vuorossa valtatie 2.
Vihtiin ohjasi 2-tiellä havaittu tieviitta Pyhän Birgitan kirkon rauniosta.
Karkkilasta löytyy yksi Suomen vanhoista ruukeista. Täällä on Högfors.
Muita Suomen teollisuusperinnön kohteita käytäväksi.
Aivan Tammelan kupeessa on Venesillan Camping. Täällä kävimme jo vuonna 2017. Leirintäalueen yrittäjä on vaihtunut tämän jälkeen. Nyt toimintaa pyörittävä yrittäjä on toiminut tässä nyt neljä vuotta.
Venesilta mainostaa sivuillaan mm. burgereita ja listalla löytyikin aurajuustoburgeri! Aivan mahtavaa, näitä on tullut maisteltua useammassa paikassa ja useammanlaisia on nähty. Tämä aurajuustoburgeri pääsi kyllä top 3-listalle. Samalla havaitsimme täällä olevan myynnissä meille ennestään tuntemattomaksi jääneen pienpanimo Kråkö Bryggerin tuotteita, joten pitipä kokeilla. Ei hassumpaa.
Roki se jaksaa vanhoilla päivillään vielä yllättää. On esittävinään vanhusta, eikä muka jaksa enää nousta sohvalle ilman apua, mutta kun palasimme hampurulaiselta, niin kukapas se sohvalla loikoilee…
Parin Naantalissa vietetyn yön ja päivän jälkeen suuntasimme ensin Turkuun.
Toki matkan varrella on legendaarinen taukopaikka, jonka törkeän kokoiset munkkirinkilät ovat tuoreudessaan vertaansa vailla. Myös ampiaisia kiinnosti kovin sokeripitoiset eväät.
Kuten matkan suunnasta voi päätellä, ajelimmekin nyt siis kohti kotia, sillä tarkoituksena on pitää lyhyt huoltotauko. Lomamatka jatkuu päivän-kahden päästä uudelleen.
Lauantaina oli mainio sää käydä tutustumassa Naantaliin lähemmin, sillä lämpötila ei ollut yli 26°C ja taivaalla oli sopivasti puolipilvistä.
Leirintäalueen sisällä on muistomerkki, laivaston muistoristi.
Tämän päivän reissu ei edes alkanut, kun eilen alueelle saapuessa havaitsimme reitin varrella Kylmäkosken komean kirkon, jota sitten tänään päätimme katsella.
Tämän jälkeen matkallamme tuli vastaan Urjalan makeistukku, mikä on monille ehkä tuttu hassuista omista makeisista, mutta tällä kertaa emme ostaneet ihan kaikkea hassua.
Eipä päästy pitkälle, kun matka pysähtyi seuraavaan vastaan tulleeseen turistirysään, nimittäin Nuutajärven lasikylän miljööseen ja myymälöihin. Sattuipa käteen vähän lasitaidettakin. Pipulipullo.
Jo ensimmäiset vaikutelmat tästä leirintäalueesta lupaa hyvää. Metsikköinen ja kerroksellinen paikka, josta Tapio olikin ennakkoon osannut valita mäen päältä maisemallisen ruudun. Ihan loistomesta! Tässä kelpaa olla vaikka parikin yötä. Ja tiedä vaikka laitellaan HF-radiokin tulille.
Aamulla starttasimme Pahkalanniemestä liikkeelle kaupan kautta ja lähtiessä spottasimme hieman taidetta.
Kauppapysähdyksen jälkeen suuntasimme keulan kohti Tampersettä.. eiku Tampereelle.
Ensimmäiseksi tietenkin Pyynikille munkki-kahveille ja Jussi pääsi viimein käymään tornissakin.
Aikaa kuluttaaksemme kävimme hankkimassa Verkkokaupasta videoiden kuvaukseen langattomien mikrofonien setin, jolla saadaan parempi ääni videokuvauksiin. Varsinkin, jos toinen kuvaa kameran takana ja toinen selostaa, niin tulee aivan erilaiset äänentasot. Kun molemmilla on erikseen oma mikki, niin saadaan ääni kuulumaan, vaikka toinen olisikin etäämmäällä.
Autossamme on jo alkujaankin ollut vain yksi kaukosäätimellinen avain ja kahdelle avaimelle on ollut selkeä tarve. Tampereelta löytyy mm. Fiatin avaimia tekevä liike Autonavaimet Oy, mihin tullaan vain ajanvarauksella. Hankkimamme kaukosäädinavain sisältää myös ajoneston ja siten se tulee koodata, ”opettaa”, liikkeessä autolle. Mukaan suositellaan ottamaan kaikki auton tallella olevat avaimet.
Leiripaikaksemme olimme suunnitellut Savikoski Caravan (Latocaravan) -nimistä paikkaa Akaalla. Alue on enimmäkseen kausipaikkalaisille, mutta heillä on sisääntulon ja huoltorakennuksen välittömässä läheisyydessä muutama matkalaisille varattu paikka.
Illalla ohi kulki useampi ukkosrintama, näistä yksi laski vettä päällemme hieman rajummin, myös valo- ja ääniefektein.
Iltalenkillä Roki huomasi alueella pyörivän vapaana kulkeneen kissan, eikä enää malttanut muuta kuin kytätä kissaa lenkillä.. Ihme kattivahti 🙂
Edellisessä postauksessa jo mainitsimmekin viereisen ruudun vaunuilijan touhut ja mielen pahoittelut, joiden myötä totesimme meitä olevan vähän joka junaan. Mitäpä näistä.
Emme koskaan olekaan käyneet Kurikassa katsomassa paikkaa, joten pitipä tämäkin puute korjata. Kurikka, here we come!
Suomessa ei niin pientä ja vähäpätöistä,paikka olekaan, etteikö siellä olisi kirkkoa. Tai useampaa. Vaikka emme kirkkoon kuulukaan, tai erityisesti usko näihin satuihin, on kirkot kuitenkin rakennuksina mielenkiintoisia ja näkemisen arvoisia. Samalla löydettiin myös museoitu höyryveturi.
Matkalla ollaan havaittu selkeä tarve saunassa käydessä kunnon pellavaiselle pyllynaluselle eli pefletille. Tämän liikkeen mainoskyltti tuli matkalla vastaan, joten kurvasimme tutkimaan Jokipiin tuotteita. Ja sieltähän ne pefletit löytyi!
Toinen matkalla vastaan tullut kohde, Pramian panimo ja viinatehdas, mainosti niin ikään olemassaolostaan, joten pysähdyimme myös täällä. Harmillisesti myymälässä olleet tuotteet olivat kaikki ruokakauppavahvuuden juomia. Mutta nappasimme mukaan muutamia mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia. Emme saaneet tehdas/panimo esittelyä. Suomessa ei oikein tämmöisiä harrasteta. Harmi sinänsä.
Lyhyt tauko Rokille ja meille vähän kahvijuomaa ja leivät. Tämä taukopaikka oli virkistävän erilainen verrattuna tyypillisiin tienvarren taukopaikkoihin, sillä tämä oli siisti, laaja alue ja siinä toimi joku kahvilayrittäjä. Hieno taukopaikka!
Parkanosta löytyy pieni leirintäalue Pahkalanniemi jonne majoitumme tälle illalle. Alueella on sauna, muut perusjutut ja matala järvi, jossa suurin syvyys kuulemma alle kaksi metriä. Varsin mutainen pohja ja ruskeaa vettä. Silti ihan mukava pulahduspaikka.
Aamulla käytiin maksamassa eilinen sauna, joka oli kyllä hintansa arvoinen paikka ja ”takuuvarma komea auringonlasku” tuli sekin nähtyä.
Matkalla Kurikkaa kohti tehtiin tankkaus- ja täydennyspysähdys Alajärvellä.
Lapualla löydettiin paikallinen pienpanimo Mallaskuu, jossa pysähdyimmekin. Täältä löytyi niin oluita kuin lihaakin.
Paikka tunnetaan myös nimellä Pitkämö Canyon Camping, ei leirialue ole kanjonissa vaan ylhäällä. Pohjamaa tunnetaan tasaisena paikkana, mutta se ei suinkaan ole sitä! Tässä oli kyllä oikeasti jyrkkä kanjoni, jossa viereinen Jalasjoen eräs haara virtasi ihan leirintäalueen vierestä.
Lyhyt muutaman sadan metrin kävely vie kanjonin pohjalle Pitkämöjoelle. Polun päässä on kuntoportaat ja laituri.
Leirintäalueen ravintolassa maistelimme paikan erikoisen hassua pizzaa, kiiwi-banaani-kinkku. Vallan erikoinen. Kiiwin maku kyllä hukkui muiden makujen alle. En ehkä ottaisi toiste, en oikein lämmennyt näille etelän hetelmille pizzassa. Ananas toimii, erityisesti aurajuuston kanssa (Jussin mielipide).
Olipas tässä ravitsemuspisteessä toinenkin nykypäivän harvinainen erikoisuus, flipperi!
Sitten tuli muistutus, kuinka sopuisaa ja fiksua porukkaa mahtuu karavaanareihin.
Alueella on siis ruudut niin, että niitä on pitkittäin kaksi ja näitä on rinnakkain useampi vierekkäin. Yhteen ruutuun mahtuu etäisyydet huomioiden (siis 4 metriä minimiväli ajoneuvosta seuraavaan, markiisi tai etuteltta huomioiden) joko yksi matkailuauto tai -vaunu. Tämä on siis vastaava kuin monilla parkkipaikoillakin.
Hetkeä aiemmin ennen saapumistamme alueelle oli leiriytynyt eräs vaunuilija. Tämä oli ajanut vaununsa niin, että vetoauto oli pitkittäin seuraavan ruudun päällä ja irrottauduttuaan vaunustaan, oli sitten toki ajanut autollaan seuraavan ruudun yli. Tämä pitkittäissuuntaan seuraava ruutu oli siis tuolloin vielä tyhjä.
Tultuamme alueelle, totesimme tämän vaunun etupuolella olleen ruudun olevan hyvin puiden varjostama ja sijainniltaan olevan sopivan meille.
Voi meitä onnettomia, minkä teimme!
Kun nyt saruimme valitsemaan tämän vaunuilijan ruudun edessä olleen tyhjän ruudun, niin tuolloin emme ymmärtäneetkään, että tämä aiemmin aiempi vaunuilija oli ilmeisesti olettanut, että hänelle olisikin pitänyt antaa esteetön kulku vaununsa etupuolelle autollaan ja siten antaa kaksi ruutua käyttöön.
Tästä aiheutui hieman suukopua, sillä emme millään voineet tietää ennakkoon, ettei hän osaa pysäköidä vaununsa niin, että se on siitä vedettävissä pois myös sen jälkeen, kun alue illan mittaan täyttyy. Pöhköä. Virhehän oli tapahtunut siis siinä, että vaunuilijan olisi pitänyt jättää vaunu niin että aisa jää kulkuväylän puolelle, eikä niin, että se onkin seuraavan ruudun puolella.
Toki yleensä vaunuja on ennenkin käännelty ja työnnetty ruuduista pois käsinkin, mutta tässä kohtaa ilmeisesti ylpeys esti myöntämästä virhettä ja pyytämästä jelppiä vaunun siirtämisessä. Sen sijaan piti kiukutella.
Olisimme ehkä olleet toisenkin päivän tässä, mutta toisaalta tämän epistolan myötä päädyimme nostamaan kytkintä ja siirtymään seuraavaan paikkaan, Parkanoon.
Aamuheräämisen ja -toimien jälkeen jätimme hyvästit Koljonvirran kartanon leirintäalueelle ja suuntasimme ensin kauppaan täydennyksille ja matkalla pysähdyimme Veijon OH7NFC luona palauttamaan pakasterasian, jossa olimme saaneet häneltä mansikoita pari päivää aiemmin. Veijolta saatiin lisää mansikoita itsepalvelupoiminnalla, kiitos näistä. Maukkaita olivat!
Täältä suuntasimme kohti länsirannikkoa, tosin emme matkanneet Kyyjärveä kauemmaksi.
Vähän kuvia paikasta sekalaisessa järjestyksessä:
Alkuillasta tuli yllärinä vähän ukkosta ja sadettakin hieman, mutta onneksi sää kirkastui.
Päästiin vielä illasta saunaan ja pulahtamaan järveen. Järvi oli hitusen viileämpää kuin Viitasaarella leirialueen poukamassa.
Saunan jälkeen katsomaan auringolaskua omalle ”terassille”.
Tornio Camping oli siis tuttu paikka jo parin aiemman käynnin jälkeen ja suurimmilta osin paikka on pysynyt samana. Tosin alueen joen puolen nurkkaan on ilmestynyt jonkinmoinen uima-allas.
Matkalla pysähdyttiin sekä kaupassa että tankilla ja jatkettiinkin sitten muutamaa kusitaukoa lukuunottamatta Iisalmen nurkille Koljonvirran leirintäalueelle Kartanon Camping. Iso 12 hehtaarin alue on väljä ja mukavasti puiden varjostama. Aika kelvollinen paikka kyllä.
Vieressämme olikin vähän isompi matkailuauto, mikä oli rakennettu bussista. Heillä oli myöskin rotikka mukana, mutta omistajien mukaan oli joutunut aiemmin toisen rotikan höykyttämäksi, joten Rokin tutustumista heidän rotikan kanssa ei nyt sitten lähdetty kokeilemaan.
Ravintolan tarjouksessa ollut kanakori (kanafilepaloja, savupekonia, aurajuustoa, ananasta, kerma-currykastike sekä tarttuvaa riisiä) oli kyllä maultaan 5/5. Ja 15 euron annos riitti kahdelle hyvin.
Yllä olevassa kuvassa annos ei ehkä näytä kovin houkuttelevalta, ja alkuperäinen tarjoiluehdotus oli kyllä parempi: Siinä kastike ja riisi olivat erillisissä astioissa ja koristeltu kasviksin, mutta siitä ei huomattu ottaa kuvaa ensin..
Huomisen osalta pitää pohtia päivän etapin suuntaa ja loppupäätä, sillä sääennuste lupaa itäiseen osaan Suomea edelleen samaa +30°C lämpötiloja. Rokin kannalta viileämpää kaipaisi.
Ei lähdetty vielä eteenpäin vaan jäätiin viettämään hellepäivää ja pesemään pyykit.
Kävimme vielä toisenakin päivän Kartanon ravintolassa syömässä burgerit.
Oltiin tylsiä ja ajoimme etelään Tornion suuntaan. Pysähdyksiä tehtiin aina kusitaukojen merkeissä ja myös Kolarissa syötiin Jaskan grillissä pitsat. Olisi kyllä oikeasti yksikin pitsa puoliksi jaettuna riittänyt, oli sen verran isokokoiset lätyt (ei kuvia, pahoittelut)
Pysähdys Juoksenkiin ylittämään napapiiri jalan.
Suunta Tornioon ja siellä leirintäalueelle.
Camping Tornion sauna antoi ihan toimivat löylyt. Ei ole paikka juuri muuttunut tässä vuosien saatossa. Ja hyvä niin, toimivaa ei kannata korjata rikki.
Ounasjoen leirintäalue oli paikkana vallan mukava ja hyvä, tänne saatamme tulla toisenkin kerran käymään. Kioski, kahvila ja baari sekä kaupunki lähellä, oikein oiva sijainti. Hyvät huoltotilat ja vessat. Sanoisin että 5/5 (Jussin mielipide).
Aamusella Rokilla oli hieman uninen ja hidas herääminen, eikä ruokakaan oikein haluttanut – vaikka vatsa selvästi kurnikin. Vaan saipa Roki nappulansa syötyä, tosin vähän avustettuna. Hieman vaikutti siltä, että taisi olla vatsa pipi, sillä myöhemmin Roki päästeli sen verran raikkaan hajuisia tuhnuja iloksemme ajon aikana.. Ihanaa!
Jälkikirjoitus ja lisäys: Pohdittiin syytä Rokin aamun huonoon oloon ja Jussi muisti, että mehän annoimme Rokille possunkorvan syötäväksi. Se ei kokonaisena kelvannut joten autoimme ja herkkua pilkottiin pienempiin osiin. Mutta ilmeisesti Roki ei malttanut pureskella paloja riittävästi vaan nieli palat – ja se lienee arvattavasti aiheuttanut ylimääräistä harmia vatsalle. Eli ei mitään vakavaa tässä kohtaa.
Pohdimme matkan suuntaa, sillä Rokin aamuvointi herätti kuitenkin hieman huolta. Että pitäisikö suunnata jo nyt kohti kotia vaiko jatketaanko vielä ehkä näkemään yötön yö ennen kun se päättyy (Utsjoella aurinko laskee 27.7.)
Päätimme lähteä vielä katsomaan pohjoista kun Rokin olo selvästi parani, joten seuraavaksi etapiksi otimme Norjan.
Matkalla pysähdyimme ottamaan hieman evästä (porojuustosämpylää, luulin hetken että poronjuustosämpylä.. ei sentään) ja jatkoimme matkaa.
Matkalla pysähdyttiin myös katsomassa Molkokönkään koskea.
Tässä kohtaa matkaa bongasimme jo yhden poron. Ehkäpä niitä tulee vielä useampi nähtyä matkalla pohjoiseen.
Kittilässä käytiin tankilla ja tyhjentämässä rakot. Bongasimme taidettakin.
Tapio valitsi tylsän ison tien sijaan Lompolon läpi menevän pikkutien 952, jolla olikin sitten höykytystä ja räminää koko rahan edestä. Tulikin testattua sekä jousituksen kestävyyttä että jarruja, olikin melkoisen kuoppainen tie, jossa oli niin hiekkaista osuutta että parempaa asvaltoitua kuoppaisempaa tietä.
Pieni vikatilanne höykytyksestä tuli, nimittäin Rokin vesikuppia täyttäessä Jussi havaitsi, että veden paine on surkean ja olemattoman välillä, vaikka pumppu selvästi käynnistyi ja surisi normaalisti.
Tämä onneksi todettiin helposti korjattavaksi, koska tuossa oli vesisäiliön päässä letku irronnut läpiviennin liitoksesta. Huh.
Päästyämme Hettaan todettiin, että nyt on aika leiriytyä, sillä alkoi jo väsyttää ja kiukuttaa, nälkä kun olikin.
Täällä löytyi pieni ja hiljainen paikka, Hetan Lomakylä.
Täällä oli ai-van tolkuttomasti hyttysiä ja tämmöisiä banaanikärpäsen kokoisia ja kärpäsen näköisiä önteisiä, jotka liiskautuessaan jättää punaisen veriläntin. Ja näitä tunki joka paikkaan autoon sisälle.
Mutta ilokseni nuo poksahtelivat iloisesti bil..ruotsalaisen myyjän sähkökärpäslätkän hellässä 10++ kV sähköisessä syleilyssä ja atomisoituivat uuteen ulottuvuuteen rätinän saattelemana.
Aamutoimien jälkeen suunta Rovaniemelle pienempää Rovaniementietä aina Tervolaan asti ja sieltä sitten nelostietä eteenpäin. Pikapysähdys Rieskapaikkaan, josta munkit ja limua.
Sitten noukimme matkaan Rovaniemen Prismasta täydennyksiä ja ryhdyimme etsimään seuraavaa leiripaikkaa. Ajankäytön kannalta parhaaksi vaihtoehdoksi päädyimme Ounaskoski Campingiin. Pidemmälle ajamiseen olisi mennyt tunteja. Saapuminen olisi ollut sen verran myöhäinen, että parhaat paikat (varjoisat paikat) olisi kaikki olleet jo menneet. Usein onkin viisaampaa etsiä seuraava yöpuu vähän aiemmin, jolloin pääsee ottamaan ”parhaat päältä”.
Marjaniemissä on majakka, kahvila ja majotusta sekä matkaparkki venesatamassa aallonmurtajalla.
Aamuheräämisen ja -toimien jälkeen lähdimme liikkeelle kohti pohjoista 4-tietä ajaen, samalla pohtien, mihin menemme seuraavaksi tai siitä eteenpäin. Pohdimme, että mikä paikka puuttuikaan meidän kummankin ämpäri/haave/toivelistalta: Hailuoto! Hailuodon panimo! Käydä ennen kun silta valmistuu!
Noh, nyt se tehdään!
Matkalla pysähdyttiin ihmettelemään ihmettelemään Vaskikelloja.
Sitä ennen pysähdyttiin kauppaan Oulussa ja toki Roki poseerasi mielellään.
Sitten siis keula kohti Hailuotoa. Samalla pari räpsyä sillanrakentamisesta.
Samalla Roki taas viihtyi kanssamme ohjaamossa kun kynsimme merta.
Perille päästyämme ajoimmekin ensin Hailuodon Panimon myymälään noukkimaan heidän tuotteita kyytiin.
Tämän jälkeen ajelimme seuraavaan leiripaikkaan Ailasto B&b, missä olikin tarjolla oikein puulämmitteinen hirsisauna. Ou jee!
Tästä alkoi kesäloma ja suunta kohti Suomen radioamatöörien kesäleiriä Hankasalmelle.
Päätimme kuitenkin pysähtyä matkalla yöksi Hartolaan Gasthaus Koskenniemeen. Varsin viehettävä paikka ja saatiin raikasvesitankki täyteen.
Viikonloppu vietetiin Hankasalmella Revontuli Resortissa Suomen radioamatöörien kesälerillä Aurora 2025. Moneskohan kerta täällä? 😉
Oli mukava tavata kaikkia radioamatööriharrastuksen kautta tutuksi tulleita ystäviä tänäkin vuonna.
Teimme nyt toista kertaa oman radio-ohjelmamme Rakkaudella Hameille, mikä lähetettiin Radio Hamin taajuudella 94.8 MHz sekä DAB+ 9A kanavalla. Lähetys oli kuultavissa Hankasalmelta Jyväskylään sekä netissä livestreamina.
Näin jälkikäteen harmittelemme, ettemme tehneet yhtään videota täältä eikä erityisesti kun olimme radiossa. Pöh. Pahoittelumme.
Leiri päättyi tänään sunnuntaina. Siirryimme eteenpäin kohti pohjoista ja pysähdyimme Viitasaarelle hakemaan kaupasta lisää ruokia ja palauttamassa viikonlopun tyhjäksi menneet juoma-astiat.
Aluksi olimme menossa Manamansaloon, mutta päätimmekin jäädä tähän Viitasaarelle. Tässä olikin mukavan näköinen Hännilänsalmen Camping, jossa pääsimme saunaan ja heittämään talviturkit Keiteleeseen. Viimeinkin.
