Aamulla käytiin maksamassa eilinen sauna, joka oli kyllä hintansa arvoinen paikka ja ”takuuvarma komea auringonlasku” tuli sekin nähtyä.

Matkalla Kurikkaa kohti tehtiin tankkaus- ja täydennyspysähdys Alajärvellä.

Lapualla löydettiin paikallinen pienpanimo Mallaskuu, jossa pysähdyimmekin. Täältä löytyi niin oluita kuin lihaakin.

Pitkämönranta Camping

Paikka tunnetaan myös nimellä Pitkämö Canyon Camping, ei leirialue ole kanjonissa vaan ylhäällä. Pohjamaa tunnetaan tasaisena paikkana, mutta se ei suinkaan ole sitä! Tässä oli kyllä oikeasti jyrkkä kanjoni, jossa viereinen Jalasjoen eräs haara virtasi ihan leirintäalueen vierestä.

Lyhyt muutaman sadan metrin kävely vie kanjonin pohjalle Pitkämöjoelle. Polun päässä on kuntoportaat ja laituri.

Alueen esittely

Leirintäalueen ravintolassa maistelimme paikan erikoisen hassua pizzaa, kiiwi-banaani-kinkku. Vallan erikoinen. Kiiwin maku kyllä hukkui muiden makujen alle. En ehkä ottaisi toiste, en oikein lämmennyt näille etelän hetelmille pizzassa. Ananas toimii, erityisesti aurajuuston kanssa (Jussin mielipide).

Olipas tässä ravitsemuspisteessä toinenkin nykypäivän harvinainen erikoisuus, flipperi!

Sitten tuli muistutus, kuinka sopuisaa ja fiksua porukkaa mahtuu karavaanareihin.

Alueella on siis ruudut niin, että niitä on pitkittäin kaksi ja näitä on rinnakkain useampi vierekkäin. Yhteen ruutuun mahtuu etäisyydet huomioiden (siis 4 metriä minimiväli ajoneuvosta seuraavaan, markiisi tai etuteltta huomioiden) joko yksi matkailuauto tai -vaunu. Tämä on siis vastaava kuin monilla parkkipaikoillakin.

Hetkeä aiemmin ennen saapumistamme alueelle oli leiriytynyt eräs vaunuilija. Tämä oli ajanut vaununsa niin, että vetoauto oli pitkittäin seuraavan ruudun päällä ja irrottauduttuaan vaunustaan, oli sitten toki ajanut autollaan seuraavan ruudun yli. Tämä pitkittäissuuntaan seuraava ruutu oli siis tuolloin vielä tyhjä.

Tultuamme alueelle, totesimme tämän vaunun etupuolella olleen ruudun olevan hyvin puiden varjostama ja sijainniltaan olevan sopivan meille.

Voi meitä onnettomia, minkä teimme!

Kun nyt saruimme valitsemaan tämän vaunuilijan ruudun edessä olleen tyhjän ruudun, niin tuolloin emme ymmärtäneetkään, että tämä aiemmin aiempi vaunuilija oli ilmeisesti olettanut, että hänelle olisikin pitänyt antaa esteetön kulku vaununsa etupuolelle autollaan ja siten antaa kaksi ruutua käyttöön.

Tästä aiheutui hieman suukopua, sillä emme millään voineet tietää ennakkoon, ettei hän osaa pysäköidä vaununsa niin, että se on siitä vedettävissä pois myös sen jälkeen, kun alue illan mittaan täyttyy. Pöhköä. Virhehän oli tapahtunut siis siinä, että vaunuilijan olisi pitänyt jättää vaunu niin että aisa jää kulkuväylän puolelle, eikä niin, että se onkin seuraavan ruudun puolella.

Toki yleensä vaunuja on ennenkin käännelty ja työnnetty ruuduista pois käsinkin, mutta tässä kohtaa ilmeisesti ylpeys esti myöntämästä virhettä ja pyytämästä jelppiä vaunun siirtämisessä. Sen sijaan piti kiukutella.

Olisimme ehkä olleet toisenkin päivän tässä, mutta toisaalta tämän epistolan myötä päädyimme nostamaan kytkintä ja siirtymään seuraavaan paikkaan, Parkanoon.