Pitkästä aikaa lähdimme Pikaristen kanssa SFC Hämeenhelmeen.
Viikonlopun teemana oli perinteinen ”yksillä tulilla”. Tehdään iso tuli, loimutetaan lohia, sitten kaivetaan kuoppa, sijoitetaan lihoja kuoppaan ja hiilet päälle. Odotetaan sopiva aika ja kaivetaan lihat esiin ja nautitaan kypsästä lihasta hyvässä seurassa.
Tapsa bongasi jostain sosiaalisesta mediasta mainoksen stand up-tapahtumasta Matinkylän tuoreessa Hotelli Matts:in alakerran Ravintola Frejassa. Viimeisimmästä stand up-käynnistä onkin jo tovi aikaa, joten tämähän sopi hyvin.
Pääesiintyjänä piti olla Jaakko Saariluoma, mutta viime hetken ohjelmamuutoksen vuoksi pääesiintyjäksi olikin vaihtunut Ali Jahangiri.
Lisäksi illassa esiintyivät myös stand up -koomikot Ville Kormilainen, Jussi Lankoski ja Marjut Ollitervo.
Riihimäellä kun kerran herättiin, niin päätimme käydä Riihimäen lasimuseossa ja siinä vieressä olevassa metsästysmuseossa.
Tämän reissun teema, ”aja 2- ja 3-tie päästä päähän” oli mielenkiintoinen. Tämä matka tulee nyt päättökohtaan, sillä kolmostien alku- tai loppupää on Helsingissä, Mannerheimintien ja Tukholmankadun risteyksessä Väyläviraston mukaan.
Tänään ajatuksena oli tutustua Hämeenlinnaan ja nähtävyyksiin, mutta eipä keretty käymään ihan niin moneen paikkaan, mihin oli tarkoitus.
Päästyämme liikkeelle Kirstulan kartanolta suuntasimme sateen saattelemana Parolaan. Lähellä varuskuntaa sijaitsee panssarimuseo, johon on juuri tänä vuonna tullut uusia näyttelykohteita.
Panssarimuseon jälkeen kävimme Parolassa vanhassa sotilaskodissa, jossa Jussi veresti muistojaan omasta ajastaan Panssariprikaatissa, jossa kului aikaa melkein vuosi.
Parolasta päästyämme kävimme vielä Hämeenlinnan keskustassa pyörähtämässä ruokakaupassa täydennyksillä. Tässä kohtaa päivää oli sen verran kulunut, ettei Hämeen linnaa ja/tai Militariaa keretty enää käymään, joten jatkoimme matkaa 3-tietä pitkin etelään päin.
Päädyimme lähimpään ja käytännössä viimeiseen 3-tien varrella olevaan leirintäalueeseen, Lempivaaraan. Täällä on suurimmaksi osaksi kausipaikkalaisia, mutta parikymmentä paikkaa on myös satunnaisille vierailijoille.
Lempivaaraan on käytännössä viimeinen leirintäalue ennen pääkaupunkiseutua, sillä kolmostien varressa ei Uudellamaalla ole yhtään leirintäaluetta tai matkaparkkia.
Liikkeelle päästyämme palasimme 3-tielle ja kävimme Kurikassa katsomassa, mitä nähtävää täällä olisi. Kurikan museo oli kiinni, joten emme saaneet sieltä mitään irti.
Kurikasta jatkettiin matkaa Jalasjärvelle, jossa käytiin ensin katsomassa Jalasjärvi museota ja sitten kirkkoa, kummatkin olivat kiinni. Kirkon pihalla oli kuitenkin nähtävää, kuten äiti ja poika -sankaripatsas, Karjalaan jääneiden muistomerkki sekä sankarihaudat sodassa kaatuneille.
Jalasjärven vieressä Koskuen kohdalla on Pirunpesä-niminen isohko hiidenkirnu, jonka avaamisen mahdollisti Pertti Spede Pasanen. Tästä hyvästä hänelle on tehty myös muistomerkki.
Etelään päin tullessa saavuimme Parkanoon, jossa on hassu kuriositeetti, stadin ratikka grillin vetonaulana ja ilmeisesti myös tarjoilutilana. Tämän täyspitkän spåran väritys on miltei oikea puna-harmaa, mutta mielestäni sävy ei ehkä ole täsmälleen sama. Aika lähellä kuitenkin. Tämä ratikka on myös toiminut kahvilanana Tampereen keskustorilla 2019 heinäkuussa. Kahvilatoiminnan päätyttyä, siirtyi ratikka 2023 keväällä nykyiselle paikalleen Parkanoon.
Matkamme edetessä spotattiin Ikaalisten kohdalla kauppakeskus Kompissa Seudun Ajoneuvoharrastajien ylläpitämä pop-up automuseo, jota voisi luonnehtia enemmänkin pop-up näyttelyksi. Hauskoja ajoneuvoja oli kuitenkin.
Valtatie kolmea etelään jatkaen Tampereelle kuvaamaan Näsinneula. Tässä samalla reititimme tahallamme ajamaan rantatunnelin kautta kun ei sitä ole koskaan tullut ajettua.
Illaksi ajoimme Hämeenlinnaan asti Kirstulan Kartanolle. Täällä on kartanon ja Vanajan rannan välinen takapiha rakennettu leirintäalueeksi ja täällä on kahvila, mökkejä, telttailualue sekä puulämmitteinen sauna rannassa. Aivan loistava paikka.
Rauhallinen aamu matkaparkissa kun lähti käyntiin, kävimme alkuun Raippaluodon toisessa päässä Björkön Svedjehamnissa katsomassa, millainen se toinen matkaparkki olisi ollut.
Valintamme osoittautui oikein hyväksi, sillä vaikka tämä sataman vieressä oleva matkaparkki olikin selkeästi suositumpi, ei siellä ollut saunaa – vaikka oli kalliimpikin. Ja sitä paitsi meille passaa hyvin rauhallisempi paikka.
Olimme havainneet, että saarella on myös paikallinen olutpanimo, Kvarken Bryggeri Ab, joten käytiin toisessa kulmassa saarta vilkaisemassa. Sehän toki löytyi, oli toki yllätyksettömästi sulki, olihan nyt sunnuntai.
Tullessa huomasimme myös näkötornin, joten täällä piti toki käydä.
Matkalla pysähdyttiin Raippaluodon sillan taukopaikalle uusimaan kymmenen vuotta sitten otettu Rokin kuva sillan edustalla.
Täältä jatkoimme alkuperäisen matkan teema-ajatuksen siivittämänä kohti Vaasaa, siis 3-tien alkupäähän.
Vaasan torin läheisyydessä on ihan komea ja iso Vaasan kirkko. Kirkossa oli menot käynnissä. Taisi olla rippikoululaisten konfirmaatio.
Vaasan torilla olikin kaikenlaista nähtävää, kuten patsaita, joilla muistetaan kansalaissotaa.
Matkamme jatkui kolmostietä pitkin, mutta spottasimme tienviitan Laihialle, Nuukuuren museoon, mutta nuukina olivat kiinni. Ja Laihian keskustassa sijaitseva Laihian kirkko oli sekin remontissa, joten nuuskaksi jäi kuvasato.
Laihialta pääsimme takaisin 3-tielle. Lyhyen pohdinnan jälkeen ajattelimme etsiä yöpuun ja matkalla olisikin pari jo ennestään tuttuja leirintäalutta. Päätimme näiden sijaan poiketa hieman reitiltä Jurvaan, josta löytyy Camping Jurva.
Aamun käynnistyttyä lähdimme kohti Vaasaa, tai paremminkin Raippaluotoa. Matkalla pysähdyimme Vaasan etelänurkilla ruokatäydennyksillä.
Raippaluodon silta on toistaiseksi pisin autoliikenteelle tarkoitettu silta, 1045 metriä. Edes pian (10/2026) valmistuva Hailuodon siltayhteys ei uhkaa Raippaluodon ansaitsemaa pisimmän sillan kunniaa.
Raippaluodossa on pari matkaparkki-tyyppistä yöpymispaikkaa, josta toinen on Svedjehamn Björkön pohjoispäässä sataman vieressä ja toinen eteläpäässä. Päädyimme näistä jälkimmäiseen Merenkurkun Campingiin, hinta oli huokeampi, oli reilusti vielä tilaa ja täällä on tarjolla puulämmitteinen sauna.
Puulämmitteinen sauna siis veti pidemmän korren ja hyvä valinta olikin. Samalla pääsimme uittamaan aiemmin Keiteleen järveen pudotettua talviturkkia myös meressä tänä kesänä. Jo nyt elokuussa 🙂
Matkaparkin risteyksestä ei voi erehtyä, tässä oli hauskaa taidetta.
Elonkierron matkaparkista lähtiessä pohdimme, mihin suuntasimme ensin. Vaihtoehtoina aiemmin mietimme Jokioisten Museorautatietä ja Ypäjän kirkkoa. Päätimme mennä Ypäjälle, koska Jokioisten museorautatie ansaitsee kokonaan oman reissunsa junamatkoineen. Tästä lisää toisella reissulla myöhemmin.
Ypäjän kirkko olikin kiinni, joten emme sitten päässeet sisälle, mutta kävimme äidin isän Viljo Lindforsin haudalla. Pystyssä oli kivi ja on siellä joku käynyt ajoittain.
Ypäjältä suuntasimme takaisin kohti 2-tietä, tällä kertaa Humppilan kautta. Siellä kameran eteen osui juna-asema. Hieno ja erikoisen näköinen asemarakennus.
Päästyämme 2-tielle matka jatkui lähes keskeytymättä aina Kokemäelle saakka, jossa olikin Pyhän Henrikin saarnahuone. Tämä on Suomen tiettävästi Suomen puurakennus. Harmillisesti tällä kertaa kohde oli juuri tänään suljettu, joten sisäkuvia emme saaneet.
Kokemäellä on myös hieno Kokemäen sähkön ylläpitämä sähkömuseo ja Moccapalan kahvila. Kannattaa pysähtyä, jos sattuu lähellä ajelemaan, kahvilan kakut olivat ällistyttävän hyviä.
Ulvilassa on keskiaikainen kivikirkko, jota ei ole vielä onnistuttu raunioittamaan. Harmillisesti tämäkin kirkko oli juuri tällä hetkellä suljettu, joten emme saaneet sisäkuvia täältäkään.
Täältä suuntasimme vielä yhden ostosreissun S-K Caravan-yrityksen myymälään, sillä eilen havaitsimme keittiön hanan eliniän tulleen päähänsä, koska hana vuoti vettä venttiilin tiivisteistä. Tästä tulee oma videonsa jokakodin remonttireiskoille.
Matkamme alkuperäinen ajatus oli siis ajaa Porintie päästä päähän ja katsella varrella olevia nähtävyyksiä. Seuraavassa pääsemme 2-tien viralliseen alku/loppupisteeseen, riippuen mistä päästä asiaa katsoo.
Viimein pääsimme suuntaamaan seuraavaan etappiimme, Merry Camping, johon olimme ennakkoon varanneet myös saunavuoron. Muutamaan päivään ei olekaan päässyt käymään saunassa, on jo aikakin.
Tiedoksi sitten, että Crocsit ei sitten tykkää olla lämmitysputken edessä. Voi käydä näin:
Venesillan leirintäalueelta lähdimme kohti Tammelaa, jossa kävimme katsomassa tämän kylän kivikirkkoa.
Tammelan kirkko on rakennettu kahdessa osassa, vanhin osa 1500-luvun alussa ja loppuosa 1781-1784.
Täältä suuntasimme Forssaan jossa ekana matkalle osui jälleen uusi piruntorjuntabunkkeri, Forssan kirkko.
Forssan kirkko on jo paljon tuoreempi rakennus, sillä tämä rakennettiin jo 1917 sisällissodan keskellä ja vihittiin seuraavana vuonna.
Täältä suuntasimme Forssan museoon, jossa kerrotaan Forssan teollisuusen ja kaupungin synnystä sekä kehityksestä. Suuri kunnia Forssan syntymisestä eittämättä kuuluukin Ruotsista kotoisin olleelle Alex Wilhelm Wahrenille lähde wikipedia)
Koirat ovat tähänkin museoon tervetulleita.
Rokilla ei ihan riittänyt takajaloissa puhti kolmanteen kerrokseen saakka portaikossa kiipeilyä, joten kävimme vuorotellen ylimmässä kerroksessa.
Tämän jälkeen suuntasimme jo yöpuuta kohden. Jokioisissa Elonkierto -nimisessä paikassa onkin matkaparkki , jossa nimimalistiset palvelut, mutta sentään vesivessa sekä kemikaalivessan tyhjennyspiste löytyy. Tilaa on kuudelle yöpyjälle.
Parin Naantalissa vietetyn yön ja päivän jälkeen suuntasimme ensin Turkuun.
Toki matkan varrella on legendaarinen taukopaikka, jonka törkeän kokoiset munkkirinkilät ovat tuoreudessaan vertaansa vailla. Myös ampiaisia kiinnosti kovin sokeripitoiset eväät.
Kuten matkan suunnasta voi päätellä, ajelimmekin nyt siis kohti kotia, sillä tarkoituksena on pitää lyhyt huoltotauko. Lomamatka jatkuu päivän-kahden päästä uudelleen.
Tämän päivän reissu ei edes alkanut, kun eilen alueelle saapuessa havaitsimme reitin varrella Kylmäkosken komean kirkon, jota sitten tänään päätimme katsella.
Tämän jälkeen matkallamme tuli vastaan Urjalan makeistukku, mikä on monille ehkä tuttu hassuista omista makeisista, mutta tällä kertaa emme ostaneet ihan kaikkea hassua.
Eipä päästy pitkälle, kun matka pysähtyi seuraavaan vastaan tulleeseen turistirysään, nimittäin Nuutajärven lasikylän miljööseen ja myymälöihin. Sattuipa käteen vähän lasitaidettakin. Pipulipullo.
Jo ensimmäiset vaikutelmat tästä leirintäalueesta lupaa hyvää. Metsikköinen ja kerroksellinen paikka, josta Tapio olikin ennakkoon osannut valita mäen päältä maisemallisen ruudun. Ihan loistomesta! Tässä kelpaa olla vaikka parikin yötä. Ja tiedä vaikka laitellaan HF-radiokin tulille.
Aamulla starttasimme Pahkalanniemestä liikkeelle kaupan kautta ja lähtiessä spottasimme hieman taidetta.
Kauppapysähdyksen jälkeen suuntasimme keulan kohti Tampersettä.. eiku Tampereelle.
Ensimmäiseksi tietenkin Pyynikille munkki-kahveille ja Jussi pääsi viimein käymään tornissakin.
Aikaa kuluttaaksemme kävimme hankkimassa Verkkokaupasta videoiden kuvaukseen langattomien mikrofonien setin, jolla saadaan parempi ääni videokuvauksiin. Varsinkin, jos toinen kuvaa kameran takana ja toinen selostaa, niin tulee aivan erilaiset äänentasot. Kun molemmilla on erikseen oma mikki, niin saadaan ääni kuulumaan, vaikka toinen olisikin etäämmäällä.
Autossamme on jo alkujaankin ollut vain yksi kaukosäätimellinen avain ja kahdelle avaimelle on ollut selkeä tarve. Tampereelta löytyy mm. Fiatin avaimia tekevä liike Autonavaimet Oy, mihin tullaan vain ajanvarauksella. Hankkimamme kaukosäädinavain sisältää myös ajoneston ja siten se tulee koodata, ”opettaa”, liikkeessä autolle. Mukaan suositellaan ottamaan kaikki auton tallella olevat avaimet.
Leiripaikaksemme olimme suunnitellut Savikoski Caravan (Latocaravan) -nimistä paikkaa Akaalla. Alue on enimmäkseen kausipaikkalaisille, mutta heillä on sisääntulon ja huoltorakennuksen välittömässä läheisyydessä muutama matkalaisille varattu paikka.
Illalla ohi kulki useampi ukkosrintama, näistä yksi laski vettä päällemme hieman rajummin, myös valo- ja ääniefektein.
Iltalenkillä Roki huomasi alueella pyörivän vapaana kulkeneen kissan, eikä enää malttanut muuta kuin kytätä kissaa lenkillä.. Ihme kattivahti 🙂
Aamulla käytiin maksamassa eilinen sauna, joka oli kyllä hintansa arvoinen paikka ja ”takuuvarma komea auringonlasku” tuli sekin nähtyä.
Matkalla Kurikkaa kohti tehtiin tankkaus- ja täydennyspysähdys Alajärvellä.
Lapualla löydettiin paikallinen pienpanimo Mallaskuu, jossa pysähdyimmekin. Täältä löytyi niin oluita kuin lihaakin.
Paikka tunnetaan myös nimellä Pitkämö Canyon Camping, ei leirialue ole kanjonissa vaan ylhäällä. Pohjamaa tunnetaan tasaisena paikkana, mutta se ei suinkaan ole sitä! Tässä oli kyllä oikeasti jyrkkä kanjoni, jossa viereinen Jalasjoen eräs haara virtasi ihan leirintäalueen vierestä.
Lyhyt muutaman sadan metrin kävely vie kanjonin pohjalle Pitkämöjoelle. Polun päässä on kuntoportaat ja laituri.
Leirintäalueen ravintolassa maistelimme paikan erikoisen hassua pizzaa, kiiwi-banaani-kinkku. Vallan erikoinen. Kiiwin maku kyllä hukkui muiden makujen alle. En ehkä ottaisi toiste, en oikein lämmennyt näille etelän hetelmille pizzassa. Ananas toimii, erityisesti aurajuuston kanssa (Jussin mielipide).
Olipas tässä ravitsemuspisteessä toinenkin nykypäivän harvinainen erikoisuus, flipperi!
Sitten tuli muistutus, kuinka sopuisaa ja fiksua porukkaa mahtuu karavaanareihin.
Alueella on siis ruudut niin, että niitä on pitkittäin kaksi ja näitä on rinnakkain useampi vierekkäin. Yhteen ruutuun mahtuu etäisyydet huomioiden (siis 4 metriä minimiväli ajoneuvosta seuraavaan, markiisi tai etuteltta huomioiden) joko yksi matkailuauto tai -vaunu. Tämä on siis vastaava kuin monilla parkkipaikoillakin.
Hetkeä aiemmin ennen saapumistamme alueelle oli leiriytynyt eräs vaunuilija. Tämä oli ajanut vaununsa niin, että vetoauto oli pitkittäin seuraavan ruudun päällä ja irrottauduttuaan vaunustaan, oli sitten toki ajanut autollaan seuraavan ruudun yli. Tämä pitkittäissuuntaan seuraava ruutu oli siis tuolloin vielä tyhjä.
Tultuamme alueelle, totesimme tämän vaunun etupuolella olleen ruudun olevan hyvin puiden varjostama ja sijainniltaan olevan sopivan meille.
Voi meitä onnettomia, minkä teimme!
Kun nyt saruimme valitsemaan tämän vaunuilijan ruudun edessä olleen tyhjän ruudun, niin tuolloin emme ymmärtäneetkään, että tämä aiemmin aiempi vaunuilija oli ilmeisesti olettanut, että hänelle olisikin pitänyt antaa esteetön kulku vaununsa etupuolelle autollaan ja siten antaa kaksi ruutua käyttöön.
Tästä aiheutui hieman suukopua, sillä emme millään voineet tietää ennakkoon, ettei hän osaa pysäköidä vaununsa niin, että se on siitä vedettävissä pois myös sen jälkeen, kun alue illan mittaan täyttyy. Pöhköä. Virhehän oli tapahtunut siis siinä, että vaunuilijan olisi pitänyt jättää vaunu niin että aisa jää kulkuväylän puolelle, eikä niin, että se onkin seuraavan ruudun puolella.
Toki yleensä vaunuja on ennenkin käännelty ja työnnetty ruuduista pois käsinkin, mutta tässä kohtaa ilmeisesti ylpeys esti myöntämästä virhettä ja pyytämästä jelppiä vaunun siirtämisessä. Sen sijaan piti kiukutella.
Olisimme ehkä olleet toisenkin päivän tässä, mutta toisaalta tämän epistolan myötä päädyimme nostamaan kytkintä ja siirtymään seuraavaan paikkaan, Parkanoon.
Tornio Camping oli siis tuttu paikka jo parin aiemman käynnin jälkeen ja suurimmilta osin paikka on pysynyt samana. Tosin alueen joen puolen nurkkaan on ilmestynyt jonkinmoinen uima-allas.
Matkalla pysähdyttiin sekä kaupassa että tankilla ja jatkettiinkin sitten muutamaa kusitaukoa lukuunottamatta Iisalmen nurkille Koljonvirran leirintäalueelle Kartanon Camping. Iso 12 hehtaarin alue on väljä ja mukavasti puiden varjostama. Aika kelvollinen paikka kyllä.
Vieressämme olikin vähän isompi matkailuauto, mikä oli rakennettu bussista. Heillä oli myöskin rotikka mukana, mutta omistajien mukaan oli joutunut aiemmin toisen rotikan höykyttämäksi, joten Rokin tutustumista heidän rotikan kanssa ei nyt sitten lähdetty kokeilemaan.
Ravintolan tarjouksessa ollut kanakori (kanafilepaloja, savupekonia, aurajuustoa, ananasta, kerma-currykastike sekä tarttuvaa riisiä) oli kyllä maultaan 5/5. Ja 15 euron annos riitti kahdelle hyvin.
Yllä olevassa kuvassa annos ei ehkä näytä kovin houkuttelevalta, ja alkuperäinen tarjoiluehdotus oli kyllä parempi: Siinä kastike ja riisi olivat erillisissä astioissa ja koristeltu kasviksin, mutta siitä ei huomattu ottaa kuvaa ensin..
Huomisen osalta pitää pohtia päivän etapin suuntaa ja loppupäätä, sillä sääennuste lupaa itäiseen osaan Suomea edelleen samaa +30°C lämpötiloja. Rokin kannalta viileämpää kaipaisi.
Ei lähdetty vielä eteenpäin vaan jäätiin viettämään hellepäivää ja pesemään pyykit.
Kävimme vielä toisenakin päivän Kartanon ravintolassa syömässä burgerit.
Ounasjoen leirintäalue oli paikkana vallan mukava ja hyvä, tänne saatamme tulla toisenkin kerran käymään. Kioski, kahvila ja baari sekä kaupunki lähellä, oikein oiva sijainti. Hyvät huoltotilat ja vessat. Sanoisin että 5/5 (Jussin mielipide).
Aamusella Rokilla oli hieman uninen ja hidas herääminen, eikä ruokakaan oikein haluttanut – vaikka vatsa selvästi kurnikin. Vaan saipa Roki nappulansa syötyä, tosin vähän avustettuna. Hieman vaikutti siltä, että taisi olla vatsa pipi, sillä myöhemmin Roki päästeli sen verran raikkaan hajuisia tuhnuja iloksemme ajon aikana.. Ihanaa!
Jälkikirjoitus ja lisäys: Pohdittiin syytä Rokin aamun huonoon oloon ja Jussi muisti, että mehän annoimme Rokille possunkorvan syötäväksi. Se ei kokonaisena kelvannut joten autoimme ja herkkua pilkottiin pienempiin osiin. Mutta ilmeisesti Roki ei malttanut pureskella paloja riittävästi vaan nieli palat – ja se lienee arvattavasti aiheuttanut ylimääräistä harmia vatsalle. Eli ei mitään vakavaa tässä kohtaa.
Pohdimme matkan suuntaa, sillä Rokin aamuvointi herätti kuitenkin hieman huolta. Että pitäisikö suunnata jo nyt kohti kotia vaiko jatketaanko vielä ehkä näkemään yötön yö ennen kun se päättyy (Utsjoella aurinko laskee 27.7.)
Päätimme lähteä vielä katsomaan pohjoista kun Rokin olo selvästi parani, joten seuraavaksi etapiksi otimme Norjan.
Matkalla pysähdyimme ottamaan hieman evästä (porojuustosämpylää, luulin hetken että poronjuustosämpylä.. ei sentään) ja jatkoimme matkaa.
Matkalla pysähdyttiin myös katsomassa Molkokönkään koskea.
Tässä kohtaa matkaa bongasimme jo yhden poron. Ehkäpä niitä tulee vielä useampi nähtyä matkalla pohjoiseen.
Kittilässä käytiin tankilla ja tyhjentämässä rakot. Bongasimme taidettakin.
Tapio valitsi tylsän ison tien sijaan Lompolon läpi menevän pikkutien 952, jolla olikin sitten höykytystä ja räminää koko rahan edestä. Tulikin testattua sekä jousituksen kestävyyttä että jarruja, olikin melkoisen kuoppainen tie, jossa oli niin hiekkaista osuutta että parempaa asvaltoitua kuoppaisempaa tietä.
Pieni vikatilanne höykytyksestä tuli, nimittäin Rokin vesikuppia täyttäessä Jussi havaitsi, että veden paine on surkean ja olemattoman välillä, vaikka pumppu selvästi käynnistyi ja surisi normaalisti.
Tämä onneksi todettiin helposti korjattavaksi, koska tuossa oli vesisäiliön päässä letku irronnut läpiviennin liitoksesta. Huh.
Päästyämme Hettaan todettiin, että nyt on aika leiriytyä, sillä alkoi jo väsyttää ja kiukuttaa, nälkä kun olikin.
Täällä löytyi pieni ja hiljainen paikka, Hetan Lomakylä.
Täällä oli ai-van tolkuttomasti hyttysiä ja tämmöisiä banaanikärpäsen kokoisia ja kärpäsen näköisiä önteisiä, jotka liiskautuessaan jättää punaisen veriläntin. Ja näitä tunki joka paikkaan autoon sisälle.
Mutta ilokseni nuo poksahtelivat iloisesti bil..ruotsalaisen myyjän sähkökärpäslätkän hellässä 10++ kV sähköisessä syleilyssä ja atomisoituivat uuteen ulottuvuuteen rätinän saattelemana.
Aamuheräämisen ja -toimien jälkeen lähdimme liikkeelle kohti pohjoista 4-tietä ajaen, samalla pohtien, mihin menemme seuraavaksi tai siitä eteenpäin. Pohdimme, että mikä paikka puuttuikaan meidän kummankin ämpäri/haave/toivelistalta: Hailuoto! Hailuodon panimo! Käydä ennen kun silta valmistuu!
Noh, nyt se tehdään!
Matkalla pysähdyttiin ihmettelemään ihmettelemään Vaskikelloja.
Sitä ennen pysähdyttiin kauppaan Oulussa ja toki Roki poseerasi mielellään.
Sitten siis keula kohti Hailuotoa. Samalla pari räpsyä sillanrakentamisesta.
Samalla Roki taas viihtyi kanssamme ohjaamossa kun kynsimme merta.
Perille päästyämme ajoimmekin ensin Hailuodon Panimon myymälään noukkimaan heidän tuotteita kyytiin.
Tämän jälkeen ajelimme seuraavaan leiripaikkaan Ailasto B&b, missä olikin tarjolla oikein puulämmitteinen hirsisauna. Ou jee!
Jo aikaisin keväällä pohdittiin, että pohjoisen ruska olisi hauska nähdä. Ja Norja syksyllä. Myös Perhe Pikarinen oli ajatellut samaa ja samalle viikolle, joten päätimme että ainakin osa matkasta onkin yhteistä reissua ja kokemusta.
Aamusta käynnisteltiin kulkuneuvoa ja lähdettiin matkaan vähän kahdeksan jälkeen. Pikariset lähtivät miltei samanaikaisesti ja saavuttivat meidät Järvenpään kohdilla nelostietä matkatessamme.
Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Lahdessa, jossa kävimme tankilla ja pidettiin ensimmäinen jaloittelutauko ja samalla Roki pääsi nostamaan koipea. Tästä eteenpäin jatkoimme matkaa ja pysähdeltiin kusitauoille muutaman sadan kilometrin välein.
Illan suussa, noin useamman sadan kilometriä ajelun jälkeen kävimme tankilla Ala-Temmeksessä, mikä on hieman ennen Kempelettä ja Oulua. Tästä jatkettiin Pelloon, sillä Mikon tuttavalla on pihassa sopivaa tilaa yöpyä.
Matkalla kohti Pelkoa pysähdyimme ”virallisella” napapiirillä. Oikeastihan se siirtyy aina vähän.
Aamulla Tapio kävi Rokin kanssa kävelyllä Pellossa ja löytyi taidetta.
Yövyimme jälleen tutussa paikassa, Kilpisjärven Retkeilykeskuksessa. Paikka on tuttu jo muutaman käynnin jälkeen. Täällä pääsi saunaan, mikä olikin muuttunut sitten viime käynnin.
Kilpisjärveltä Norjaan päin ylitetään valtakunnan raja. Missä toki myös pitää pysähtyä.
Päivän mittaan alkoi tuntua siltä, että siili olisi muuttanut kurkkuun. Aiemmin edellisenä päivänä Kilpisjärvellä Piia (Pikaristen autokunnassa) oli todennut itselleen tarttuneen koronan, joten teimmepä testin. Jussilla olikin sitten myös osuma, mutta todennäköisesti altistuminen on tapahtunut jo edellisen viikon perjantaina tai torstaina. Mahdollisesti.
Tromssan jälkeen reittimme jatkui toiseen suuntaan kuin Pikarisilla. Me lähdimme Tromssasta itään päin, kun Pikaristen retkikunta jatkoi länteen.
Matkalla kohti seuraavaa yöpaikkaa näimme aiemmin spotatun mielenkiintoisen siirtolohkareen, jota on taidettu maalata sekä luvalla että vähän luvattakin.
Yöpaikka tällä kertaa on tuttu Fosselv Camping, jossa olimmekin käyneet aiemmin nykyisen auton ekalla Norjan reissulla vuonna 2017.
Matkamme jatkui maisemia ja ruskaa katsellen sekä maisemapaikkoihin pysähdellen. Seuraava yöpymispaikka oli Stabbursdalen Resort.
Jatkoimme matkaa eteenpäin kohti Tana Bru:ta, tuttavallisemmin Tenojoen siltaa. Tiet olivat kapeita ja välillä kunnoltaan hieman heikompia. Ja tapahtui sitten se, mitä pelkäsimme joskus käyvän: Kohdattaessa kapealla tiellä toista ajoneuvoa voivat peilit osua toisiinsa! No nyt se sitten tapahtui. Onneksi vauriot eivät olleet suuria ja peilit säilyivät ehjinä, vaikkakin peilin kuori otti osumaa. Tosin vilkku hajosi samalla, mutta vaurio ei vaikuttaisi olevan iskussa vaurioitunutta poltton lankaa kummempi.
Koska Jussi ei ole koskaan vielä käynyt Suomen (sekä EU:n) pohjoisimmassa pisteessä, piti sekin nyt sitten nähdä. Samoin käynti maailman pohjoisimmassa Alkossa odotti.
Seuraava yöpaikka olikin sitten Ivalossa asuva radioamatöörituttumme, jonne on ollut aie mennä käymään jo pidemmän aikaa. Täältä emme ottaneetkaan yhtään kuvaa. Koska Jussin tauti olikin tiedossa, niin isäntämme otti silti vastaan mutta pidimme sopivan etäisyyden.
Illalla sitten havaitsimme, että nyt Tapiokin sai testiviivan esiin, joskin hailakkana. Sillä viisiin.
Tänään onkin Rokilla merkkipäivä. 12 vuotta tassuttelua ilonamme.
Jatkaessamme Ivalosta matkaa eteenpäin, piti etsiä sopiva polttimo peilin äärivilkkuun, jotta kojetaulussa ei olisi valovikailmoitusta koko ajan. Sellainen löytyikin Inarin Fixus -liikkeestä.
Matkamme jatkui kohti etelää ja seuraava paikka yöpuulle löytyi hieman etäämmältä päätiestä, nimittäin Hotel Kätkävaara Tervolassa.
Hyvästelimme Kätkävaaran aamutoimien jälkeen ja nostimme kytkintä. Matkalla pohdimme reittiä, sillä vaihtoehtona olisi palata samaa reittiä pitkin nelostietä takaisin tai valita vaihtoehdoista toinen, tulla kolmostietä pitkin. Valitsimme tämän, sillä tätä reittiä emme olekaan menneet vielä.
Päädyimme yöpymään Kaustisen viereen Tastulan lomakylään.
Kaustisilta startattiin aamutuimaan jo kello 10 aikaan liikkeelle. Matkasimme edelleen ajatuksella, että mennään kolmostietä pitkin kotiin.
Matkalla ei sattunut mitään erityistä, tosin yksi: Jussi aloitti ajamisen ja jossain kohtaa alkoi tuntumaan vähän heikotusta ja huimausta, joten vaihdettiin kuljettajaa kesken matkan ja jaloiteltiin välillä. Varmaan lyhyempi yöuni edellisenä yönä sekä edelleen vaikuttava koronatartunta heikentää oloa meillä kummallakin.
Summa summarum: Saadusta koronasta huolimatta matka oli antoisa ja saimme nähdäksemme melkein hienoimmat maisemat ruskan muodossa, mitä pohjoinen Suomi ja Norja vain voivat tarjota. Myös säät olivat lähes parhaat mahdolliset, sillä loppupäiviä lukuunottamatta lämpöä riitti +20-24°C ja aurinkoisia päiviä oli enemmän kuin odotettiin ja enemmän kuin pilvisiä tai sateisia päiviä.
Tromssassa tuuli aivan tolkuttomasti ja ja tuulinen sää jatkui seuraavaan yöhön Fosselvin leirille, missä jo arvelin että kaatuukohan tää mökki pian..
Kaiken kaikkiaan kiva reissu. Nyt parannellaan koronatartuntaa ja toivotaan että Piia toipuu myös, sillä hänelle tuntui korona osuneen hieman voimakkaampana.
Täällä käynti oli tarkoitus tehdä jo loman aikana, mutta todettiin, että ehtiihän sitä vielä. Parempi nyt kuin myöhemmin vielä kun on auki. Tarkoitus oli käydä tullimuseossakin mutta oli päivä niin pitkällä, että oli jo menossa kiinni Vesikon jälkeen. Toisella kerralla sitten.
Päivälliseksi Blue Beef Burger Woolshedissä.
Tälle päivälle on luvassa melko maltillinen siirtymä, sillä vielä ei ole kiire kotiin. Ajattelimme käydä kahdessa paikassa, nimittäin Taavetin linnoituksen raunioilla lähellä Luumäkeä ja Kouvolan koti/radiomuseolla, jonka yhteydessä on myös kotimuseo.
Ruotsin ja Venäjän välinen taistelu Suomen alueella synnytti lukuisia linnoituksia ja Taavetin linnoitus on yksi näistä.
Ja kuinka ollakaan, löysimme ystäviemme Pikaristen aiemman matkailuauton ihan sattumalta tämän paikan pysäköintialueelta. Miten sattuikaan!
Edellisen päivän paikasta spotattiin Kouvolan putkiradiomuseon esite ja siitäpä tuli ajatus, että tuollapa pitääkin käydä. Ensin samassa paikassa olevan kotimuseon kuvia:
Yöpaikka SFC Leininrantaan saavuimme jälleen melko sopivasti ennen ruuhkaa. Paikalleen asettumisen jälkeen nautimme ensin iltapäiväkahvit.
Täällä on näemmä joulu aina. Tai ainakin kuusi, johon ripustetaan mm. turhat ajuri-cd:t
Santalahdesta suunnattiin katsomaan Langinkoskea, jossa sijaitsee Keisarillinen kalastusmaja. Lisää infoa myös täältä.
Langinkosken jälkeen suunnattiin kohti Kotkan Merimuseo Vellamoa.
Merimuseo, jäänmurtaja Tarmo ja majakkalaiva Kemi. Tänne saisi käytettyä enemmänkin aikaa, nyt meni vajaa kolme tuntia. Vartiolaiva Telkkä jäi vielä tutkimatta.
Tarmoon oli järjestetty fixu reitti selkein opastein.
Puun vuoro esitteli Kyminlaakson puuteollisuutta.
Aarnikotkan siipien alla. Taidetta UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiön kokoelmista.
Museon pysyvää näyttelyä.
Kohtalona Ruotsinsalmi oli hieno esitys Ruotsinsalmen kohtalosta. Erityisen hieno oli 3D-mallinnuksen ja videon yhdistelmä kylä vaiheista ja asukkaista
Muut alukset
Illaksi suunnattiin Haminaan ja sen eteläpuolella olevalle Hamina Camping, Pitkät hiekat -leirintäalueelle. Jäädään tänne pariksi yöksi.
Seuraava päivä aloitettiin alueen ravintolan aamiasbuffalla ja käytiin saunomassa. Sitten olikin hyvä vaan olla, rakentaa radioasema ja pitää muutama QSO.
Lähtöaamuna olikin vielä hyvä käydä saunassa ennen kun jatkoimme Haminan ihmeitä katsomaan ja seuraavia seikkailuja kohden.
Tänään siis Kotkan suuntaan, sillä palautamme aiemmin sieltä ostamamme Fiatin sisätuulettimen johtosarjan, sillä sisätilan tuuletin korjaantui pelkällä etuvastuksen vaihdolla ja tämä johtosarja olikin jäänyt tarpeettomaksi.
Tämän jälkeen suuntasimme kotia kohden. Päätimme, että koska ajamme kiireettä, tylsä moottoritie ei ole paras vaihtoehto. Siispä vanha Porvoontie (170) on oiva valinta. Vanhat tiet ovat maisemallisesti vaan niin miellyttäviä.
Ajellessa kohti kotia havaitsimme tien varressa mainoksen kyläkahvilasta, joten piipahdettiin Pyhtäällä kyläkahvila Onnissa, mistä löytyi välipalaksi mainiot lihapiirakat. Mainio paikka!
Kotiin päästyämme suoritetaan vaate- ja muuta huoltoa sekä hetki lepoa. Ensi viikolla matka jatkunee taas.
Postista haettiin kiinasta saapunut paketti, jossa oli autoomme uudet USB-pistorasiat. Näiden asennus onnistui helposti.
Vaikka olemme kumpikin radioamatöörejä, niin antennien asennus asuinpaikkaaamme ei ole ollut kovin suurella prioriteetilla.
Muutimme tähän nykyiseen taloon vuonna 2017 ja vasta nyt saimme riittävän inspiraation asentaa uusi putki talon päätyyn ja siihen ensimmäiseksi antenniksi ympärisäteilevä VHF-UHF-antenni. Samalla asennetaan 5G-purkki samaan mastoon parantamaan nykyisen nettiyhteyden vakautta.
Seuraavaksi tulee V/UHF-antennin koaksiaalikaapelin vetoa vintillä ja tuonti alas ja laatia jonkinmoinen valintakytkinhärdelli.
Tulevan kesän matkoja ennakoiden oli säiden salliessa taas jokakeväinen auton pesun aika.
Nyt kelpaa ajella taas tämän kesän reissuja. Minne ne sitten vievätkään!
Kesällä havaittiin, että Thulella on näemmä mietitty, miten matkailuauton markiisin saisi valaistuksen.
Tarvittava osa on Thulen tapaan kallista alumiiniprofiililistaa, mikä sijoitetaan markiisin alareunassa oleviin uriin. Sen lisäksi tarvitaan myös läpivientireiät sähköjohdon läpivientiin auton seinän läpi.
Puolen päivän jälkeen lähdimme liikkeelle kohti viimeisiä kohteita, joita ihmetellä Vironmaassa. Lähellä on muun muassa Rummu, jossa on sekä vanha vankila että hylätty kaivos, jonka maisemissa on kuvattu kohtauksia tv-sarjaan Karppi.
Sen jälkeen suuntasimme keulan kohti Treppojan putousta. Tämä oli kyllä tähän aikaan mitättömän näköinen porrasmainen puro, harmi. Mallina ensin opastaulussa kuva siitä, mitä odotettiin. Ja sitten kuva todellisuudesta. Kuivaa on ollut.
Lopuksi kohti Keila-Joan putousta ja vesivoimalaa, jossa pitäisi olla näyttävämmän kokoinen putous, ainakin opastetaulun kuvan perusteella. Ja olihan siellä.
Tämän nähtävyyden jälkeen olikin jo aika suunnata kohti viimeistä yöpaikkaa Virossa. Tallinnan liepeillä näitä ei ole monta, itseasiassa kaksi, joista toisessa olimmekin viime yön. Se toinen näistä onkin tuttu paikka, jossa olemme olleet aiemmin vuonna 2016.
Matkalla kuitenkin kauppaan ostamassa kotiin viemiseksi hyväksi havaittuja virvokkeita. Aamulla ennen laivaa ei kerkeä. Ja viimeisenä kuvana viimeinen auringonlasku tässä maassa. Viime kerralla täällä ollessa olikin näyttävämpi iltarusko.
Iltalenkillä vieressä menevän tien varrella vuohet ihmettelivät Rokia. Taisivat kaivata paimenta?
Tänään päätimme jatkaa matkaa ja käydä katsomassa Narvan linnaa ja käydä ihmettelemässä Viron itäisintä maapistettä venäjän vastaisella rajalla, mikä sekin sijaitsee samassa paikassa.
Matkalla kävimme katsomassa Peipsijärven maisemia Mustveen kylästä. Melkoisen iso järvi!
Narvassa hetki meni etsiessä pysäköintiä. Peetri Platsille ei tarvitse yrittää suomalaisella autolla, kun parkkimaksuautomaattiin ei voinut syöttää suomalaista rekisterinumeroa. Siirryimme hieman toisaalle pysäköimään maksutta. Ja aivan täydellinen sijainti nähtävyyksien keskellä!
Päädyimme päivän turreilun jälkeen Narva-Tallinna E20-valtatien varrella olevalle leirintäalueelle Mereoja Camping, mikä on paikkana aika tuore ja näytti saaneen hyvin kehuja. Paikka on varsin siisti ja avara. WC ja suihkutilat erittäin toimivat ja siistit.
Roki pääsi myös vaihteeksi meren äärelle.
Tällä reissulla on otettu enemmänkin tavaksi oli kaksi yötä yhdessä paikassa. Aika mukavaa oikeastaan, kun ei tarvii kokoajan muodostaa ja purkaa leiriä.
Pieni päiväkävely Rokin kanssa takaisin tien varteen ja sitten aurinkoiselle omalle pihalle juomaan olutta. Naapuritontilla on hassu pikkumökki, joka näyttää pihansa puolesta aika käyttämättömältä.
Parin yön jälkeen keräsimme jälleen leirin kasaan ja lähdimme katsomaan uusia nähtävyyksiä. Eräs kehutuista kohteista on Sõrven majakka. Majakan huippu on 52 metrin korkeudella maanpinnasta ja metri lisää merenpinnasta.
Majakan huipulle pääsi 5 euron lipun lunastettuaan kapuamalla 22 välikerroksen kautta portaita. Yllätykseksemme koiran sai ottaa mukaan. Hieman tuntui jalkojen lihaksissa maitohappoisuutta tuon jälkeen. Otti se kiipeäminen Rokillekin jo koville. Maisemat olivat hyvällä säällä mahtavia. Maston alakerrassa olikin sitten wanhaa ohjauslaitteistoa esillä.
Majakan jälkeen äkkäsimme vieressä turisteja houkuttelevan käsityömyymiön, mistä löytyikin jääkaapin oveen lisää muistoja. Siinä vieressä oli myös kahvila, mistä saimme lounaaksi ehkä reissun tähän mennessä parhaat hampurilaiset. Henkilökunnan suomea puhunut rouva tykkäsi Rokista. Kertoi itsekin omistaneensa aiemmin Rottweilerin.
Tämän jälkeen suuntasimme keulan kohti seuraavaa kehuttua kohdetta, nimittäin Pangan jyrkänne pohjoisen Saarenmaan rannikolla on kuulemma näkemisen arvoinen. Ei nyt ihan Nordkappin veroinen jyrkänne sentään. Lisäksi alueella oli neuvostoarmeijan sota-aikaisia vallihautoja sekä vanhoja rakennelmia.
Iltapäivän kallistuessa kohti iltaa Tapsa löysi seuraavaksi yöpuuksi Kõiguste Marina & Camping. Paikan ravintolasta tilasimme varsin hyvät schnitzelit iltapalaksi.
Sunnuntaina ERAÜ-kesäleirin päätteeksi laitettiin paikat pakettiin ja otimme suunnan kohti Saaremaata, mutta ensin yö Pärnussa.
Aamulla heräiltiin Riianlahteen laskevan Pärnujoen varrelta Konse Kämpingin koivun alta ja edellisen illan sateet olivat väistyneet jo ennen Rokin iltalenkkiä.
Aamiaisen jälkeen ajoimme likemmäksi Pärnun keskustan nähtävyyksiä, mutta eräskin aiottu kohde, Punainen Torni (viroksi Punane torn) (Wikipedian artikkeli) olikin harmillisesti kiinni. Saimme kuitenkin hankittua jääkaappimagneetin. Tässä kohtaa päivän lämpötila alkoi olemaan myös mukana olleelle Rokille turhan rasittavaa, joten jatkoimme matkaa eteenpäin kohti Saaremaata.
Lyhyt ylitys tapahtui meritse laivalla. Laivapaikan varaus onnistuu kätevästi Praamid-sivuilta. Paikkavaraus on voimassa valituun lähtöön, mutta voi käyttää myös muulla lähdöllä, jos tilaa on. Itse olimme varannut alunperin myöhemmän lähdön, mutta satamaan saavuttuamme vaidoimme netin kautta aikaisempaan lähtöön.
Majoituspaikaksi valitsimme mukavan oloisen yksityisen leirintäpaikan Piibelehe Camping, joka sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä Kuressaaren keskustasta. Mikä parasta, majoituspaikan wc on varustettu käsibideesuihkulla, luksusta!
Matkailuauton leirintäpaikan perustamisen jälkeen ehti pitää hetken tauon, sillä olimme sopineet saman aikaan Saaremaalla vierailevan tuttumme kanssa syömään menosta johonkin Kuressaaren keskustan ravintolaan.
Keskustan monista vaihtoehdoista paikaksemme valikoitui Kodulinna Lokaal. Näillä eväillä saimme siirrettyä nälkää taas seuraavaan kertaan.
Täydellä vatsalla olikin hyvä kävellä pari kilometria takaisin autolle. Jos olisi ollut pimeämpää, olisi saattanut ottaa paikallisen kumijalan mieluummin.
Tarkoitus oli aamiaisen jälkeen kävellä päiväksi keskustaan, mutta Tapiolla oli ollut ilmeisesti hieman lämpö koholla ja nyt veto pois, eikä sään epävaikaisuuskaan houkutellut lähtemään.
Puolen päivän aikaan yritettiin, että jos nyt lähtisi, niin taas alkoi satelemaan, joten käännyttiin takaisin ja tehtiin myöhäinen lounas.
Piibelehen vieressä ollut ankeahkon näköinen joutoalueella tuli Rokin kanssa ulkoillessa mielenkiintoinen luontohavainto: Sinivatukka. Tarkistin, että onko syötävä. Onhan se. Aika mieto maultaan, toki se muistutti perinteistä vattua.
Tämänkin vuoden kesälomareissu alkoi perinteiseen tapaan radioamatöörien kesäleirillä. Mutta tänä vuonna päätimme, että perinteisen SRAL:in (Suomen Radioamatööriliitto) kesäleirin sijaan menemmekin samaan aikaan järjestettävälle Viron radioamatöörien kesäleirille, sillä emme ole siellä koskaan vielä käyneet.
Ennen Eckerö Linen Finlandia-laivaan nousua perjantaiaamuna odoteltiin satamassa tovi ennen laivan saapumista ja sitten laivan saavuttua vielä tovi Helsinkiin saapuvien purkua. Odotusalueella oli hieman härdelliä, sillä useimmat eivät olleet ymmärtäneet opastusta, kuinka asetutaan riviin. (Ei otettu kuvaa, koska GDPR, henkilörekisteri ja rekisterikilvet yms jne.)
Matka Suomenlahden yli ei ollut mitenkään tavallisesta poikkeava. Kävimme nauttimassa odotettua hieman niukemman tarjonnan aamiaisbufeen, odotimme hieman laajempaa tarjontaa. Mutta sai tälläkin kattauksella vatsan täyteen.
Maihin päästyämme suuntasimme ensin tuttuun Rocca al Mare -ostoskeskuksen ruokakauppaan tekemään jääkaapin täydennystä sekä jälleen uusi reppu (sellainen unohtui ottaa mukaan).
Täytyy kyllä sanoa, että jos Virossa osataan myydä alkoholia ruokakaupassa, niin kyllä ihmettelen kovin, miksei se muka Suomessakin onnistuisi. Näytti valikoima olevan toki Alkoa suppeampi, mutta ei sentään ollut S-ryhmän Rainbow-merkillä myytävää viiniä tarjolla.
Matkalla leirille koukattiin vielä matkalla Viljandissa, jossa Tapio kävi Rimi-ruokakaupassa tekemässä paikallisia löytöjä ruokakaappiin täydennyksenä, kuten maukkaat rahkapatukat ja juustotäytteisiä paprikoita öljyssä, joita ei suomesta oikein tahdo löytyä.
Viron radioamatöörien 60. kesäleiri järjestettiin juhlallisimmissa merkeissä. Ensi vuonna on taas bileet kun ERAÜ on 100-vuotias.
Leirille päästyämme majoituimme parhaaseen jäljellä olevista niukoista paikoista ja löysimme oikeastaan melkoisen hyvän spotin. Tosin vastapäätä oli paikallisen tapahtumajärjestäjän teltta, jossa olikin sitten sekä paikallisradio ja pa-kaiuttimet – josta kuuluikin mökää myöhään yöhön kumpanakin iltana. Mutta eihän tänne nukkumaan ole tultu 😀
Koska tosiaan kyseessä oli 60-vuotisjuhlaleiri, Eraü tarjosi lauantaina leiriläisille erilaisia sormisyötäviä sekä kakkua ja kuohuviiniä.
Lauantain ilta kakun jälkeen meni hieman loivemmissa merkeissä kuin perjantaina. Mikon kanssa tosin järjestettiin illan päätteeksi itikoiden tappokisa sähköisien kärpäslätkien kanssa. Pakko sanoa, että kyllä se aiheuttaa pienen sadistisen ilon, kun itikka räpsähtää ja atomisoituu parin tuhannen voltin avustuksella.
Kiitämme järjestäjiä ja matkaseuralaisia hyvästä leiristä, näille voisi tulla uudestaan.
Talven mittaan spa-osastomme keskus, eli Novitekin Salla-poreallas on ollut ahkerassa käytössä. Olemme kylpeneet viikottain keskimmärin kahdesti, säällä kuin säällä.
Tämä näkyy veden laadussa ja siinä, että se tuppaa vaahtoamaan enemmän ja enemmän. Samoin veden kirkkaus vaihtelee, tosin tähän vaikuttaa myös veden happamuus, että onko se kumpaan suuntaan neutraalista.
Porealtaassa on itsessään vaihdettava ja puhdistettava karkea suodatin, mutta veden epäpuhtauksia se ei juurikaan suodata. Tästä johtuen veden joutuu vaihtamaan 3-4 kertaa vuodessa, riippuen käyttöasteesta ja veden likaantumisen asteesta.
Tähän mennessä on selvitty noin kolmella vedenvaihdolla vuotta kohden, joka on ihan kohtuullinen määrä. Lähes joka kerralla putket on puhdistettu pesuaineella, ja samalla altaan pinnat on myös pesty ja vahattu. Se onkin työläs homma, mutta kannattaa tehdä.
Seuraavan kerran veden vaihto tulnee heinä-elokuussa, jos veden laatu pysyy hyvin kunnossa.
Samalla havaittiin myös että kevät on viimein edennyt meidänkin pihalle. Krookus kukkii. On jo odotettukin!
Vuoden 2023 kevät oli edennyt vallan keikkuen, sillä maaliskuun loppuviikolla saatiin jo hyvin sulaneiden lumien päälle lähes 20 senttiä uutta lunta. Vaan onneksemme pääsiäisen kohdilla sää osoitti lämpenemisen merkkejä, joten ajokelit näyttivät suosiollisilta kevään ensimmäiselle reissulle.
Ensimmäiseksi kohteeksi tänä vuonna valittiin Tammisaari, jossa Tapion isä asustelee. Paikka oli tuttu Tammisaari Camping Ekenäs, jossa olemmekin käyneet jo muutamankin kerran.
Onkin kyllä ensimmäinen kerta, kun meressä on vielä jäätä kun ollaan reissussa. Kerta se ensimmäinenkin.
Leiriytymisen jälkeen rentouduimme hieman, jonka jälkeen Tapio aloitti ruoan valmistamisen, jota Roki toki valvoi tunnollisesti.
Lämpötila torstaina ei ollut kovin korkea, vain muutaman asteen plussan puolella. Aika kalsaa oli.
Perjantaina aamiaisen ja muiden aamutoimien jälkeen lähdimme kävelemään Tapion isälle Tammisaaren keskustan nurkille. Kävelymatka ei ollut erityisen pitkä, kävin hyvin aamulenkistä niin meille kuin Rokillekin.
Roki oli Harrin luona vieraana kuin kotonaan ja sai Harrilta herkullisia possunkorvia. Ai että.
Perjantaina päivän lämpötila nousi jo kymmenen asteen tienoille. Eipä tarvinnut talvitakkia päivällä.
Lauantaina aamun aloitti sähkökatko. Ilmeisesti leirintäalueen kenttäsähköjen varoke oli palanut. Meillä se ei tuottanut aamukahvien tekemisen kannalta ongelmaa, sillä vakiovarusteisiin kuluu Pehtoori -pulputuspannu, eli perkolaattori.
Sähköt palasivat pian aamupäivän aikana, mutta Tapio huomasi, että monet viereisien paikkojen leirikunnista olivat varsin hämillään sähköttömyyden tuomasta lisäkoettelemuksesta.
Puolen päivän aikaan nostimme kytkintä. Tammisaari Camping Ekenäs on taas tarkistettu. Hieno paikka. Suosittelemme lämpimästi ja käymme toistekin.
Jatkoimme nyt tolppien jalkojen asennusta ja tolppien mallailua ja mittausta sekä sahaamista mittaansa.
Paljon pätkitty ja maalattu nyt oli aika nostaa loputkin pystyyn.
Viime syksynä päivitimme terassia isolla kädellä, sillä tilasimme Veloxia Oy:n markkinoiman Novitekin Salla-mallin porealtaan.
Tämän myötä onkin terassia jatkettu aiemman postatun blogin jälkeen lisää ja jatkettu laudotusta.
Näin kuumana elokuun lopun aikana fyysisen työn tekeminen on raskasta, erityisesti aiemmin Norjan reissun yhteydessä saadun ja siitä tervehdytyn K-taudin jälkeen jättämän fyysisen rasituksen myötä nopeasti tulevan läkähdyksen vuoksi. Puhti loppuu tekijällä ja porottava aurinko ei ainakaan auta yhtään. Mutta tulosta syntyy siitä huolimatta.
Seuraavaksi sitten rakennetaan sääsuojaksi katos päälle. Viime talvena todettiin, että sen talven lumikertymillä on jokin sovelias kate paikallaan.
Hieman kulttuuria. Kävimme 18.8.2022 Espoon kulttuurikeskusessa Tapiolasalissa nauttimassa PV:n varusmiessoittokunnan kiertueen toista esitystä.
Nähtävää oli ja kuultavaa. Oli hieno keikka. Heti alkuun avattiin kyynelkanavat Yön Jotsenlaululla Saimaan progetyylisellä sovituksella.
Alla muutamia kuvia ja videoita niin meistä kuin itse keikalta. Voi olla että videoiden osalta voi tulla kommentoitavaa, jos sattuu olevaan teostomatskua. Tosin nämähän ovat covereita.
Tämän vuoden yksityinen musiikkitapahtuma Peräkorpirock on ollut perinteinen kesäloman päättävä tapahtuma, johon olen ollut kutsuttu jo vuosien ajan.
Peräkorpirock 2022 on monella tavalla erilainen. Tapahtuman kerrottiin olevan viimeinen ja sarjassaan 20. kerran järjestetty tapahtuma.
Mutta tänä vuonna meinasi tuossa tapahtumassa käynti jäädä meidän osalta mennä pipariksi. Sen lisäksi, että meillä Tapio oli vielä puolikuntoinen sairastetun k-taudin jäljiltä, oli myös tuttavaperhe Pikaristen isäntä Mikko omalla musiikkikeikalla Kiteellä.
Tämä ongelma ratkaistiin sitten niin, että minä ryhdyin varamieheksi Mikon tilalle ja menimme Piipan ja Santerin sekä Tuomaksen voimin Peräkorpeen ja näin ei jäänyt tämäkään tapahtuma kokonaan näkemättä. Tällä kertaa otin jonkun verran kuvia, mutta sitäkin enemmän videoita.
Seuraavassa osiossa on sekalaisia – ja ei välttämättä kronologisessa järjestyksessä olevia videopätkiä tapahtumasta. Ihan kaikkia soittajia tai kappaleita ei tallennettu toimestani.. Kännykällä en tuohon ihan tohtinut ryhtyä.
Semmoinen oli tänä vuonna Peräkorpirock.
Illemmalla oli vielä jatkobileet ”pommarissa”, mikä on oikeasti vanha kaalivarasto, mutta täältä ei minun mukaani tarttunut sen enempää kuvia kuin videotakaan. Toimitus pahoittelee.
Tämän hetken tiedon mukaan tämä ei ihan tämmöisenään ainakaan jatku. Tilalle saattaa tulla jotain kevyempää. TBA.
Vaihteeksi hiiligrillille taas käyttöä ja läskiä tirisemään
Tämän reissun viimeinen yöpyminen olikin aika juhlaa: Sen kruunasi sauna. Tällä reissulla ei ole päästy saunaan kertaakaan, tosin se mahdollisuus olisi ollut ainakin yhdessä paikassa, mutta hinta ei houkuttanut. Noin muuten saunat ovat aika harvinaisia leirintäalueilla niin Norjassa kuin Ruotsissa.
Loppumatka Kustavista kotia kohden kävi Raision kautta, sillä syömiset tämän päivän osalta olivat jääneet aamiaisen jälkeen vähiin. Siispä Raision Burger King autokaista siivitti meitä paremmin kotia kohden.
Ja ainakin toinen päätyi vielä kylpyyn kotipihaan.
Ah, kotona.
Yhteensä 6,22 km tunneleita.
Loman mittaan rutiininomaiseen tapaan alkanut aamu keskeytyy kahvinkeiton osalta sähköjen katoamiseen, hitto! Auton sähkökeskuksen johdonsuojakytkin lauennut? Ei. Tolpan johdonsuoja lauennut? Ei. Asiaa tutkiessa naapuri kertoo, että kyse on suunnitellusta sähkökatkosta. No hyvä, ei kyllä eilen mainittu mitään kun alueelle tulimme. Oh well…
Heräilyn ja aamutoimien yhteydessä arvomme seuraavia hyppyjä. Ilmenee, että ei täältä noin vaan ajella pois. Reittivaihtoehtoja on ainakin kaksi ja toinen niistä maksaa miltei satasen ja toinen reilun parikymppiä, mutta ainakin yhden lisäyöpymisen Ahvenanmaan jollakin saarella reissu vaatii kuitenkin.
Aamulla olikin taas vallan aurinkoista ja eilisestä ukkosesta rankkasateineen ei ollut merkkiäkään enää.
Aamiaisen ja muiden aamutoimien jälkeen lähdimme kohti satamaa. Ylitämme Suomen rajan vesitse ja laskemme jalkamme taas jälleen Ahvenanmaan kamaraan. Jo kolmatta kertaa.
Itse laivamatka meni hyvin syömisen ja taxfreessa käynnin merkeissä. Kuinkas muutenkaan.
Taas tuttua punaista asvalttia, sekoitus suomalaisia ja ruotsalaisia liikennemerkkejä.
Yöllä satoikin sitten huolella. Niin huolella, että uni katkeili tuon tuostakin kummallakin.
Aamulla sateet päätyivät hiljalleen ja sopivassa välissä Tapio pääsi lenkittämään Rokia. Vieressä olikin kilometrin metsäpolkulenkki, jossa Roki pääsi toteuttamaan itseään vapaasti.
Matkalla havaittiin, että Ruotsi ei olekaan aivan täysin Lidl-vapaa maa, vaikka sellainen vahva käsitys meille on aiemmilla matkoilla muodostunut. Norjassa ei havaittu vieläkään yhtään Lidliä.
Sitten iltaa kohden etsimme eläinlääkärin vastaanottoa, josta saisimme ekinokokkoosilääkkeen ja leiman elukkapassiin. Kävimme alkuun ensin Falunissa erään elintarvikekaupan yhteydessä olleen eläinlääkärin ovella, mutta hepä olivatkin lomalla. Pöh. Sitten löytyi matkan varrelta Valbosta kunnan eläinlääkäri, jonka kanssa saimme annettua Rokille lääkityksen että leiman.
Lääkärissä käynnin jälkeen olikin aika etsiä yöpuu. Pari Gävlen keskustan lähellä ollutta Ställplats parkering -paikkaa eivät olleet tämän arpajaisen voittoja, sillä toinen oli täynnä ja toinen näytti siltä, että alue on lähinnä slummia ja autosta varmasti vähintäänkin pöllitään renkaat alta. Harmi, olisihan se Gävle ollut varmaan näkemisen arvoinen, olkipukilla tai ilman 🤣
Sitten ajauduttiin luonnonsuojelupuiston vieressä olevaan leirintäpaikkaan Rullsands Havsbad och Camping, jossa tosin olikin ruudut lähellä toisiaan ja lapsia paljon. Tämä onkin leiripaikkana ihan mukava. Aika hyväkuntoiset fasiliteetit, tosin vähän näkyi yksityiskohdissa ylläpidon lipsumista.
Jo matkamme alkupuolella ajaessamme Ruotsin läpi olisi pitänyt tehdä rituaalinomainen toimi: Markiisin reunaan pitää liimata tällä autolla vieraillun uuden maan lippu! Noh, unohtui, joten tehdään se nyt.
Ja tokihan edes yksi auringonlasku pitää kuvata. Teknisesti huonolaatuinen ja näyttävyydeltään mitäänsanomaton otos, mutta kelvannee.. Kuvan ottolaite on IPhone 12 pro ja 3 sekunnin valotus. Ihan kelpoisa kuva, sillä oikeasti oli jo aika pimeää.
