Talven mittaan spa-osastomme keskus, eli Novitekin Salla-poreallas on ollut ahkerassa käytössä. Olemme kylpeneet viikottain keskimmärin kahdesti, säällä kuin säällä.
Tämä näkyy veden laadussa ja siinä, että se tuppaa vaahtoamaan enemmän ja enemmän. Samoin veden kirkkaus vaihtelee, tosin tähän vaikuttaa myös veden happamuus, että onko se kumpaan suuntaan neutraalista.
Tässä vaiheessa veteen on jo lisätty puhdistusaineet, joilla putket puhdistetaan.
Porealtaassa on itsessään vaihdettava ja puhdistettava karkea suodatin, mutta veden epäpuhtauksia se ei juurikaan suodata. Tästä johtuen veden joutuu vaihtamaan 3-4 kertaa vuodessa, riippuen käyttöasteesta ja veden likaantumisen asteesta.
Veden tyhjennys meneillään. Uppopumppu on mainio apuväline.Sinne menee viemäriin vanhat vedet.
Tähän mennessä on selvitty noin kolmella vedenvaihdolla vuotta kohden, joka on ihan kohtuullinen määrä. Lähes joka kerralla putket on puhdistettu pesuaineella, ja samalla altaan pinnat on myös pesty ja vahattu. Se onkin työläs homma, mutta kannattaa tehdä.
Veden poiston jälkeen altaan pesu.
Seuraavan kerran veden vaihto tulnee heinä-elokuussa, jos veden laatu pysyy hyvin kunnossa.
Jussilla on hauskaa, vaikka vahaus onkin työläs homma.Tapio tutkii uuden veden laatua. Espoon vesi on pH 7,8. Lämpötila hanasta tullessaan 5,5°C. Brr.
Samalla havaittiin myös että kevät on viimein edennyt meidänkin pihalle. Krookus kukkii. On jo odotettukin!
Kevään eka kukkiva kasvi meidän pihalla. Kevätkrookus.
Vuoden 2023 kevät oli edennyt vallan keikkuen, sillä maaliskuun loppuviikolla saatiin jo hyvin sulaneiden lumien päälle lähes 20 senttiä uutta lunta. Vaan onneksemme pääsiäisen kohdilla sää osoitti lämpenemisen merkkejä, joten ajokelit näyttivät suosiollisilta kevään ensimmäiselle reissulle.
On the road again.
Ensimmäiseksi kohteeksi tänä vuonna valittiin Tammisaari, jossa Tapion isä asustelee. Paikka oli tuttu Tammisaari Camping Ekenäs, jossa olemmekin käyneet jo muutamankin kerran.
Leiripaikka valmis.
Onkin kyllä ensimmäinen kerta, kun meressä on vielä jäätä kun ollaan reissussa. Kerta se ensimmäinenkin.
Jäätä näkyvissä. Aurinkoinen päivä ja lämmin tuulenvire odotuttavat itseään vielä.
Leiriytymisen jälkeen rentouduimme hieman, jonka jälkeen Tapio aloitti ruoan valmistamisen, jota Roki toki valvoi tunnollisesti.
Roki valvoo ruoan valmistamisen laatua.
Lämpötila torstaina ei ollut kovin korkea, vain muutaman asteen plussan puolella. Aika kalsaa oli.
Perjantaina aamiaisen ja muiden aamutoimien jälkeen lähdimme kävelemään Tapion isälle Tammisaaren keskustan nurkille. Kävelymatka ei ollut erityisen pitkä, kävin hyvin aamulenkistä niin meille kuin Rokillekin.
Roki ottaa rennosti.
Roki oli Harrin luona vieraana kuin kotonaan ja sai Harrilta herkullisia possunkorvia. Ai että.
Perjantaina päivän lämpötila nousi jo kymmenen asteen tienoille. Eipä tarvinnut talvitakkia päivällä.
Lauantaina aamun aloitti sähkökatko. Ilmeisesti leirintäalueen kenttäsähköjen varoke oli palanut. Meillä se ei tuottanut aamukahvien tekemisen kannalta ongelmaa, sillä vakiovarusteisiin kuluu Pehtoori -pulputuspannu, eli perkolaattori.
Sähköt palasivat pian aamupäivän aikana, mutta Tapio huomasi, että monet viereisien paikkojen leirikunnista olivat varsin hämillään sähköttömyyden tuomasta lisäkoettelemuksesta.
Puolen päivän aikaan nostimme kytkintä. Tammisaari Camping Ekenäs on taas tarkistettu. Hieno paikka. Suosittelemme lämpimästi ja käymme toistekin.
Viime syksynä päivitimme terassia isolla kädellä, sillä tilasimme Veloxia Oy:n markkinoiman Novitekin Salla-mallin porealtaan.
Tämän myötä onkin terassia jatkettu aiemman postatun blogin jälkeen lisää ja jatkettu laudotusta.
Kato, poreallas! Ja tuoretta terassilaudoitetta ympärillä.Toinen sivupuoli .Vielä menee hetki että väri muuttuu.Tapsa siivoaa jälkiään.Tapsa keräilee romuja ja jämälautoja pois.Takaosan runkoa ennen lautoja……ja lautojen kanssa.Toiselta puolelta sama väli.
Näin kuumana elokuun lopun aikana fyysisen työn tekeminen on raskasta, erityisesti aiemmin Norjan reissun yhteydessä saadun ja siitä tervehdytyn K-taudin jälkeen jättämän fyysisen rasituksen myötä nopeasti tulevan läkähdyksen vuoksi. Puhti loppuu tekijällä ja porottava aurinko ei ainakaan auta yhtään. Mutta tulosta syntyy siitä huolimatta.
Seuraavaksi sitten rakennetaan sääsuojaksi katos päälle. Viime talvena todettiin, että sen talven lumikertymillä on jokin sovelias kate paikallaan.
Hieman kulttuuria. Kävimme 18.8.2022 Espoon kulttuurikeskusessa Tapiolasalissa nauttimassa PV:n varusmiessoittokunnan kiertueen toista esitystä.
Nähtävää oli ja kuultavaa. Oli hieno keikka. Heti alkuun avattiin kyynelkanavat Yön Jotsenlaululla Saimaan progetyylisellä sovituksella.
Alla muutamia kuvia ja videoita niin meistä kuin itse keikalta. Voi olla että videoiden osalta voi tulla kommentoitavaa, jos sattuu olevaan teostomatskua. Tosin nämähän ovat covereita.
Ennen esitystä hieman kuplivaaLava ennen yleisöä ja esiintyjiä
Ja sit kotiin.
“Ei ihan onnistunut asemointi”, leikkautui kuvasta pois.
Tämän vuoden yksityinen musiikkitapahtuma Peräkorpirock on ollut perinteinen kesäloman päättävä tapahtuma, johon olen ollut kutsuttu jo vuosien ajan.
Peräkorpirock 2022 on monella tavalla erilainen. Tapahtuman kerrottiin olevan viimeinen ja sarjassaan 20. kerran järjestetty tapahtuma.
Mutta tänä vuonna meinasi tuossa tapahtumassa käynti jäädä meidän osalta mennä pipariksi. Sen lisäksi, että meillä Tapio oli vielä puolikuntoinen sairastetun k-taudin jäljiltä, oli myös tuttavaperhe Pikaristen isäntä Mikko omalla musiikkikeikalla Kiteellä.
Tämä ongelma ratkaistiin sitten niin, että minä ryhdyin varamieheksi Mikon tilalle ja menimme Piipan ja Santerin sekä Tuomaksen voimin Peräkorpeen ja näin ei jäänyt tämäkään tapahtuma kokonaan näkemättä. Tällä kertaa otin jonkun verran kuvia, mutta sitäkin enemmän videoita.
Tällä kertaa tämmöinen lähtökuvaLeiriydytty Tero Arteli oh2rock Perhe Pikarinen paisteessa. Tuomas taitaa kärytä…Katsojia lavalta katsoenPanoraamaa lavan kulmaltaSoitto on tässä vaiheessa pian päättymäisillään. Savukoneen usva leijailee.
Tapiolle terveisiä Jonilta oh2njr
Teron tervehdys
Sekalaisia videoita Peräkorvesta
Seuraavassa osiossa on sekalaisia – ja ei välttämättä kronologisessa järjestyksessä olevia videopätkiä tapahtumasta. Ihan kaikkia soittajia tai kappaleita ei tallennettu toimestani.. Kännykällä en tuohon ihan tohtinut ryhtyä.
Semmoinen oli tänä vuonna Peräkorpirock.
Illemmalla oli vielä jatkobileet “pommarissa”, mikä on oikeasti vanha kaalivarasto, mutta täältä ei minun mukaani tarttunut sen enempää kuvia kuin videotakaan. Toimitus pahoittelee.
Peräkorven jatko?
Tämän hetken tiedon mukaan tämä ei ihan tämmöisenään ainakaan jatku. Tilalle saattaa tulla jotain kevyempää. TBA.
Tämän reissun viimeinen yöpyminen olikin aika juhlaa: Sen kruunasi sauna. Tällä reissulla ei ole päästy saunaan kertaakaan, tosin se mahdollisuus olisi ollut ainakin yhdessä paikassa, mutta hinta ei houkuttanut. Noin muuten saunat ovat aika harvinaisia leirintäalueilla niin Norjassa kuin Ruotsissa.
M/S Viggen (Åva – Osnäs) M/S Viggen (Åva – Osnäs)M/S Viggen.Brändö karttaJuhlavuoden lippu.Roki kurkkii.
Toiseksi viimeinen ylitys ennen mannersuomea. Viimeinen ylitys on Vartsalan lossi.Kerrankin keula edellä kohti määränpäätä.
Loppumatka Kustavista kotia kohden kävi Raision kautta, sillä syömiset tämän päivän osalta olivat jääneet aamiaisen jälkeen vähiin. Siispä Raision Burger King autokaista siivitti meitä paremmin kotia kohden.
Ja ainakin toinen päätyi vielä kylpyyn kotipihaan.
Loman mittaan rutiininomaiseen tapaan alkanut aamu keskeytyy kahvinkeiton osalta sähköjen katoamiseen, hitto! Auton sähkökeskuksen johdonsuojakytkin lauennut? Ei. Tolpan johdonsuoja lauennut? Ei. Asiaa tutkiessa naapuri kertoo, että kyse on suunnitellusta sähkökatkosta. No hyvä, ei kyllä eilen mainittu mitään kun alueelle tulimme. Oh well…
Heräilyn ja aamutoimien yhteydessä arvomme seuraavia hyppyjä. Ilmenee, että ei täältä noin vaan ajella pois. Reittivaihtoehtoja on ainakin kaksi ja toinen niistä maksaa miltei satasen ja toinen reilun parikymppiä, mutta ainakin yhden lisäyöpymisen Ahvenanmaan jollakin saarella reissu vaatii kuitenkin.
Parin tunnin ylitys Långnäsistä Snäcköhön ja on kovin pirteän näköistä. Kaikilla on tylsää.Kumlinge Marinasta löytyy yöpymisparkki palveluilla ja saunasimulaattorilla.Tämän illan maisema.
Aamulla olikin taas vallan aurinkoista ja eilisestä ukkosesta rankkasateineen ei ollut merkkiäkään enää.
Aamiaisen ja muiden aamutoimien jälkeen lähdimme kohti satamaa. Ylitämme Suomen rajan vesitse ja laskemme jalkamme taas jälleen Ahvenanmaan kamaraan. Jo kolmatta kertaa.
Laivaa odotellessa voi ottaa torkut. Laivamme M/S Eckerö saapuu Grisslehamniin.Meillä on uus kuski pukilla kun laivaa odotellaan.
Laivareissulla
Itse laivamatka meni hyvin syömisen ja taxfreessa käynnin merkeissä. Kuinkas muutenkaan.
Kotimaassa, melkein
Pääsimme Eckeröön. Rokin ensihajut maankamarasta.
Taas tuttua punaista asvalttia, sekoitus suomalaisia ja ruotsalaisia liikennemerkkejä.
Yöllä satoikin sitten huolella. Niin huolella, että uni katkeili tuon tuostakin kummallakin.
Aamulla sateet päätyivät hiljalleen ja sopivassa välissä Tapio pääsi lenkittämään Rokia. Vieressä olikin kilometrin metsäpolkulenkki, jossa Roki pääsi toteuttamaan itseään vapaasti.
Matkalla havaittiin, että Ruotsi ei olekaan aivan täysin Lidl-vapaa maa, vaikka sellainen vahva käsitys meille on aiemmilla matkoilla muodostunut. Norjassa ei havaittu vieläkään yhtään Lidliä.
Lidl Hoforsissa.
Sitten iltaa kohden etsimme eläinlääkärin vastaanottoa, josta saisimme ekinokokkoosilääkkeen ja leiman elukkapassiin. Kävimme alkuun ensin Falunissa erään elintarvikekaupan yhteydessä olleen eläinlääkärin ovella, mutta hepä olivatkin lomalla. Pöh. Sitten löytyi matkan varrelta Valbosta kunnan eläinlääkäri, jonka kanssa saimme annettua Rokille lääkityksen että leiman.
Rokilla on lääkitys kohdallaan.
Majoituksen etsintä
Lääkärissä käynnin jälkeen olikin aika etsiä yöpuu. Pari Gävlen keskustan lähellä ollutta Ställplats parkering -paikkaa eivät olleet tämän arpajaisen voittoja, sillä toinen oli täynnä ja toinen näytti siltä, että alue on lähinnä slummia ja autosta varmasti vähintäänkin pöllitään renkaat alta. Harmi, olisihan se Gävle ollut varmaan näkemisen arvoinen, olkipukilla tai ilman 🤣
Sitten ajauduttiin luonnonsuojelupuiston vieressä olevaan leirintäpaikkaan Rullsands Havsbad och Camping, jossa tosin olikin ruudut lähellä toisiaan ja lapsia paljon. Tämä onkin leiripaikkana ihan mukava. Aika hyväkuntoiset fasiliteetit, tosin vähän näkyi yksityiskohdissa ylläpidon lipsumista.
Leirikuva Rullsandsissa.
Jo matkamme alkupuolella ajaessamme Ruotsin läpi olisi pitänyt tehdä rituaalinomainen toimi: Markiisin reunaan pitää liimata tällä autolla vieraillun uuden maan lippu! Noh, unohtui, joten tehdään se nyt.
Ja tokihan edes yksi auringonlasku pitää kuvata. Teknisesti huonolaatuinen ja näyttävyydeltään mitäänsanomaton otos, mutta kelvannee.. Kuvan ottolaite on IPhone 12 pro ja 3 sekunnin valotus. Ihan kelpoisa kuva, sillä oikeasti oli jo aika pimeää.
Aamu Lisletta stall og bobilparkeringin pihassa alkoi tavanomaiseen tapaan niin, että Tapsa herää kukonlaulun aikaan (täällä muuten on kanoja) ja antoi Jussin nukkua hieman pidempään.
Pihalla aitauksessa olleet kanat havaittiin vasta aamulla ja aitauksen ohiajon yhteydessä Roki spottasi kanat. Tarkkaan katseli ikkunasta “mitä noi on?”
Liikkeelle lähdön jälkeen ajettiin alkuun Oslon lentokentän Gardemoenin ohi, mutta eipä käyty sattuneesta syystä siinä vieressä olleessa Ilmailumuseossa.
Aikamoista siirtymäajoa tämä, tällä suunnalla ei ole oikein maisemiakaan sen enempää. Ainakaan niin upeita kun tuo Norjan rannikko.
Tänne ajellessa tosin missattiin yksi risteys ja siitä johtuen tulikin sitten ylimääräinen lenkki tuohon ajoreittiin.
Aamu alkoi sateisena, joskin Tapio aiemmin heränneenä pääsi Rokin kanssa aamukävelylle sateettomana hetkenä. Paikallisen sääarvauslaitoksen, eli yr.no mukaan pitäisi löytyä sateetonkin hetki.
Jo muutama päivä aiemmin todettiin, että 23.000 kilometrin ja viiden vuoden jälkeen pyyhkimien uusinta olisi paikallaan, jahka sopiva autotarvikemyymiö löytyisi matkan varrelta.. Onneksi Namsosissa oli Biltema, josta löytyikin sopivat pyyhkimet – ja hintakin kutakuinkin sama kuin Suomessa.
Namsosissa tehtiin myös jälleen kaupassakäynti, mm. aamiaissämpylät ja jotain sekalaista täydennystä oli jälleen tarpeen tehdä. Ja samalla löytyi käteisautomaatti. Täälläkään niitä ei ihan joka paikassa näytä olevan. Samalla tuli havaittua, että näemmä Norjassa on samankaltainen pullojen palautusautomaatti, kuin meillä Suomessakin.
Palautusautomaatti Norjan malliin.
Matka kyllä meni melkein jatkuvan sateen merkeissä. Mitään erityistä kuvaamisen arvoista ei löytynyt matkan varrelta. Kurja sadekeli. Mutta sellainen on sää Norjassa usein.
Flakk camping sisäänkäynti on sateella vähän kurja, ei ole kunnollista lippaa suojana.Norjassa kun ollaan, nautitaan ruskeaa juustoa makean lefsen kera. Toki tuo torniolainen olut ei sovi kuvaan.
Harmittavasti leirintäalueen nurkalla ollut pizzapaikka olikin jo sulkenut ovensa tältä kesältä kokonaan. Taitaa olla niin hyvin tuottava paikka että on varaa pitää paikka kiinni 11 kuukautta vuodessa.
Tänään onkin taas pidempi ajopäivä, sillä aiemmin mainittu aikaikkuna uhkaa käydä ahtaaksi. Aikaikkunan määrittää Rokille aiemmin ennen lähtöä tiistaina annettu ekinokokkoosilääkityksen ajankohta, josta eteenpäin on viisi vuorokautta aikaa ylittää Ruotsin ja Norjan raja. Näin ollen meidän piti ehtiä lauantaina klo 14 mennessä ylittää raja, paitsi että nykysääntöjen mukaan meidän ei kuitenkaan tarvitse ajaa punaista linjaa pitkin eläimestä huolimatta. Että sikäli, jos tuuri käy, ei tartte esitellä lemmikkipassia eikä näyttää autossa olevien tullattavien tavaroiden määrää.
Aamu tosiaan käynnistyi vallan mukavan maiseman äärellä. Kuin olisi lapissa, ja tuota, ollaanhan me, Ruotsin lapissa. Mutta maisema on kuin napapiirin nurkilla Suomessa, kasvit ovat kitukasvuisia, jäkälää on siellä ja täällä, poroja juoksee pitkin teitä ja korkeimmissa paikoissa puuttuu puut kokonaan.
Matkalla pysähdyttiin Arvidsjaurin näköalatornissa ja todettiin, että kappas, täällähän on näemmä ruotsin puolustusvoimien tukikohta näköalatornin vieressä.
Näköalatornin maisemat olivat kyllä hienot ja taisipa Tapio käydä spottaamassa paikallisen geokätkönkin samalla.
Sitten pysähdyimme ruokatarviketäydennykseen Arvidsjaurin Coopissa ja täydennettiin tankki täyteen dieseliä. Olihan se aika hinnakasta täälläkin. Voisin väittää että Suomessa on halvempaa.
Ardisjaurista jatkettiin eteenpäin Arjeplogin suuntaan josta jatkettiin kohti Ruotsin ja Norjan rajaa Junkerdalin ylityskohtaa. Täällä ei sitten ollut ketään joten läpiajoina menimme yli ja kyydissä olisi voinut olla vaikka liikaa viinaa ja kottikärryllinen tupakkaa ja nuuskaa! No ei ollut.
Jännä juttu kyllä, että Norjan puolella muuttui kyllä maisemat lähes heti vuoristoisemmaksi ja samoin nousut ja laskut olivat auton suosituskyvyn kannalta myös jo vaativampia.
Mitä lähemmäksi Saltstraumenia pääsimme, sitä paremmaksi kävivät maisemat. Tämmöinen tasaisen maan asukki ei vaan osaa ymmärtää, miten hienolta näyttää tulla ylhäältä vuoren reunaa alas ja nähdä koko vuonon maisema ja pääkopassa töissä oleva hemmo nimeltään “etäisyyksien käsityskyky” heittää hanskat tiskiin ja lähtee vetää pään täyteen..
Kun viimein pääsemme perille, kirjaudumme leirintäalueelle sisään ja toteamme, että täällä on vissiin satanut äskettäin ja respan rouvaoletettu vahvistaa havaintomme. On kuulemma satanut viikon ja juuri tänään on se ensimmäinen päivä kun ei sada. Miten sattuikaan.
Tämä jälkeen kävimme katsomassa Saltstraumenin sillan alla sopivan paikan virtauksien pällistelyä ajatellen. Olihan siellä nytkin porukkaa pyörimässä, ettei meinannut Rokille löytyä sopivaa kakkipaikkaakaan pöpeliköstä.
Nyt illemmalla kävimme Rokin kanssa ihmettelemässä vuirivesivirtausta. Sillan alla näytti olevan lukuisia virvelillä kalastavia, mutta heikosti näytti irtoavan saalista. Vedessä kyllä näkyi toisinaan isoja kaloja hyppivän kuin kiusallaan, mutta kuvia niistä en kyennyt saamaan.
Tämä päivä meni lähinnä siirtymiseen pidemmällä etapilla. Legi ei ollut ihan mahdoton, 470 kilometriä, mutta kyllähän tässäkin sai istua ratin takana ihan riittävästi päivän tarpeisiin.
Matkan varrella sai jännittää, miten pitkälle tankin lopulla polttoaineella pääsee, sillä polttoaineiden hintojen seurantaan käyttämämme Tankille-äpin (www.tankille.fi) mukaan sopiva tankkauspaikka olisi jotakuinkin jäljellä olevan matkan sisällä – mutta vain riippuen kaasujalan asennosta.
Seuraavan yöpuun valinta on joskus hankala valita, sillä sen määrää joskus seuraavan päivän kohteen tai haluttavan matkan pituuden sekä nykyisen sijainnin sekä ajankohdan muodostaman yhtälön sumeaa logiikkaa joskus noudattava lopputulos.
Ajatus oli päästä melko lähelle seuraavana päivänä aiottua rajanylityspaikkaa, mutta ihan Tornioon saakka emme jaksaneet ajaa enää tänään. Monesti nimittäin leirintäalueet alkavat täyttymään jo iltakuuden aikaan, joten ei ole välttämättä varmaa, että joka paikkaan mahtuu sisään, jos pyrkii myöhään illasta. Ja jos alueella on alueita niukalti, voi olla että puskaparkki jääkin ainoaksi vaihtoehdoksi. Mikä ei sekään ole välttämättä huono ajatus.
Muutama vuosi sitten palatessamme Norjasta tätä samaa reittiä kohti etelää, pysähdyimme tähän samaan paikkaan syömään. Tosin Tapio oli aiemmin jo edesmenneen ystävämme Jepen kanssa oppinut, että jos kohteen nimessä esiintyy “helmi”, on se usein kauhea läävä.. Mutta ei se tälläkään kertaa pätenyt.
Tässä Roki jo malttamattomana odottaa pääsyä syömään.
Matka alkoi sikäli hieman hämmennystä aiheuttaneiden uutisten varjossa – eikä tässä tarkoiteta 2022 kesäuutisesta Mursu – vaan että edellisen viikonlopun radioamatöörikesäleirin yhteydessä on muutamilla samassa yhteisössä olleilla tullut esiin kotitestissä positiivista koronalöydöstä. Tämä aiheutti tarpeen kaivella nenää kotitestillä muutaman kerran, mutta ainakaan tiistaina ei vielä ollut sen enempää oiretta kuin testilaitteessa ylimääräisiä indikaattoriviivoja.
Roki halusi olla kuskina.
Kaikesta huolimatta kaiken pakkaamisen jälkeen pääsimme liikkeelle ja suunta Tammisaareen moikkamaan Tapion faijaa ja siitä sitten hiljalleen pohjoista kohden.
Yöpaikaksi valikoitui Vuohensaari Camping Salosta. Mukava leirintäalue on saaressa kivalla kesäravintolalla, josta sai hyvät burgerit ja oluet. Alueella on hyvä pari vuotta vanha huoltorakennus. Toimiva paikka.
Tänä vuonna järjestettiin jälleen radioamatöörien kesäleiri. Pariin vuoteen ei koronapandemian vuoksi ole varsinaisesti kesäleiriä ollutkaan.
Kesäleiri järjestettiin tällä kertaa Riihimäen OH3AD ja Hämeenlinnan OH3AA yhteistyönä Tammelan alueella sijaitsevassa Eerikkilän liikunta- ja tapahtumakeskuksessa. Tämä on sikäli ei niin sopusointuista, sillä radioamatööritaoahtiman järjestämispaikkana nämä harvoin ovat täysin optimaalisia. Noh, tämä oli – ehkä hieman pessimistinen – lähtöolettama.
Leirille matkaaminen oli varsin pikainen siirtymä, sillä välimatka oli reilusti alle sata kilometriä. Helppoa ja nopeaa. Paistoi vettä ja satoi aurinkoa… Eiku siis mitähän kirjoitin… Noh, perille päästyämme satoi ja paistoi, mikä oli säätyyppinä oikeastaan yleisin koko leirin aikana.
Kesäleirin aikana perjantaina onnittelumme ja juhlimme Even/Eveliinan/Elinan/Empun (valitse suosikkisi) 18-v syntymäpäivää. Kakku oli hyvää ja juomaa oli paljon. Onnittelut vielä kerran!
Muistelimme myös pienemmässä piirissä jo aiemmin edesmennyttä ystäväämme Joachim Paganusta, Jeppeä OH2KXH. Tämä muistotilaisuus venyi koronan vuoksi jo miltei kolmatta vuotta. Mutta Jepen muisto pysyy edelleen mielessä ja moni silmäkulma kostui ja ääni sortui monesti Jeppeä muistellessamme. Kiitos kaikille osallistuneille. Pidetään huolta toisistamme ja ennen kaikkea ollaan yhteydessä toisiimme, kuten Erik oh2lak tuossa tilaisuudessa taisi lausua.
Kesäleirin ehdottomia parhaita juttuja on epäilemättä muiden samanhenkisten ihmisten tapaaminen ja sosiaalinen kanssakäynti. Puhumattakaan uusiin tuttavuuksiin törmääminen, mikä on eittämättä joskus väistämätöntä 🙂
Paluumatkalla ei tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista, eikä tarttunut kuviakaan.
Sunlightin kanssa alunperin hankittu Blaupunktin Android-soitin on tavallaan kyllä ihan jees soittopeli, mutta monin eri tavoin jo suunnitteluvaiheessa jätetty joka kohdaltaan liian ankeaksi.
Laitetta ei voinut päivittää, koska androidversio oli Blaupunktin ja Dometicin omaa versiota, joten siinä ei toiminut Googlen Play store sellaisenaan. Ja muistin määrä oli aneeminen ja monissa tilanteissa laitteen nopeus oli turhankin hidas.
Alkuperäinen Dometic Blaupunkt Uusi Erisin-merkkinen multimediasoittopeli.Kehys muokkaksen kohteena, jo miltei valmis.Piuhaa ja kaikkea härpäkettä laitteen mukana.Piuhojen säätöä ja modausta.Lopullinen asennus käytössä.
Aiemmin hankittiin toinen soitin Ali Expressistä Erisin-merkkinen 2-din-aukon soitin, jonka piti olla sopiva 2015 tai 2016 alkaen tehtyihin Fiat Ducaton malleihin myös sovitemaskin puolesta. Myös webbisivun kuvissa oli tätä mallia vastaavan ohjaamon kuvia, mutta totuus oli toinen. Tämä malli jouduttiin palauttamaan. Ja taisi hukkua paluumatkallaan. Rahat saatiin takaisin toki 👍
Uusi yritys toisenlaisella mallilla ja Suomesta löytyneen sovitemaskin kanssa onnistuikin paremmin, joskin maskia joutui leikkaamaan ja vuolemaan hieman, jotta etunaaman alareunan muotoilu saatiin sopimaan.
Samalla tehtiin alkuperäisen johdotuksen kanssa muutos, jonka myyjäliikkeen asentaja oli tehnyt: Radion vieressä oleva kytkin katkaisee nyt tavallaan ACC-sähköt, sillä nyt radiolle otetaan käyttövirta hupiakulta EBL:n kautta ja kytkimellä huijataan radiolle ACC-tila. Nyt radion sammutus kytkimestä ei vedä sitä täysin kuolleeksi ja alkuboottaustilaan taas käynnistettäessä. Samoin myyjäliikkeen asentajan tekemät “Rane-asennuksen” hassut johtomytyt ja nyrkkiniput poistettiin tai ainakin aseteltiin paremmin.
Työyhteisöni oli järjestänyt tietämättäni 50-vuotislahjaksi mahdollisuuden käydä syömässä Michelin-tähden ansainneessa ravintola Demossa Helsingissä.
Michelin-tähdellä palkittu ravintola Demo Helsingin Uudenmaankadulla.
Alkupalana tarjoiltiin eräänlaista fermentoitua hapankorppua ja mätiä tuulihatussa.
Tuulihatut mädillä ja fermentoitua hapankorppua.
Tämän jälkeen tarjoiltiin kermainen kalakeittoannos sekä törkeän hyvää pataleipää.
Tämän jälkeen pöytään kannettiin kyyhkyn rintaa ja maksaa steissiltä – no ei sentään. Ranskasta saakka. Lisäksi merisuolalla maustettua vaahdotettua voita ja maalaisleipää. Se oli kyllä aika tavallista sekaleipää oikeastaan.
Pulua ja maalaisleipää
Tätä seurasi poro-tartar sekä kampasimpukkaa veriappelsiinihunnulla. Sitten pöytään kannettiin homeista juustoa hillon kera – ja sepä oli makoisaa. Sitten jälkiruoaksi saimme marmeladi- sekä macaron-luomukset ja kahvit.
Loppusumma lisäviineistä, alkujuomista ja vedestä kylmäsi.
Lopputuloksena oli kyllä elämäni kallein ateria ikinä – siis omaan piikkiin ainakin muun kuin itse ruoan osalta. Mutta oli se elämyksenä kuitenkin jotain sellaista, mitä ei ehkä kovin monesti pääse kokemaan.
Kiitos siis työyhteisölle ja heidän syville taskuilleen. ❤️
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.