Pitkästä aikaa lähdimme Pikaristen kanssa SFC Hämeenhelmeen.

Viikonlopun teemana oli perinteinen ”yksillä tulilla”. Tehdään iso tuli, loimutetaan lohia, sitten kaivetaan kuoppa, sijoitetaan lihoja kuoppaan ja hiilet päälle. Odotetaan sopiva aika ja kaivetaan lihat esiin ja nautitaan kypsästä lihasta hyvässä seurassa.

Kaksi yötä Pikaristen kanssa pääsiäisen viettossa Hangon Silversandissa.

Perjantai

Lauantai

Jo aikaisin keväällä pohdittiin, että pohjoisen ruska olisi hauska nähdä. Ja Norja syksyllä. Myös Perhe Pikarinen oli ajatellut samaa ja samalle viikolle, joten päätimme että ainakin osa matkasta onkin yhteistä reissua ja kokemusta.

Lähtöpäivä 7.9. Espoo – Pello

Aamusta käynnisteltiin kulkuneuvoa ja lähdettiin matkaan vähän kahdeksan jälkeen. Pikariset lähtivät miltei samanaikaisesti ja saavuttivat meidät Järvenpään kohdilla nelostietä matkatessamme.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Lahdessa, jossa kävimme tankilla ja pidettiin ensimmäinen jaloittelutauko ja samalla Roki pääsi nostamaan koipea. Tästä eteenpäin jatkoimme matkaa ja pysähdeltiin kusitauoille muutaman sadan kilometrin välein.

Illan suussa, noin useamman sadan kilometriä ajelun jälkeen kävimme tankilla Ala-Temmeksessä, mikä on hieman ennen Kempelettä ja Oulua. Tästä jatkettiin Pelloon, sillä Mikon tuttavalla on pihassa sopivaa tilaa yöpyä.

Matkalla kohti Pelkoa pysähdyimme ”virallisella” napapiirillä. Oikeastihan se siirtyy aina vähän.

8.9. Pello – Kilpisjärvi

Aamulla Tapio kävi Rokin kanssa kävelyllä Pellossa ja löytyi taidetta.

Yövyimme jälleen tutussa paikassa, Kilpisjärven Retkeilykeskuksessa. Paikka on tuttu jo muutaman käynnin jälkeen. Täällä pääsi saunaan, mikä olikin muuttunut sitten viime käynnin.

9.9. Kilpisjärvi – Tromsdahlen

Kilpisjärveltä Norjaan päin ylitetään valtakunnan raja. Missä toki myös pitää pysähtyä.

Päivän mittaan alkoi tuntua siltä, että siili olisi muuttanut kurkkuun. Aiemmin edellisenä päivänä Kilpisjärvellä Piia (Pikaristen autokunnassa) oli todennut itselleen tarttuneen koronan, joten teimmepä testin. Jussilla olikin sitten myös osuma, mutta todennäköisesti altistuminen on tapahtunut jo edellisen viikon perjantaina tai torstaina. Mahdollisesti.

10.9. Tromsdahlen – Fosselv

Tromssan jälkeen reittimme jatkui toiseen suuntaan kuin Pikarisilla. Me lähdimme Tromssasta itään päin, kun Pikaristen retkikunta jatkoi länteen.

Matkalla kohti seuraavaa yöpaikkaa näimme aiemmin spotatun mielenkiintoisen siirtolohkareen, jota on taidettu maalata sekä luvalla että vähän luvattakin.

Yöpaikka tällä kertaa on tuttu Fosselv Camping, jossa olimmekin käyneet aiemmin nykyisen auton ekalla Norjan reissulla vuonna 2017.

11.9. Fosselv – Stabbursdalen

Matkamme jatkui maisemia ja ruskaa katsellen sekä maisemapaikkoihin pysähdellen. Seuraava yöpymispaikka oli Stabbursdalen Resort.

12.9. Stabbursdalen – Tana Bru – Nuorgam – Ivalo

Jatkoimme matkaa eteenpäin kohti Tana Bru:ta, tuttavallisemmin Tenojoen siltaa. Tiet olivat kapeita ja välillä kunnoltaan hieman heikompia. Ja tapahtui sitten se, mitä pelkäsimme joskus käyvän: Kohdattaessa kapealla tiellä toista ajoneuvoa voivat peilit osua toisiinsa! No nyt se sitten tapahtui. Onneksi vauriot eivät olleet suuria ja peilit säilyivät ehjinä, vaikkakin peilin kuori otti osumaa. Tosin vilkku hajosi samalla, mutta vaurio ei vaikuttaisi olevan iskussa vaurioitunutta poltton lankaa kummempi.

Koska Jussi ei ole koskaan vielä käynyt Suomen (sekä EU:n) pohjoisimmassa pisteessä, piti sekin nyt sitten nähdä. Samoin käynti maailman pohjoisimmassa Alkossa odotti.

Seuraava yöpaikka olikin sitten Ivalossa asuva radioamatöörituttumme, jonne on ollut aie mennä käymään jo pidemmän aikaa. Täältä emme ottaneetkaan yhtään kuvaa. Koska Jussin tauti olikin tiedossa, niin isäntämme otti silti vastaan mutta pidimme sopivan etäisyyden.

Illalla sitten havaitsimme, että nyt Tapiokin sai testiviivan esiin, joskin hailakkana. Sillä viisiin.

13.9. Ivalo – Sodankylä – Tervola

Tänään onkin Rokilla merkkipäivä. 12 vuotta tassuttelua ilonamme.

Jatkaessamme Ivalosta matkaa eteenpäin, piti etsiä sopiva polttimo peilin äärivilkkuun, jotta kojetaulussa ei olisi valovikailmoitusta koko ajan. Sellainen löytyikin Inarin Fixus -liikkeestä.

Matkamme jatkui kohti etelää ja seuraava paikka yöpuulle löytyi hieman etäämmältä päätiestä, nimittäin Hotel Kätkävaara Tervolassa.

14.9. Tervola – Kaustinen

Hyvästelimme Kätkävaaran aamutoimien jälkeen ja nostimme kytkintä. Matkalla pohdimme reittiä, sillä vaihtoehtona olisi palata samaa reittiä pitkin nelostietä takaisin tai valita vaihtoehdoista toinen, tulla kolmostietä pitkin. Valitsimme tämän, sillä tätä reittiä emme olekaan menneet vielä.

Päädyimme yöpymään Kaustisen viereen Tastulan lomakylään.

15.9. Kaustinen – Espoo

Kaustisilta startattiin aamutuimaan jo kello 10 aikaan liikkeelle. Matkasimme edelleen ajatuksella, että mennään kolmostietä pitkin kotiin.

Matkalla ei sattunut mitään erityistä, tosin yksi: Jussi aloitti ajamisen ja jossain kohtaa alkoi tuntumaan vähän heikotusta ja huimausta, joten vaihdettiin kuljettajaa kesken matkan ja jaloiteltiin välillä. Varmaan lyhyempi yöuni edellisenä yönä sekä edelleen vaikuttava koronatartunta heikentää oloa meillä kummallakin.

Summa summarum: Saadusta koronasta huolimatta matka oli antoisa ja saimme nähdäksemme melkein hienoimmat maisemat ruskan muodossa, mitä pohjoinen Suomi ja Norja vain voivat tarjota. Myös säät olivat lähes parhaat mahdolliset, sillä loppupäiviä lukuunottamatta lämpöä riitti +20-24°C ja aurinkoisia päiviä oli enemmän kuin odotettiin ja enemmän kuin pilvisiä tai sateisia päiviä.

Tromssassa tuuli aivan tolkuttomasti ja ja tuulinen sää jatkui seuraavaan yöhön Fosselvin leirille, missä jo arvelin että kaatuukohan tää mökki pian..

Kaiken kaikkiaan kiva reissu. Nyt parannellaan koronatartuntaa ja toivotaan että Piia toipuu myös, sillä hänelle tuntui korona osuneen hieman voimakkaampana.

Tulevan kesän matkoja ennakoiden oli säiden salliessa taas jokakeväinen auton pesun aika.

Hommat jatkui sunnuntaille

Nyt kelpaa ajella taas tämän kesän reissuja. Minne ne sitten vievätkään!

Vuoden 2023 kevät oli edennyt vallan keikkuen, sillä maaliskuun loppuviikolla saatiin jo hyvin sulaneiden lumien päälle lähes 20 senttiä uutta lunta. Vaan onneksemme pääsiäisen kohdilla sää osoitti lämpenemisen merkkejä, joten ajokelit näyttivät suosiollisilta kevään ensimmäiselle reissulle.

Ensimmäiseksi kohteeksi tänä vuonna valittiin Tammisaari, jossa Tapion isä asustelee. Paikka oli tuttu Tammisaari Camping Ekenäs, jossa olemmekin käyneet jo muutamankin kerran.

Onkin kyllä ensimmäinen kerta, kun meressä on vielä jäätä kun ollaan reissussa. Kerta se ensimmäinenkin.

Leiriytymisen jälkeen rentouduimme hieman, jonka jälkeen Tapio aloitti ruoan valmistamisen, jota Roki toki valvoi tunnollisesti.

Lämpötila torstaina ei ollut kovin korkea, vain muutaman asteen plussan puolella. Aika kalsaa oli.

Perjantaina aamiaisen ja muiden aamutoimien jälkeen lähdimme kävelemään Tapion isälle Tammisaaren keskustan nurkille. Kävelymatka ei ollut erityisen pitkä, kävin hyvin aamulenkistä niin meille kuin Rokillekin.

Roki oli Harrin luona vieraana kuin kotonaan ja sai Harrilta herkullisia possunkorvia. Ai että.

Perjantaina päivän lämpötila nousi jo kymmenen asteen tienoille. Eipä tarvinnut talvitakkia päivällä.

Lauantaina aamun aloitti sähkökatko. Ilmeisesti leirintäalueen kenttäsähköjen varoke oli palanut. Meillä se ei tuottanut aamukahvien tekemisen kannalta ongelmaa, sillä vakiovarusteisiin kuluu Pehtoori -pulputuspannu, eli perkolaattori.

Sähköt palasivat pian aamupäivän aikana, mutta Tapio huomasi, että monet viereisien paikkojen leirikunnista olivat varsin hämillään sähköttömyyden tuomasta lisäkoettelemuksesta.

Puolen päivän aikaan nostimme kytkintä. Tammisaari Camping Ekenäs on taas tarkistettu. Hieno paikka. Suosittelemme lämpimästi ja käymme toistekin.

Tämän vuoden yksityinen musiikkitapahtuma Peräkorpirock on ollut perinteinen kesäloman päättävä tapahtuma, johon olen ollut kutsuttu jo vuosien ajan.

Peräkorpirock 2022 on monella tavalla erilainen. Tapahtuman kerrottiin olevan viimeinen ja sarjassaan 20. kerran järjestetty tapahtuma.

Mutta tänä vuonna meinasi tuossa tapahtumassa käynti jäädä meidän osalta mennä pipariksi. Sen lisäksi, että meillä Tapio oli vielä puolikuntoinen sairastetun k-taudin jäljiltä, oli myös tuttavaperhe Pikaristen isäntä Mikko omalla musiikkikeikalla Kiteellä.

Tämä ongelma ratkaistiin sitten niin, että minä ryhdyin varamieheksi Mikon tilalle ja menimme Piipan ja Santerin sekä Tuomaksen voimin Peräkorpeen ja näin ei jäänyt tämäkään tapahtuma kokonaan näkemättä. Tällä kertaa otin jonkun verran kuvia, mutta sitäkin enemmän videoita.

Sekalaisia videoita Peräkorvesta

Seuraavassa osiossa on sekalaisia – ja ei välttämättä kronologisessa järjestyksessä olevia videopätkiä tapahtumasta. Ihan kaikkia soittajia tai kappaleita ei tallennettu toimestani.. Kännykällä en tuohon ihan tohtinut ryhtyä.

Semmoinen oli tänä vuonna Peräkorpirock.

Illemmalla oli vielä jatkobileet ”pommarissa”, mikä on oikeasti vanha kaalivarasto, mutta täältä ei minun mukaani tarttunut sen enempää kuvia kuin videotakaan. Toimitus pahoittelee.

Peräkorven jatko?

Tämän hetken tiedon mukaan tämä ei ihan tämmöisenään ainakaan jatku. Tilalle saattaa tulla jotain kevyempää. TBA.

Kylläpä olikin jo odotettu, että pääsisi taas liikkeelle. Jännitys oli suuri, että miten sää sallisi liikkeellelähdön. Meillä kun ei ole matkailuautossa talvikelin renkaita.

Paikka Kasnäs Caravaniin varattiin viikkoa ennen, tosin vain lauantai-maanantai. Täältä tuntuu menevän paikat aikaisin. Peruutuksen voi onneksi tehdä edellisenä päivänä, jos tulisi este. Säätiedotus pääsiäiseksi näytti lupaavalta ja ei ollut siis tarvetta peruuttaa.

Kasvihuoneilmiössä pysähdys kahville ja munkille.

Leiriydyttyämme päästiin Rokin kanssa pienelle lenkille ja sitten iltapalaa ja lepäilyä.

Sunnuntaiaamuna pääsi saunaan ja sitten aamiaisen tekoon. Jussi kävi saunassa vasta aamiaisen jälkeen.

Tästä seuraavaksi respaan selvittämään maksu asioita, kun paikat oli maksettu varatessa ja jostain syystä maksu otettiin vielä kassalla. Luottokortilla kuitenkin nyt näkyy varuksen yhteydessä tehty maksu myös. Toinen maksu saatiin takaisin käteisenä, mitä ihmettä me käteisellä tehdään?

Päiväkävely luonnossa ja Roki pääsi riehumaan kepin kanssa rantakallioilla.

Maanantaina paluumatkalla autoamme kohtasi eräs merkkipaalu, nimittäin kilometritasaluku. Paalia kohden matka käy! 🤣

Aamusta kiireistä pakkaamista ja odotellen mitä unohtuu kotiin. Ei päästy ihan ajallaan liikkeelle, mutta haittaakos tuo. Suunnattiin Tampereelle, josta haettiin tiskipöytä/alla autotalliin. Tampereella vielä Prismaan pikainen täydennys kuten #kaljapullot.

Päästiin hyvissä ajoin leiriin, jossa sitten illallista muurikalla ja odotettiin Pikarisia saapuvaksi. Heidän saavuttua pientä illanistumista ja sitten nukkumaan.

Olipa hyvä, että illalla laitettiin myrskyliinat markiisiin, sillä 6.30 kuulosti siltä, että se lähtee kohta tuulen mukana menemään. Pikarisetkin tulivat ulos katsomaan omaansa. Eikun kuselle ja takaisin nukkumaan.

Aamiaisen jälkeen päätimme ottaa markiisit sisään ihan varmuuden vuoksi. Päivällinen tehtiinkin sitten alueen kodassa, sillä muurikalla oli tässä tuulessa ihan turha yrittää.

Päivällä Roki pääsi kahlamaan rantaan ja hakemaan keppiä. Ja illalla olikin sitten ilotulitus.

Leirintäalueen vakiopaikoilla eräällä perheellä oli myös rottis-uros, Max. Max oli 7-vuotias, melkein Rokin kokoinen, mutta 51-kiloinen ja hieman leveämpi pää. Samalla tavalla pallohullu ja yllättäen lempipallo on myös punainen kumipallo, kuten Rokillakin!

Max ja Roki hieman räyhäsivät toisilleen. Taisi olla siinä remmiräyhää päällä kummallakin.

Eilen tuli tieto, että Rokille saattaa tulla kaveri nimeltään Rambo. Rambo on Karjaalla asuva saman ikäinen rottis. Käydään paluumatkalla katsomassa ja nähdään tulisiko nuo keskenään toimeen. Ei hitto, kaksi koiraa talossa? Apua!