Kävimme Elisanpäivän kunniaksi vuonna 1986 perustetussa Elisan puhelinmuseossa. Museo sijaitse Helsingin Runeberginkadulla Lars Sonckin suunnittelemassa keskusrakennuksessa, joka valmistui 1915.
Museotilassa on toimiva puhelinkeskus järjestelmä toimivine puhelimine. Mukava seurata miten releet raksuu kun puhelimesta valintalevyä kiertämällä reitti A-tilaajalta B-tilaajalle muodostuu.
Kansallismuseo menee isomman remontin ja laajennustyön vuoksi useaksi vuodeksi kiinni. Avajaisen odotetaan olevan keväällä 2027.
Tätä ennen olivat tänä viikonloppuna 48h putkeen auki. Joten sateen saattelemana tulimme katsomaan ihan ensimmäistä kertaa, että mitä löytyy.
Tänään kesän museokierrokseen kuului Hämeenlinnassa oleva Museo Militaria. Museossa on hienosti esillä Suomen sotahistoriaa kolmessa kerroksessa ja ulkona. Harmillisesti vitriinien valaistus oli hoidettu niin, että oli vaikea saada mitään kuvia mistään. Osa spoteista oli päin näköä kun yritti lukea tekstejä seinillä, joissa toki hyvin kerrottu sota-ajastammme.
Museokortille käyttöä, Kiasmassa Daniel Steegmann Mangrané sekä Tom of Finland -näyttelyt.
Danielin tuotoksista ei tullut niin paljoa otettua kuvia. Seuraavana sitten Toukon tuotoksia.
Tähän vielä sisältövaroitus alastomuudesta ja seksuaalisuudesta. Jos sitä nyt tarvitsee erikseen edes mainita..
Lopuksi vielä syömään hyvin Zetorissa. Sekä hyvin että hinnakkaasti. Ehti jo tottumaan Viron hintatasoon ulkona syödessä.
Aikainen herätys aamaiselle ja sen myötä lähtö leiriltä, että ehditään varmasti Tallinnan satamaan ajoissa siellä olevien tieremonttien sekä liikkennejärjestelyjen takia.
Check-in:ssä selvisi, että joku™ oli onnistunut varaamaan autopaikan huti tilaan 2, kun olisi pitänyt olla korkeuden takia tila 3. Saimme siis peruuttaa odotusruutuun, jos tilaa vielä muodostuisi meillekin.
Puolen tunnin odotuksen jälkeen tuli meidän vuoro ja päästiin check-in:stä läpi.
Nyt laivalla ja välipalaa sekä kotiin vietävät ostettuna, istutaan aurinkokannella poutasäässä. Lämmintä kuitenkin on ja Jussi sai oluen.
Aika reippaasti kolmessa viikossa tuli nähtyä Viroa ja sen nähtävyyksiä. Ensimmäinen viikonloppu meni siellä ERAÜ:n kesäleirillä, josta siirryimme melkein viikoksi Saarenmaalle. Palatessamme mantereelle oli takana 956 kilometriä lauttamatkoineen.
Saarenmaalta pariksi päiväksi Haapsaluun, josta oli ajatus siirtyä Hiidenmaalle, mutta säiden oltua mitä olivat, lähdimmekin Tartoon, jossa menikin kolme yötä. Tässä kohtaa matkaa on tehty kaksi viikkoa ja vajaa 1300 km.
Tartosta suuntasimme Narvaan ja Viron pohjoisrannikolle. Teimme keikauksen Rakvereen, josta Tallinnan laitamille osin Rokin paluun valmistelun takia ja samalla tutustumaan vielä muutamiin nähtävyksiin “lähistöllä”.
Paluu laivalla oli rauhallinen Rokin odotellessa autossa kun isännät joutuivat matkustajien puolelle norkoilemaan pariksi tunniksi. Kotiin päästyä kilometrejä oli GPS:n mukaan 2015 km ja matkamittarin mukaan 1988 km.
Aikaisempina vuosina tuli lähinnä ahmittua mahdollisimman paljon kohteita (ja kilometrejä). Tänä vuonna lähdettiin sillä ajatuksella liikkeelle, että joka päivä ei tarvitse siirtyä. Leiripaikoiksi pyrittiin löytämään sellaisia alueita, joista pääsisi kohtuullisella kävelyllä kaupunkien keskustoihin, aina tämä ei vain onnistu. Sitä toivoisi, että olisi enemmän matkaparkkeja enintään parin kilometrin etäisyydellä keskustoista ja nähtävyyksistä ja olisi koiran kanssa mukavasti käveltävissä. Toisihan ne enemmän matkaajia kuluttamaan rahojansa.
Suomeen paluuta ennen pitää olla ekinokokkoosilääkitys annettuna 1-5 vrk ennen maahantuloa. Tällä kertaa löysimme eläinlääkärin vastaanoton Tallinnan Mustakivi Loomakliinik, Läsnamäessä. Roki käyttäytyi varsin mallikkaasti ja muutaman kinkkusiivun kanssa hintaan kuuluvat lääkkeet meni alas.
22€ lääkitys ja merkintä passiin. Ihan kohtuuhintainen käynti.
Tästä ajoimme seuraavaan yöpaikkaamme Saunapunkt Sauen Koidussa.
Tälle päivälle ei sen suurempia suunnitelmia kuin visiitti Paideen katsomaan vanhaa linnoitusta ja sitten jonnekin Tallinnan liepeille leiriin. Huomiselle on Rokille varattu eläinlääkäriaika ekinokokkoosilääkitykselle paluumatkaa varten, josta passiin leima.
Leiripaikaksi valikoitui Kivi Talu (kivitila) camping Jürin kaupungista.
Tälle päivälle olimme valinneet kohteeksi Rakveren linnan mäen. Koiran kanssa tämän nähtävyyden sisään ei päässyt, mutta mainio näky silti. Näin koiran kanssa matkaten tulee yleensä nähtyyvyksiä katseltua ihan eri kulmista.
Täältä sitten tankin kautta seuravalle leiripaikalle meren rantaan Lahemaa Camping. Pienen tutkimisen jälkeen löytyi Krooning polttoaineasema matkan varrelta. Krooning tuntuu olevan eräänlainen hintahäirikkö. Virossa näyttäisi olevan valtakunnallisesti suurella osaa asemia aina sama hinta, mutta tällä on yleensä muita halvempaa.
Tällä leirintäpaikalla oli oma pieni ravintola-kahvila, jonka saslik oli vallan törkeän hyvää! Lisäksi näyttää olevan uuden oloiset fasiliteetit – noh, vuoden ikäiselle paikalle ei ihmekään. Ja vessat on merkitty huumorilla..
Ja saipa edes yhden illan auringonlaskun melkein kiinni ja kuvaan saakka.
Kokeiltiin aikaisempaa liikkeelle lähtöä, sillä tulossa oli pidempi ajomatka. Tapio heräsi ajoissa ruokkimaan ja ulkoiluttamaan Rokin. Aamiainen tulille jo kahdeksalta.
Raplan kylässä pysähdys kauppaan ja katseltiin maisemia ja kirkkoarkkitehtuuria. Maria Magdalenan kirkko Raplassa on toinen kahdesta kaksitornisesta kirkosta Virossa, toinen on Tallinnassa Kaarlin kirkko.
Põltsamaan kaupungissa pidettiin pieni jaloittelutauko ja käväistiin katsomassa linnaa ja sen yhteydessä olevaa Nikolauksen kirkkoa. Kuvissa hieman linnan ja kirkon historiaa.
Mukaan turistimyymälästä tarttui toki magneetti, lisäksi mustakynsilaukkahunajaa.
Leiriytyminen Tartossa Karlova Sadaman matkaparkkiin.
Täällä olikin parkissa melkeinpä pääosin suomalaisia matkailuautoja. Roki löysi rotikka-lajitoverin, 15 kk vanhan Bellan. Roki ei ollut erityisen kiinnostunut nuoresta tytöstä. Liian vilkas oli…
Alunperin piti kävellä keskustaan katselemaan paikkoja ja ehkä lounaalle jollekin kivalle terassille. Sään jumalat vain olivat kanssamme eri mieltä, joten ehdimme juuri kävelemään läheiseen Rimi Hyperiin, josta löytyi lounaspizzapalat ja muutakin täydennystä, kuten täytettyjä minipaprikoita ja lisää eilen löytämäämme Sakun appelsiini-suklaaporteria.
Läheisen Emajoen ylittävän sillan alla oli hieman taidetta. Alla muutama kuva:
Ja joessa elää kaikenlaista.
Eilinen meni sadepäivää pidellessä autolla. Päätimme jäädä vielä yhdeksi yöksi tänne, että pääsisi kaupungille kävelemään paikkoja.
Sateisena siirtymispäivänä kävimme vielä Kaalin kraaterilla tämän kerran viimeisenä nähtävyytenä Saaremaalla. Kaalissa varattiin laiva takaisin mantereelle.
Täältä ajettinkin sitten suoraan satamaan, jossa päästiin varaamaamme laivaa aikasempaan laivaan, joka vasta lastasi autoja kyytiin. Toisella puolella ylitystä olikin edelleen huokeammalla hinnalla ollut diesel-jakelupiste. Tästä tankattiin aiemmin mennessä ja nyt taas uudelleen tullessa Saaremaalta.
Haapsalusta löysimme yöpaikaksi Pikseke Campingin, jonka isäntä sattui olemaan suomalainen. Pääsimme viimeisille paikoille, sillä varauksia oli paljon. Hyvä niin 😀
Pari päivää sitten Sõrven majakassa kiipeily tuntuu kummallakin vieläkin jaloissa, joten taidamme lepäillä illan. Seuraavana päivänä käymme tutkimassa ainakin Haapsalun rautatie- ja tietoliikennemuseon sekä piispanlinnan.
Sunnuntaipäivän puhteeksi kävelylle Haapsalun nähtyvyyksille.
Parin kilometrin kävelyetäisyydellä on Haapsalun rautatie- ja tietoliikennemuseo jonne pääsi Rokikin mukana sisälle. Aluella on ulkona rautatiekalustoa.
Tietoliikennemuseon puolelta löytyy paljon sellaista viestikalustoa mitä Suomessa ei näe.
Ja rautatiemuseon puoli. Täällä emäntä vähän yski kun Rokin kanssa tultiin sisään.
Museoiden jälkeen suunnattiin linnan suuntaan etsimään ruokapaikkaa. Aluksi teki mieli pizzaa ja löysimmekin viihtyisän puutarhapaikan jossa olisi varmasti ollut kiva syödä. Tarkkailtuamme asiakkaiden pizzoja ja odoteltuamme henkilökuntaa aikamme, päädyimme kuitenkin hakeutumaan toisaalle.
Viereinen ravintola Talumehe kõrts vaikutti hyvältä katetun terassin kanssa. Ja hyvä niin, sillä syödessä pääsi sadekin tulemaan. Otimme villisika-annokset, kun ei ollut koskaan tullut sellaista syötyä.
Sitten kävelyä sadekuurojen väleissä kohti leiriä köyden matkalla ostamassa vähän naposteltavaa illaksi. Täällä jo sunnuntaisin ei ole oikein mitään muuta auki kuin ruokakaupat.
Tänään aamiaisen ja suihkujen jälkeen liikkeelle katsomaan Kuressaaren linnaa. Koiran kanssa varsinaisiin alueen museoihin ei pääse, joten sisältä ei nyt katseltu.
Jussi havaitsi linnan lähinurkilla jotain, mitä Suomessa ei juuri tule nähneeksi: Kukkiva ratamo! Yleensä Suomessa yleinen piharatamo kukinto ei pääse tuollaiseen mittaan kuten tämä soikkoratamo (plantago media). Jotain niin arkipäiväistä, mutta silti ihmeellistä. Ainakin Jussille.
Kuressaaresta ajoimme länsirannalle Riksuun Muha rannalle. Tänne tultiinkin ajoissa ja saimme ystävällinen ja leppoisa vastaanotto. Paikan saa valita ihan vapaasti ja päivällä on reilusti tilaa.
Isäntä tuli vielä juttelemaan kun oltiin saatu parkkiin ja varattiin tunnin saunavuoro illaksi. Joten nyt lounasta, pyykinpesua ja rauhottumista.
Iltapäivästä pieni kävely rantaan Rokin kanssa. Sen jälkeen rauhallista oleilua ja Rokin hellintää.
Meidän matkailuauto on sitä sukupolvea, johon pääsee sisään naskalilla. Ilmeisesti sopivaan paikkaan kuskin oven lukon alle lyömällä ja vääntämällä saa huijattua lukituksen auki.
Tässä nähdään miten asennetaan suojalevy oven sisälle estämään tälläiset yritykset.
Omamme tilasimme Aliexpressistä, mutta saa näitä Euroopastakin, vaikka Camper Protection-liikkeestä.
Aloiteltiin kesäkukkien istutuksia ja puutarhaa siistimistä kuun alussa. Puutarhassa olleille kolmelle padalla tehtiin peti terasssin viereen ja viimeisiä maisemointejakin saatiin tehtyä.
Kukkakaupoista haettiin orvokkeja, pelargoneja, raperperia sekä yksi rhododendron.
Kriikuna ehti jo kukkia viime viikonloppuna, mutta omenassa on komeat kukinnot.
Puutarhan hommia saisi tehdä kokoajan. Jatkettiin hommia kitkemällä voikukkia ja siivoamalla kukkapenkki.
Kukkapenkkiin siirtyi raparperi väliaikaisesta ruukustaan sekä kihlapäivän ruusu jonka kaiketi pitäisi viihtyä talvenkin yli.
Espoo 50 vuotta kaupunkina -teemavuosi huipentui värikkääseen Rainbow River -taikamaahan.
Flowers of Lifen pääsuunnittelija Veikko Lappalainen luonnehtii Rainbow Riveria näin: “Joen virtaus keskellä pimeintä vuodenaikaa. Auringonvalon heijastukset vesipisaroissa saavat aikaan sateenkaaria ja värien juhlan pimeyden keskelle. Koko joenvarsi muuttuu sateenkaarien värittämäksi taikamaaksi. Varsinainen värikylpy läpi pimeimmän ajan lomien, aina loppiaiseen saakka!”
Käytiin tutkimusmatkalla Länsimetron jatkeelle Kivenlahdesta Matinkylään.
Samalla synttäripäivällinen Haraldissa. Jälkkärikin oli hyvää, mutta kuva unohtui.
Pitkään odotutti, että saataisiin maisemoitua polku terassille. Sitä ennen punaiset kivet piti nostaa kaikki ylös ja asentaa uudelleen paremmin korkoon ympäröivän nurmikon kanssa.
Tähän siirtyi Jussin ahkeroimana etuoven käytävän viereltä kaksi hortensiaa, toivottavasti kestivät siirron. Lisäksi tuijien eteen polun varrelle tuli uutena laakerikirsikka (prunus laurocerasus) “Otto Luyken”.
Lopuksi tasoitusta mullalla ja siihen pitäisi vielä kylvää nurmikon siemen. On vaan niin pirun kuivaa, että pitänee jättää odottamaan kevättä.
Ajatuksessa tälle vuodelle oli, että mennään pohjoiseen, siis Norjaan. Siinä se oli, suunnitelma oli valmis.
Sen verran tarkennettiin, että mennään Ruotsin läpi, joka tarkoitti, että tarvitaan Rokille ekinokokkoosilääkitys. Tässä vaiheessa luulimme, että ajamme Norjassa pohjoiseen ja sitten sieltä suoraan takaisin Suomeen, jolloin paluumatkalle sitä ei tarvita. Toisin kävi. Päädyimme ajamaan Ruotsin halki uudestaan etelämmässä.
Ehkäpä suurin syy reittivalinnalle oli se, että Jussi ei ollut nähnyt kunnolla vuorovesivirtausta Saltstraumenin sillan alla eikä Norjan maisemia siitä etelään. Siellä on paljon hengästyttävän hienoja maisemia.
Yhteenvetona voisikin näin jälkeenpäin sanoa, että epäilemättä parhaat paikat ja kokemukset lienevät ajo Trolstigeniä ylös sekä Geirangerin vuonon huikeat maisemat alaspäin tullessa. Erityishuomion saa myös pohjolan korkeimalla kulkeva maantie numero 55 sekä Lærdaltunnelen maailman pisimpinä (25 km) maantietunnelina. Samoin mieletön serpentiininousu Fv50-tiellä saa ihmettelemään ja kunnioittamaan sitä insinöörityön ja kaivamisen määrää, mitä nämä tiet ovat aikanaan vaatineet. Hatun noston paikka!
Jälleen kerran myös säät olivat melko suosiollisia, sillä ei voi sanoa että sadepäiviä olisi ollut juurikaan. Tässäkin mielessä Norjan sää yllätti lämpimyydellään sekä aurinkoisuudellaan.
Alta löytyy animaatio ajetusta reitistä, sekä artikkelit jokaisesta päivästä. Tämän sivun lopussa vielä yhteenveto tunneleista ja lautoista matkan aikana.
Norjaan päästyämme, tippui kulutus nopeasti tuolta noin 11 l/100km tuonne vajaaseen 10 l/100km. Ihan vaan sillä, että Norjassa vaan ei pääse lujaa ajamaan. Vaikka nopeusrajoitus on 80 km/h, niin monesti tällä pakastinarkun muotoisella ajoneuvolla ei vaan uskalla mutkateillä ajaa niin kovaa.
Polttoaineen hinta Norjassa oli edelleen kalliimpaa kuin Suomessa, mutta hyvin vähän. Aikaisempina vuosina hintaero on ollut selkeämpi.
| Tunneli | Tie | Pituus |
|---|---|---|
| Enghammaren | 812 | 160 m |
| Sandkollen | 812 | 476 m |
| Eivikhammeren | Fv17 | 258 m |
| Sundsfjord | Fv17 | 772 m |
| Vindvik | Fv17 | 988 m |
| Skaugvoll | Fv17 | 247 m |
| Storvikskar | Fv17 | 3118 m |
| Glomfjord | Fv17 | 2233 m |
| Fykan | Fv17 | 1946 m |
| Svartis | Fv17 | 7615 m |
| Straumdal | Fv17 | 3232 m |
| Kista | Fv17 | 412 m |
| Sila | Fv17 | 2882 m |
| Fornes | Fv17 | 146 m |
| Sjona | Fv17 | 2796 m |
| Nesset | E6 | 578 m |
| Nordmark | E6 | 184 m |
| Finneidfjord | E6 | 857 m |
| Breivikhammer | E6 | 186 m |
| Pytjohåjen | E6 | 110 m |
| Korgfjell | E6 | 8530 m |
| Moså | E6 | 253 m |
| Oppdølstrand | Rv70 | 7430 m |
| Hammar | Fv62 | 231 m |
| Øksendal | Fv62 | 6000 m |
| Skrøo | Fv62 | 2310 m |
| Bogge | Fv660 | 147 m |
| Torvik | Fv64 | 125 m |
| Vangen | Fv64 | 40 m |
| Vikanøs | Fv64 | 60 m |
| Nebbe | Fv64 | 440 m |
| Oppskred | Fv63 | 600m |
| Gullring | Fv55 | 1210 m |
| Otta | Fv55 | 572 m |
| Råum | Fv55 | 514 m |
| Røneid | Fv55 | 657 m |
| Stupshølen | Fv55 | 77 m |
| Åröy | Fv55 | 430 m |
| Amla | Rv5 | 2969 m |
| Fodnes | Rv5 | 6604 m |
| Lærdal | E16 | 24509 m |
| Vassbygd | Fv50 | 1058 m |
| Haga | Fv50 | 690 m (kapea ja valo-ohjattu) |
| Låvisberget 4 | Fv50 | 410 m |
| Låvisberget 3 – Kroktunnelen | Fv50 | 270 m |
| Låvisberget 2 – Langetunnelen | Fv50 | 1350 m |
| Låvisberget 1 | Fv50 | 260 m |
| Stondal | Fv50 | 2246 m |
| Berdal | Fv50 | 4266 m |
| Nesbø | Fv50 | 2510 m |
| Botna | Fv50 | 904 m |
| Vetlebotn | Fv50 | 286 m |
| Geiterygg | Fv50 | 3281 m |
| Røste | E16 | 1097 m |
| Lunner | E16 | 3811 m |
| Isokylä 2H | E18 | 520 m |
| Hepomäki 3H | E18 | 350 m |
| Lakiamäki 4H | E18 | 550 m |
| Tervakorpi 5H | E18 | 650 m |
| Pitkämäki 6H | E18 | 700 m |
| Orosmäki 7H | E18 | 800 m |
| Karnainen 8H | E18 | 2300 m |
| Lehmihaka 9H | E18 | 350 m |
Tunneleissa ajoimme yhteensä liki 122 km (121653 m).
| Lauttayhteys | Matkan pituus | Matkan kesto | Hinta |
|---|---|---|---|
| Forøy – Ågskardet | 3.2 km | 10m | 21.19€ |
| Jektvik – Kilboghamn | 19 km | 1h | – |
| Rørvik – Flakk | 7.5 km | 35m | – |
| Kvanne – Rykkjem | 2.6 km | 20m | 18.32€ |
| Linge – Eidsdal | 2.7 km | 10m | 8.03€ |
| Mannheller – Fodnes | 3.1 km | 20m | 8.85€ |
| Grisslehamn – Eckerö | 44 km | 2h | 161.00€ |
| Långnäs – Snäckö | 34 km | 2h20m | 99.40€ |
| Kumlinge – Torsholma | 20 km | 1h30m | – |
| Åva – Osnäs | 12 km | 1h15m | – |
| Vartsala – Kivimaa | 1 km | 15m | – |
Lautoilla meni 149,1 kilometrin matkaan aikaa liki kymmenen tuntia, joista kalleimmat oli Grisslehamnista Eckeröhön sekä Ahvenamaalta kolme lauttaa yhteensä Kustaviin.
