Tämä päivä meni lähinnä siirtymiseen pidemmällä etapilla. Legi ei ollut ihan mahdoton, 470 kilometriä, mutta kyllähän tässäkin sai istua ratin takana ihan riittävästi päivän tarpeisiin.
Matkan varrella sai jännittää, miten pitkälle tankin lopulla polttoaineella pääsee, sillä polttoaineiden hintojen seurantaan käyttämämme Tankille-äpin (www.tankille.fi) mukaan sopiva tankkauspaikka olisi jotakuinkin jäljellä olevan matkan sisällä – mutta vain riippuen kaasujalan asennosta.
Seuraavan yöpuun valinta on joskus hankala valita, sillä sen määrää joskus seuraavan päivän kohteen tai haluttavan matkan pituuden sekä nykyisen sijainnin sekä ajankohdan muodostaman yhtälön sumeaa logiikkaa joskus noudattava lopputulos.
Ajatus oli päästä melko lähelle seuraavana päivänä aiottua rajanylityspaikkaa, mutta ihan Tornioon saakka emme jaksaneet ajaa enää tänään. Monesti nimittäin leirintäalueet alkavat täyttymään jo iltakuuden aikaan, joten ei ole välttämättä varmaa, että joka paikkaan mahtuu sisään, jos pyrkii myöhään illasta. Ja jos alueella on alueita niukalti, voi olla että puskaparkki jääkin ainoaksi vaihtoehdoksi. Mikä ei sekään ole välttämättä huono ajatus.
Muutama vuosi sitten palatessamme Norjasta tätä samaa reittiä kohti etelää, pysähdyimme tähän samaan paikkaan syömään. Tosin Tapio oli aiemmin jo edesmenneen ystävämme Jepen kanssa oppinut, että jos kohteen nimessä esiintyy “helmi”, on se usein kauhea läävä.. Mutta ei se tälläkään kertaa pätenyt.
Roki oli toki heti lähdössä mukaan, tosin riitti kun sanoi vaan että “lähteekö Roki mukaan?”, ja tuo otus on heti innosta soikeana lähdössä – tietämättä yhtään minne ja miksi. 
Tästä se matka alkaa!
Perillä viimein ja muutamat tavarat levitettynä leiriytymistä varten. Pian taas liha kypsyy Cramer-matkagrillissä.
Sieltäkin voi tarkkailla ympäristöä ja on viileää.
Alkuun oli ollut mietteenä, josko tuolla saaristossa pitäisi piipahtaa. Todettiin, että saaristoreitti tulisi yhden lauttaylityksen kohdalla maksamaan hieman enemmän, kuin oli nyt valmiutta tuohon uhrata joten aloimme empimään.
Kiitos kahvista ja pikkusyötävistä.
Vauhtia ja menoa riitti koirilla. Edes kunnollista kuvaa ei saatu kun eivät pysähtyneet hetkeksi mihinkään.
Pesukoneelle on siis hommia tiedossa useammankin satsin edestä. 
Ja taas mennään saunaan.. Aah.
Harmi, että tämäkin tuttavuus tuli postuumisti esiin. Noh, sellaista sattuu. Hyvä, että törmättiin näinkin. Kiitos jäätelöstä sekä kesän tuokiosta Kirsti ja Heikki Uusilehto! Törmätään taas uudestaan.
Mukavan pehmeä nurmimatto jalkojen alla on kyllä hieno asia.
Tuossa mastossa tosin taitaa olla muutakin.
Kaskinen on pinta-alaltaan Suomen pienin kunta ja kaupungin asukasmäärä on toiseksi pienin. Taitaa Kauniainen olla se pienin.
Sisällä ei tule ainakaan vilu.
Peloton peto! (tuo jänis siis)
Lämpötila olikin paljon miellyttävämpi, varsinkin kun Kokkolan yli meni ukkosrintama sateineen. +26C on paljon parempi.
Myös Roki pääsi hieman pulikoimaan kirkasvetiseen mereen. Hauskaa oli!
Tästä eteenpäin jatketaan jälleen kohti etelää.
