Kirjoittajan arkistot:oh2glg

Tietoja oh2glg

Pituusrajoitteinen ja ylilevitteinen ihmislahkoon kuuluva torvelo. Kävelevä muunnossana-automaatti. Ja mikä pahinta, #radioamatööri sekä #karavaanari.

Kaskinen - Kuivaniemi, Ii

21.7 Kaskinen – Merihelmi, Kuivaniemi, Ii

Tämä päivä meni lähinnä siirtymiseen pidemmällä etapilla. Legi ei ollut ihan mahdoton, 470 kilometriä, mutta kyllähän tässäkin sai istua ratin takana ihan riittävästi päivän tarpeisiin.

Matkan varrella sai jännittää, miten pitkälle tankin lopulla polttoaineella pääsee, sillä polttoaineiden hintojen seurantaan käyttämämme Tankille-äpin (www.tankille.fi) mukaan sopiva tankkauspaikka olisi jotakuinkin jäljellä olevan matkan sisällä – mutta vain riippuen kaasujalan asennosta.

Seuraavan yöpuun valinta on joskus hankala valita, sillä sen määrää joskus seuraavan päivän kohteen tai haluttavan matkan pituuden sekä nykyisen sijainnin sekä ajankohdan muodostaman yhtälön sumeaa logiikkaa joskus noudattava lopputulos.

Ajatus oli päästä melko lähelle seuraavana päivänä aiottua rajanylityspaikkaa, mutta ihan Tornioon saakka emme jaksaneet ajaa enää tänään. Monesti nimittäin leirintäalueet alkavat täyttymään jo iltakuuden aikaan, joten ei ole välttämättä varmaa, että joka paikkaan mahtuu sisään, jos pyrkii myöhään illasta. Ja jos alueella on alueita niukalti, voi olla että puskaparkki jääkin ainoaksi vaihtoehdoksi. Mikä ei sekään ole välttämättä huono ajatus.

Muutama vuosi sitten palatessamme Norjasta tätä samaa reittiä kohti etelää, pysähdyimme tähän samaan paikkaan syömään. Tosin Tapio oli aiemmin jo edesmenneen ystävämme Jepen kanssa oppinut, että jos kohteen nimessä esiintyy “helmi”, on se usein kauhea läävä.. Mutta ei se tälläkään kertaa pätenyt.

Tässä Roki jo malttamattomana odottaa pääsyä syömään.
Espoo-Tammisaari-Salo

19.7. Espoo – Tammisaari – Vuohensaari, Salo

Matka alkoi sikäli hieman hämmennystä aiheuttaneiden uutisten varjossa – eikä tässä tarkoiteta 2022 kesäuutisesta Mursu – vaan että edellisen viikonlopun radioamatöörikesäleirin yhteydessä on muutamilla samassa yhteisössä olleilla tullut esiin kotitestissä positiivista koronalöydöstä. Tämä aiheutti tarpeen kaivella nenää kotitestillä muutaman kerran, mutta ainakaan tiistaina ei vielä ollut sen enempää oiretta kuin testilaitteessa ylimääräisiä indikaattoriviivoja.

Kaikesta huolimatta kaiken pakkaamisen jälkeen pääsimme liikkeelle ja suunta Tammisaareen moikkamaan Tapion faijaa ja siitä sitten hiljalleen pohjoista kohden.

Yöpaikaksi valikoitui Vuohensaari Camping Salosta. Mukava leirintäalue on saaressa kivalla kesäravintolalla, josta sai hyvät burgerit ja oluet. Alueella on hyvä pari vuotta vanha huoltorakennus. Toimiva paikka.

SRAL101 kesäleiri 2022

Tänä vuonna järjestettiin jälleen radioamatöörien kesäleiri. Pariin vuoteen ei koronapandemian vuoksi ole varsinaisesti kesäleiriä ollutkaan.

Kesäleiri järjestettiin tällä kertaa Riihimäen OH3AD ja Hämeenlinnan OH3AA yhteistyönä Tammelan alueella sijaitsevassa Eerikkilän liikunta- ja tapahtumakeskuksessa. Tämä on sikäli ei niin sopusointuista, sillä radioamatööritaoahtiman järjestämispaikkana nämä harvoin ovat täysin optimaalisia. Noh, tämä oli – ehkä hieman pessimistinen – lähtöolettama.

Leirille matkaaminen oli varsin pikainen siirtymä, sillä välimatka oli reilusti alle sata kilometriä. Helppoa ja nopeaa. Paistoi vettä ja satoi aurinkoa… Eiku siis mitähän kirjoitin… Noh, perille päästyämme satoi ja paistoi, mikä oli säätyyppinä oikeastaan yleisin koko leirin aikana.

Kesäleirin aikana perjantaina onnittelumme ja juhlimme Even/Eveliinan/Elinan/Empun (valitse suosikkisi) 18-v syntymäpäivää. Kakku oli hyvää ja juomaa oli paljon. Onnittelut vielä kerran!

Muistelimme myös pienemmässä piirissä jo aiemmin edesmennyttä ystäväämme Joachim Paganusta, Jeppeä OH2KXH. Tämä muistotilaisuus venyi koronan vuoksi jo miltei kolmatta vuotta. Mutta Jepen muisto pysyy edelleen mielessä ja moni silmäkulma kostui ja ääni sortui monesti Jeppeä muistellessamme. Kiitos kaikille osallistuneille. Pidetään huolta toisistamme ja ennen kaikkea ollaan yhteydessä toisiimme, kuten Erik oh2lak tuossa tilaisuudessa taisi lausua.

Kesäleirin ehdottomia parhaita juttuja on epäilemättä muiden samanhenkisten ihmisten tapaaminen ja sosiaalinen kanssakäynti. Puhumattakaan uusiin tuttavuuksiin törmääminen, mikä on eittämättä joskus väistämätöntä 🙂

Paluumatkalla ei tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista, eikä tarttunut kuviakaan.

Radion päivitystä, osa xyz..

Sunlightin kanssa alunperin hankittu Blaupunktin Android-soitin on tavallaan kyllä ihan jees soittopeli, mutta monin eri tavoin jo suunnitteluvaiheessa jätetty joka kohdaltaan liian ankeaksi.

Laitetta ei voinut päivittää, koska androidversio oli Blaupunktin ja Dometicin omaa versiota, joten siinä ei toiminut Googlen Play store sellaisenaan. Ja muistin määrä oli aneeminen ja monissa tilanteissa laitteen nopeus oli turhankin hidas.

Aiemmin hankittiin toinen soitin Ali Expressistä Erisin-merkkinen 2-din-aukon soitin, jonka piti olla sopiva 2015 tai 2016 alkaen tehtyihin Fiat Ducaton malleihin myös sovitemaskin puolesta. Myös webbisivun kuvissa oli tätä mallia vastaavan ohjaamon kuvia, mutta totuus oli toinen. Tämä malli jouduttiin palauttamaan. Ja taisi hukkua paluumatkallaan. Rahat saatiin takaisin toki 👍

Uusi yritys toisenlaisella mallilla ja Suomesta löytyneen sovitemaskin kanssa onnistuikin paremmin, joskin maskia joutui leikkaamaan ja vuolemaan hieman, jotta etunaaman alareunan muotoilu saatiin sopimaan.

Samalla tehtiin alkuperäisen johdotuksen kanssa muutos, jonka myyjäliikkeen asentaja oli tehnyt: Radion vieressä oleva kytkin katkaisee nyt tavallaan ACC-sähköt, sillä nyt radiolle otetaan käyttövirta hupiakulta EBL:n kautta ja kytkimellä huijataan radiolle ACC-tila. Nyt radion sammutus kytkimestä ei vedä sitä täysin kuolleeksi ja alkuboottaustilaan taas käynnistettäessä. Samoin myyjäliikkeen asentajan tekemät “Rane-asennuksen” hassut johtomytyt ja nyrkkiniput poistettiin tai ainakin aseteltiin paremmin.

50-vuotislahjana ruokailu Demossa

Työyhteisöni oli järjestänyt tietämättäni 50-vuotislahjaksi mahdollisuuden käydä syömässä Michelin-tähden ansainneessa ravintola Demossa Helsingissä.

Michelin-tähdellä palkittu ravintola Demo Helsingin Uudenmaankadulla.

Alkupalana tarjoiltiin eräänlaista fermentoitua hapankorppua ja mätiä tuulihatussa.

Tuulihatut mädillä ja fermentoitua hapankorppua.

Tämän jälkeen tarjoiltiin kermainen kalakeittoannos sekä törkeän hyvää pataleipää.

Tämän jälkeen pöytään kannettiin kyyhkyn rintaa ja maksaa steissiltä – no ei sentään. Ranskasta saakka. Lisäksi merisuolalla maustettua vaahdotettua voita ja maalaisleipää. Se oli kyllä aika tavallista sekaleipää oikeastaan.

Tätä seurasi poro-tartar sekä kampasimpukkaa veriappelsiinihunnulla. Sitten pöytään kannettiin homeista juustoa hillon kera – ja sepä oli makoisaa. Sitten jälkiruoaksi saimme marmeladi- sekä macaron-luomukset ja kahvit.

Loppusumma lisäviineistä, alkujuomista ja vedestä kylmäsi.

Lopputuloksena oli kyllä elämäni kallein ateria ikinä – siis omaan piikkiin ainakin muun kuin itse ruoan osalta. Mutta oli se elämyksenä kuitenkin jotain sellaista, mitä ei ehkä kovin monesti pääse kokemaan.

Kiitos siis työyhteisölle ja heidän syville taskuilleen. ❤️

Pientä tuunausta markiisiin

Markiisin pesu olikin jäänyt tekemättä aiemmin tehdyn matkailuauton kevätpesun yhteydessä, joten nythän olikin sopiva hetki korjata sekin unohdus.

Samalla lisäsimme tällä autolla vierailtujen maiden liput markiisin reunaan. Tilaa jäi tuleville kohteille.

Tarrojen kohdentelua ja mallausta.
Valmiilta näyttää.
Siinäpä ne nyt on. Uusille kohteille on tilaa kosolti.
Roki toimi tarroituksen työnjohtajana.

Kevätpesua 2020

Vuoden 2020 omituisen epätalven käännyttyä varovaisesti koronakriisin sävyttämäksi kevääksi, oli jälleen aika pestä matkailuautosta syksyn ja talven liat pois.

Tapio häärää katolla karkoittaen sinne kertynyttä likaa.

Pestessä huomasi hyvin, että viimevuotinen vahaus kannatti. Kertynyt lika irtosi helposti ainakin katolta. Sen sijaan seinissä olleet muutamat valumat olivat pinttyneet vähän pahemmin, vaikka Autoglymin pesushampoo irrottikin suurimman osan. Pahimpien valumien puhdistukseen toimi uuden vahan levitys juuri pestylle pinnalle ja näin loputkin valumat hävisivät kevyesti. Ja samalla jälleen valkoiseksi muuttunut seinä sai uuden vettä hylkivän pinnan.

Kevät tulee myös kukkapenkissä pesivien narsissien mielestä.

Nyt sitten seuraavaa reissua odotellessa… Minnehän tänä vuonna mennään? Tämän alkuvuoden koronaviruksen aiheuttama pandemia vaikuttaa tulevan kesän suunnitelmiin aivan varmasti. Ehkäpä kotimaa on hyvä vaihtoehto – varsinkin kun viime vuonna kävimme Euroopan kierroksen.

23.7. Travemünde (Saksa) – Schwerin – Bitkau

Reitti Travemünde - Schwerin - Bitkau
Reitti Travemünde – Schwerin – Bitkau

Päivän ihan ensimmäinen operaatio oli käydä kaupassa täydentämässä ruokavarastoa. Kotimaasta ei otettu mitään mitä pitäisi säilyttää kylmässä, näin ei tarvittu sähköpaikkaa laivalla. Paluumatkalle sitten on sähkötkin. Oheisessa kuvassa edellä olleen auton takalasin kommentti liian lähellä ajavalle.

21. – 22.7. Kesälomareissun lähtöpäivä ja meren kyntämistä

Jo joutui syksy, talvi, kevät ja alkukesä lomia odotellen, nyt se alkaa: Kesälomareissu. Tälle vuodelle matkan kohdealueeksi valikoitui jälleen Euroopan alue, tarkemmin johonkin Saksan ja Italian välimaastoon. Säätiedotteissa esiintyneet Euroopan alueen helteet eivät saaneet toisiin ajatuksiin matkan suunnasta, sillä matkailuautoon on aiemmin asennettu asuinosaan viilentävä ilmastointilaite.

21.7. Suunta Vuosaareen

Iloiset matkaajat

Lähtöpäivä, kuten sitä edelliset päivät, sisälsivät pakkausta ja auton hyllyjen täyttöä tavaroilla, joita ehkä saattaisi tarvita: Vaatteita, astioita, rojua ja muuta sen sellaista. Varmaa on se, että jotain oleellista unohtuu kuitenkin. Tämän muistaen koetimme välttää lähtöstressiä, vaikka vähän se koetti päästä pintaan.

Suunta maailmalle vie Kehä-III kautta.

Lähdettyämme liikkeelle suuntasimme ensin kohti Vuosaaren satamaa, johon piti saapua pari tuntia ennen laivan lähtöä.

Check-in tehty ja nyt odotellaan laivaan pääsyä.

Vuosaaresta matka jatkuu Finnlinesin aluksella Finnladyllä kohti Saksaa ja Travemünden satamaa.

Roki tutustuu laivan palveluihin

Lähtö- ja meripäivän tunnelmia laivalta

Pesua ja puunausta ennen lomia

Ennen kesän tulevia reissuja oli tiedossa, että matkailuauton pinnoissa ei ole vahaa. Toisaalta jo ajatus auton pesemisestä ja vahaamisesta nostatti hien jo valmiiksi pintaan, teki mieli kyllä joko jättää tekemättä tai ulkoistaa sekin homma jollekin toiselle. Aiemman matkailuauton vahaus oli nimittäin melkoinen urakka, joskin johtui osin siitä, että edellisten omistajien aikana sille ei juuri ollut tehty mitään ja samalla poistettiin turhat tarrat pois. Tämä toki jätti muistikuvan, että “ei enää ikinä”.

2019-06-16 11.05.14-1.jpg

Pienimuotoinen hintojen tarkistus netistä vakuutti, että tuo homma kyllä kannattaa tehdä itse kuitenkin. Hinnat olivat melkoisen suolaisia, eikä nyt puhuta muutamista kympeistä vaan satasista. Sillä rahalla ostaa monta laatikkoa olutta ja sitähän kuluu tuossa touhussa.

Pesemisen tarvikkeet

Ensin tehtiin pesu (Tapio pesee kuvassa), jolla poistetaan irtolika ja tarvittaessa pinttynyt lika esimerkiksi älyttömän tehokkaaksi osoittautuneella Autoglymin Caravan Cleanerilla. Samoin on havaittu tehokkaaksi aineeksi StarBriten mustien raitojen puhdistusaine. Pesuun käytettiin soveltuvissa kohdissa sekä painepesuria että teleskooppivarrellista harjaa ja sientä sekä pesukinnasta, joka oli sellaista mikrokuitukangasta sellaseen neliön muotoon ommeltuna ja siinä on käden mentävä aukko resorilla. Ihan toimiva keksintö. Painepesurilla ei saa suihkia ihan joka paikkaan, kuten butyylimassalla tiivistetyt saumat, ikkunat sekä jääkaapin aukot, lämmittimen ulostuloventtiilin reiät ja ja muut luukulliset aukot. Samoin paineen kanssa pitää olla tolkku päässä että ei riko muitakaan paikkoja.

Aiemmin hankitut Autoglymin  ja Star Briten vahat ovat vallan toimivia vahaamisessa, joskin vaatii ensin levityksen ja sitten kuivuneen pinnan kiillottamisen puhtaalla liinalla tms. joka tapauksessa, ja on sanottava että Autoglymin vaha oli ehkä helpommin levittyvää ja kiillotettavaa.

Pahoittelemme yksipuolista mainostamista Motonetin myymälän sivuille, mutta se nyt sattuu olemaan sekä lähellä että kotimainen myymäläketju. Emme saa tästä mitään sponssia. Pitäisi varmaan kysyä 😀

Kopparnäs

17.8.2018

Vielä Jussin viimeisenä lomaviikonloppuna lähdettiin puskailemaan, siis harrastamaan puskaparkkileiriytymistä keskelle luontoa ilman sähköä ja muita lähimukavuuksia.Roki oli toki heti lähdössä mukaan, tosin riitti kun sanoi vaan että “lähteekö Roki mukaan?”, ja tuo otus on heti innosta soikeana lähdössä – tietämättä yhtään minne ja miksi. Tästä se matka alkaa!

Perillä viimein ja muutamat tavarat levitettynä leiriytymistä varten. Pian taas liha kypsyy Cramer-matkagrillissä.

Jostain syystä – vaikka ei ole edes kuuma – niin Rokin mielipaikka näyttää olevan aina auton alla. Sieltäkin voi tarkkailla ympäristöä ja on viileää.

60.057977424.2772864

Huoltoa ja pesua

Kotiin päästyämme pestiin useampikin koneellinen pyykkiä. Hyvin nukutun yön jälkeen oli aamusta sopiva sää, joten pestiin matkailuauton pinnasta kertyneet ötökät ja lika pois ja samalla levitettiin pintaan kevyt pesuvaha.

Eipä se kauan siinä pysy mutta onpa nyt ainakin muutaman sateen verran siinä pinnassa.

Kattoa ei nyt joudettu tekemään, alkoi nimittäin satamaan ja siinä vaiheessa oli muutenkin aika kuitti. Lämpötila kun taas nousi yli 27 niin tee siinä nyt jotain. No, ruoan yhteydessä sai maistella jo aiemmin tuttua olutta.

Kahvitteluhetki matkalla kohti kotia

2.8.2018

Mynämäellä lämpötila alkoi nousta jo aamutuimaan yli hellerajan lähtiessämme matkaan heti, kun aamiainen ja muut aamutoimet tuli tehtyä.

Myös Rokin kanssa koetettiin keskustella päivän reitistä ja menopaikoista mutta Roki keskittyi lähinnä kuuntelemiseen ja tärkeältä näyttämiseen.

Alkuun oli ollut mietteenä, josko tuolla saaristossa pitäisi piipahtaa. Todettiin, että saaristoreitti tulisi yhden lauttaylityksen kohdalla maksamaan hieman enemmän, kuin oli nyt valmiutta tuohon uhrata joten aloimme empimään.

Muutenkin halusimme saada auton perään törmänneen moottoripyörän aiheuttamien vaurioiden korjausprojektin käyntiin mahdollisimman pikaisesti, joten aikaistimme paluuta pääkaupunkiseudun tuntumaan – siispä Turun ohitustietä pitkin 1-tielle ja päädyimme Hyvinkään Best Caravaniin. Vauriot kuvattiin ja niiden perusteella laaditaan kustannusarvio vakuutusyhtiön ihmeteltäväksi. Toivottavasti arvio ja korjauslupa saadaan nopeasti.

Täältä lähtiessä olikin helppo käydä tervehtimässä Artelin Teroa (OH2ROCK) perheineen. Kiitos kahvista ja pikkusyötävistä.

Myös Roki sai tavata jälleen Sissi-dobermannineidin. Vauhtia ja menoa riitti koirilla. Edes kunnollista kuvaa ei saatu kun eivät pysähtyneet hetkeksi mihinkään.

Matkalla kohti kotia kävimme vielä Ämmässuon sorttiasemalla. Siellä kun saa punnitettua ajoneuvonsa ilmaiseksi – kunhan ei pyydä siitä virallista raporttia. Painoa tuolloisella lastilla oli 3480 kg. Vielä ollaan alle sallitun kokonaispainon.

Viimein päästiin kotikonnuille ja kannettiin pyykit ja muut tavarat taloon. Pesukoneelle on siis hommia tiedossa useammankin satsin edestä. Ja taas mennään saunaan.. Aah.

Käynti Laitilan Juomatehtaan myymälässä, sekä jäätelöä Luvialla

2.8.2018

Aamu Kaskisissa alkoi aamiaisella, jota ryyditti leirintäalueen isännän Rogerin vaimon leipomat kakunviipaleet. Mariestrandin leirintäalueesta jäi hyvä mieli ja muistot. Isäntäperheellä oli juuri saatu koiranpentu, Banjo. Söpö koiruus!

Matkalla etelään mietimme, mihin jatkaisimme seuraavaksi. Ehkäpä Poriin, kenties Raumalle?

Ennen reissua oli eräänä ajatuksena monista myös saaristoreitin läpikulku. Yhden lauttaosuuden hinta kuitenkin säikäytti meidät pois siltä reitiltä tällä kertaa.

Matkalla pysähdyimme Porissa pienelle täydennykselle, sillä ruokakaapin pohja näkyi jo.

Porista alaspäin tullessa Jussi huomasi, että edessä on Luvia ja siellä on Jussin edesmenneen isän nuoruuden ystävä, jonne oli voimassa kahvittelukutsu. Kahvin sijaan nautimme marjaisaa jäätelöä ja jutusteltiin leppoisassa kesäsäässä. Harmi, että tämäkin tuttavuus tuli postuumisti esiin. Noh, sellaista sattuu. Hyvä, että törmättiin näinkin. Kiitos jäätelöstä sekä kesän tuokiosta Kirsti ja Heikki Uusilehto! Törmätään taas uudestaan.

Matka jatkui jälleen ja vastaan tuli Laitila. Hmm, Laitila, mistä se on tuttu paikka? No Laitilan Kukosta toki!

1 / 11

Päivää oli kulunut tässä kohtaa sen verran pitkälle, että halusimme etsiytyä seuraavaan yöpymispaikkaan. Sellainen tulikin vastaan kuin puskista, ei ollut nimittäin leirintäaluekirjoissa Lemmi Caravania.

Paikka vaikutti vähän syrjäiseltä eikä paikalla ollut henkilökuntaa tai mitään muutakaan. Sitten meidät huomasi paikalla jo ollut asiakas – vai oliko kausipaikkalainen – joka opasti ja kertoi miten tällä leirialueella asiat toimii.

Paikka se on tämäkin, joten täällä nyt sitten ollaan seuraava yö. Mukavan pehmeä nurmimatto jalkojen alla on kyllä hieno asia.

Illalla taas saunaan. Kyllä puulämmitteinen sauna vaan on aina iloinen asia.

Kaskinen Kaskis

1.8.2018

Larsmon ampiaisten keskeltä matkattiin Pohjanmaan peltomaisemissa, osin kolme vuotta sitten ajeltuja tuttuja reittejä pitkin. Matkalla tuli vastaan Jussin nimikkopuisto.

Täällä rannikolla voisi kuvitella olevan paljon radioamatöörejä, mutta ei, tien varsilla nähtävät korkeat ristikkomastot ovat ruotsin television vastaanottoa varten.Tuossa mastossa tosin taitaa olla muutakin.

Tällä kertaa muodostui ajatukseksi ettei ajettaisi tänään kovin pitkään, joten lyhyen siirtymisen jälkeen saavuimme Kaskisiin. Kaskinen on pinta-alaltaan Suomen pienin kunta ja kaupungin asukasmäärä on toiseksi pienin. Taitaa Kauniainen olla se pienin.

Lämpöä piisaa. Sisällä ei tule ainakaan vilu.

Rokille viilennystä

Lämpötilan ollessa edelleen helteinen oli syytä antaa helpotusta Rokille. Siispä uimaan:

Mennessä rantaan leirintäalueen toimistorakennuksen vierellä oli alueen raaka vahti, johon Roki tutustui:Peloton peto! (tuo jänis siis)

Illalla pääsi taas saunaan kohtuullisella hinnalla, mikä näin hellepäivän päätteeksi oli sopiva kruunaus. Saunassa oli jännä ratkaisu: Siinä ajettiin kahta postilaatikkokiuasta rinnan. Yksi on ollut vissiin vähän liian pieni, eikä ole raaskittu hankkia kokonaan uutta, mutta vähän isompaa.. Heh. Valitettavasti kuvaa tuosta ratkaisusta ei tullut otettua. Samoin sähköasennukset oli hieman hmmh… erikoisia. Mutta ehkäpä tuokin on vähän NMP (Not My Problem).

Hellettä pakoillen

31.7.2018

Viinaa rannasta

Torniosta lähdettiin valumaan kohti etelää heti aamutoimien jälkeen. Lämpötila alkoi nousta uhkaavasti heti aamusta. Onneksi auton ilmastointi toimii ja pitää ajaessa ainakin ohjaamossa olotilan siedettävänä.

Ennen Torniosta poistumista pysähdyttiin kaupoilla ja samalla kun olimme lähellä Ruotsin rajaa, Jussi halusi käydä Ruotsissa Haaparannan Systembolagetissa ostoksilla. Tämän kesän radioamatöörileirin aikana OH6JAT maistatti erinomaista rommia, jota ei saa Suomesta, mutta Ruotsin alkosta saa.

Joten auto hetkeksi parkkiin lähelle rajaa, sillä autolla sinne Ruotsiin ei kannata mennä koska Rokille pitäisi tuosta syystä hankkia ekinokokkilääkitys. Ruotsissa käynti piti tehdä siis kävellen, mutta sehän onnistuu. Tapio ja Roki jäivät rajalle odottelemaan ja Jussi käveli rajan yli viereiseen Systembolaget-ketjun myymälään.

Roki ihmettelee, minne Jussi meni.

Skortsio!

Matka jatkui taas eteenpäin kohti etelää kun hankinta oli tehty. Mietimme, että tullako rantaa myöten tuttua ja tylsää reittiä vaiko mennäkö sisempää maantietä myöten. Valitsimme jälkimmäisen ja köröttelimme Limingan jälkeen 86-tietä E4-tien sijaan.

Matkalla todettiin, että ulkolämpötila vaikutti epätodelliselta auton mittarin näyttäessä +32C. Ehkäpä seuraava yöpaikka voisi olla kuitenkin lähellä rannikoa ja merta… Niinpä keulan suunnaksi otettiinkin Kaustisen sijaan Pietarsaari. Pysähdyttiin siis ennen Pietarsaarta Strandcamping -leirintäalueelle. Lämpötila olikin paljon miellyttävämpi, varsinkin kun Kokkolan yli meni ukkosrintama sateineen. +26C on paljon parempi.

Myös Roki pääsi hieman pulikoimaan kirkasvetiseen mereen. Hauskaa oli!

Täällä oli paljon ampiaisia jotka koettivat kovin päästä sekä olutpulloon ja matkailuautoon sisälle. Työttömät lentävät k*sipäät!

Onkohan Roki aamukankkusessa? Hieman savuisa portteri oli kyllä maukasta.Tästä eteenpäin jatketaan jälleen kohti etelää.

11-12.8. Peräkorpirock 2017

Jälleen jokavuotiseen tapaan olimme kutsuvieraille tarkoitetussa yksityisessä tapahtumassa PeräkorpiRock, jonka järjestivät Pelmu Ry (Peräkorven elävän musiikin yhdistys) ja erityisesti puuhamiehenä Tero Arteli OH2ROCK/OH2LCQ sekä Joni Bäcklund OH2NJR. Sekä lukuisa joukko vapaaehtoisia.

Ja perinteisesti Mikko käy lauantaiaamulla kahvilla.

12.8. Saue – Kirkkonummi, Suomi

Mukavan yön jälkeen oli hyvä suunnata Tallinnan Rocca al Maren Prisman kautta satamaan. Matkalla myös tankki täyteen edullisempaa dieseliä.

Puolen päivän laivalla sitten kotia kohti. Kotona viimein 4184 kilometrin jälkeen.

Kotona – Na zdraví!

No niin, kotiin tultu ja sauna lämmin. Sen kunniaksi, Na zdraví!

11.8. Kaunas – Saue (Viro)

Ilta tosiaan oli myöhäinen ja olo oli kuin 700 kilometriä matkustaneella. Aamun peseytyminen ja suihku teki hyvää.

Kirjautuminen aamulla Kaunas Campingiin yön majoitukseen sekä maksaminen. Sitten Rokin kanssa ulos. Sitten voi tulla tekemään varmaan reissun viimeistä aamiaista.

Sitten ajettavaksi yhtä menoa kohti Tallinnaa Latvian läpi lähes pysähtymättä. Laivayhteys on varattu seuraavalle päivälle.

Tallinnan ulkopuolella Sauen kylässä on uusi, pari vuotta vanha leirintäalue Vanamõisa Caravanpark, joka on kuin tehty laivaa odottaville kotiin palaaville poroille.

10.8. Domasławice – Kaunas (Liettua)

Tunnilla aikaisempi lähtö n. 08:00 paikallista aikaa. Puuh. Lääh. Koko päivä ajoa. Nähty lähes 700 kilometrin matkalla hulluja ohituksia ja kusipäisiä perseessäroikkujia.

Pysähdytty useamman kerran kusitauoille sekä Łódź:ssa ostoshelvettiin lähinnä vessatauolle, mutta samalla myös ostamassa viimeiset olutmaistiaiset Puolasta. Sitten pysähdytty pikaiselle kusi- ja tankkaustauoille sekä vähän ennen rajaa vielä Biedronka- ruokakauppaan, joka on kuin Puolan versio Lidlistä, mutta leppäkerttu-logolla..

Ajettiin vähän kelloa vastaan, sillä tavoittena oli ehtiä Kaunasiin ennen klo 22, sillä muuten joutuisi puskaparkkiin.

Matkalla kummastusta aiheutti, että monet vilkautti meille valoja sekä yksi soitti torveakin, mutta syy jäi epäselväksi. Ehkä selviää joskus. Toivottavasti.