Ounasjoen leirintäalue oli paikkana vallan mukava ja hyvä, tänne saatamme tulla toisenkin kerran käymään. Kioski, kahvila ja baari sekä kaupunki lähellä, oikein oiva sijainti. Hyvät huoltotilat ja vessat. Sanoisin että 5/5 (Jussin mielipide).

Aamusella Rokilla oli hieman uninen ja hidas herääminen, eikä ruokakaan oikein haluttanut – vaikka vatsa selvästi kurnikin. Vaan saipa Roki nappulansa syötyä, tosin vähän avustettuna. Hieman vaikutti siltä, että taisi olla vatsa pipi, sillä myöhemmin Roki päästeli sen verran raikkaan hajuisia tuhnuja iloksemme ajon aikana.. Ihanaa!

Jälkikirjoitus ja lisäys: Pohdittiin syytä Rokin aamun huonoon oloon ja Jussi muisti, että mehän annoimme Rokille possunkorvan syötäväksi. Se ei kokonaisena kelvannut joten autoimme ja herkkua pilkottiin pienempiin osiin. Mutta ilmeisesti Roki ei malttanut pureskella paloja riittävästi vaan nieli palat – ja se lienee arvattavasti aiheuttanut ylimääräistä harmia vatsalle. Eli ei mitään vakavaa tässä kohtaa.

Pohdimme matkan suuntaa, sillä Rokin aamuvointi herätti kuitenkin hieman huolta. Että pitäisikö suunnata jo nyt kohti kotia vaiko jatketaanko vielä ehkä näkemään yötön yö ennen kun se päättyy (Utsjoella aurinko laskee 27.7.)

Päätimme lähteä vielä katsomaan pohjoista kun Rokin olo selvästi parani, joten seuraavaksi etapiksi otimme Norjan.

Matkalla pysähdyimme ottamaan hieman evästä (porojuustosämpylää, luulin hetken että poronjuustosämpylä.. ei sentään) ja jatkoimme matkaa.

Matkalla pysähdyttiin myös katsomassa Molkokönkään koskea.

Tässä kohtaa matkaa bongasimme jo yhden poron. Ehkäpä niitä tulee vielä useampi nähtyä matkalla pohjoiseen.

Kittilässä käytiin tankilla ja tyhjentämässä rakot. Bongasimme taidettakin.

Tapio valitsi tylsän ison tien sijaan Lompolon läpi menevän pikkutien 952, jolla olikin sitten höykytystä ja räminää koko rahan edestä. Tulikin testattua sekä jousituksen kestävyyttä että jarruja, olikin melkoisen kuoppainen tie, jossa oli niin hiekkaista osuutta että parempaa asvaltoitua kuoppaisempaa tietä.

Pieni vikatilanne höykytyksestä tuli, nimittäin Rokin vesikuppia täyttäessä Jussi havaitsi, että veden paine on surkean ja olemattoman välillä, vaikka pumppu selvästi käynnistyi ja surisi normaalisti.

Tämä onneksi todettiin helposti korjattavaksi, koska tuossa oli vesisäiliön päässä letku irronnut läpiviennin liitoksesta. Huh.

Päästyämme Hettaan todettiin, että nyt on aika leiriytyä, sillä alkoi jo väsyttää ja kiukuttaa, nälkä kun olikin.

Täällä löytyi pieni ja hiljainen paikka, Hetan Lomakylä.

Täällä oli ai-van tolkuttomasti hyttysiä ja tämmöisiä banaanikärpäsen kokoisia ja kärpäsen näköisiä önteisiä, jotka liiskautuessaan jättää punaisen veriläntin. Ja näitä tunki joka paikkaan autoon sisälle.

Mutta ilokseni nuo poksahtelivat iloisesti bil..ruotsalaisen myyjän sähkökärpäslätkän hellässä 10++ kV sähköisessä syleilyssä ja atomisoituivat uuteen ulottuvuuteen rätinän saattelemana.