Käytiin katsastamassa kalustoa ja ohimarssi.






















































Käytiin katsastamassa kalustoa ja ohimarssi.






















































Kylläpä olikin jo odotettu, että pääsisi taas liikkeelle. Jännitys oli suuri, että miten sää sallisi liikkeellelähdön. Meillä kun ei ole matkailuautossa talvikelin renkaita.

Paikka Kasnäs Caravaniin varattiin viikkoa ennen, tosin vain lauantai-maanantai. Täältä tuntuu menevän paikat aikaisin. Peruutuksen voi onneksi tehdä edellisenä päivänä, jos tulisi este. Säätiedotus pääsiäiseksi näytti lupaavalta ja ei ollut siis tarvetta peruuttaa.
Kasvihuoneilmiössä pysähdys kahville ja munkille.






Leiriydyttyämme päästiin Rokin kanssa pienelle lenkille ja sitten iltapalaa ja lepäilyä.





Sunnuntaiaamuna pääsi saunaan ja sitten aamiaisen tekoon. Jussi kävi saunassa vasta aamiaisen jälkeen.
Tästä seuraavaksi respaan selvittämään maksu asioita, kun paikat oli maksettu varatessa ja jostain syystä maksu otettiin vielä kassalla. Luottokortilla kuitenkin nyt näkyy varuksen yhteydessä tehty maksu myös. Toinen maksu saatiin takaisin käteisenä, mitä ihmettä me käteisellä tehdään?
Päiväkävely luonnossa ja Roki pääsi riehumaan kepin kanssa rantakallioilla.






Maanantaina paluumatkalla autoamme kohtasi eräs merkkipaalu, nimittäin kilometritasaluku. Paalia kohden matka käy! 🤣


























































Täytyy myöntää, että varsin yllättynyt miten paljon nähtävää Seurasaaressa on. Harmi, että osa kohteista oli lukittu ja ei nähnyt sisälle.
Tämän kerran kulttuurimatkamme suuntautui Helsingin keskustaan Olympiastadionille ja sen yhteydessä toimivaan urheilumuseoon.


















Tekniikan museossa oli Suomen Radioamatööriliiton SRAL100 juhlanäyttely, jossa esitellään itsetehtyjä radiotekniikan laitteita. Samalla sai tutustua muuhun museon antimiin ja erityisesti pikasuodatushalliin.







Kumlingessa herättiin ennen sianpieremää ja syötiin aamiainen, että ehditään ajoissa ekaan lauttaan 6.50. Brändöstä jatkoyhteys Kanta-Suomeen 8.30







Poikittaislinjan lautalla pääsee Långnäsistä Kumlinge Snäckölle, josta löytyy Kumlingen ainoa leirintäalue.





Pikkasen yli viikko ja nyt ollaa Maarianhaminassa, Gröna Uddens Camping. Tällä päivämäärällä vuosi sitten olimme samassa paikassa. Matkalla tänne tehtiin pikainen visiitti Open Water Breweryn myymälään josta toki tarttui kaikkea jännää mukaan. Ois ollut hienot aromilasit, mutta jätettiin ne tällä kertaa pois – Saunabaarissa ei ole tilaa!








Iltapäivän ateriat löytyivät Dino’s Bar & Grillistä ja takaisin autolle kävellessä löytyi hieno puistopuutarha kaupungintalon edustalta.
Museosta saa hyvin ymmärrystä alueen historiaan. Tuolla nyt ei valitettavasti tullut otettua kuvia.
Samassa rakennuksessa on myös vaihtuva taidenäyttely ja tällä kertaa oli ruotsalaisen akvarellistin Lars Lerinin teoksia. Vaikuttavia maalauksia eri aiheista maailmalta, kaupunkeja, luontoa, eläimiä ja ihmisiä.
Brankarin museoon tarvittiin käteistä pääsymaksuun. Näin ollen ajettiin melkein Marianhaminaan kauppaan nostamaan rahaa, samalla kätevä jääkaapin täydennys.






































Iltapäivää voi hyvin viettää rannalla ja tähän on hyvä jäädä yöksi.



Näin aikaisin aamusta voi saada hienoja kuvia, vaikka linnoituksen raunioista. Välillä myös Roki malttaa poseerata.














Tämä 30 metrin korkeuteen yltävän tornin portaisiin ei Tapio halunnut tulla, joten meistä vähemmän korkean paikan kammoinen kiipesi ylös. Kuvia en kuitenkaan huomannut ottaa kuin vain yhden ja senkin omahyväisesti selfienä.


Hieno paikka elokuvatekniikan ja kameroiden maailmasta. Paikan isäntä Olle (Jussin sukunimikaima muuten) on kerännyt paljon valokuvaamiseen ja elävään kuvaan liittyvää tavaraa 1900-luvun alusta aina tähän päivään asti. Kokoelmiin kuuluu myös äänen tallentamiseen ja toistoon liittyviä laitteita aina 1900-luvun alusta nykypäivään saakka.
Lopuksi leiripaikka löytyi Hammarlandin Kattnäsistä. Kyseessä on itsepalveluleirintäalue, jonka voi maksaa käteisellä paikalla olevalle leiri-isännännälle tai pankkitilille. Saunasta saatiin varattua illan viimeinen vuoro 22:00-23:00.



Brändön kirkolla käytiin viime vuonnakin, mutta ei sisällä. Nyt oli paikalla opas, joka muutama vuosi sitten muuttanut Hyvinkäältä naapurisaarelle Lappoon.






Tultiin tuttuun paikkaan. Ålands pankacka ja valkoviini välipalaksi ennen saunaa. Täällä on hyvät saunat ihan rannassa, ja kummallakin oma laituri, josta pääsee uimaan.
Tänä vuonna saimme käyttöömme vasemman puolen saunan, jossa on ehkä hieman enemmän yksityisyyttä, joten ei tarvitse niin varoa, että olisi tarve olla pyyhe päällä kokoajan.







Sinänsä mitään uutta ei tällä reitillä ollut. Ei muistettu, että Mossala – Iniön lauttamaksu oli aika kallis 75€ matkailuautolta. Hinnat olivat nousseet viime vuodelta 5 euron verran kaikissa hintaluokissa, paitsi pyöräilijöille.
Ajettiin Kustaviin kauppaan täydennyksille ja siitä Kustavin Lootholmaan yöksi. On muuten hieno paikka ja kaikki paikat todella siisteinä. Ihan mahtava rantasauna, josta pääsi helposti myös uimaan. Vesi jonkin verran vilpoisempaa kuin mitä oli Pyhärannassa.








Aikamme tutkittua seuraavaa kohdetta me, päätettiin kiertää Saariston rengastien kautta ja yöksi Houtskarin Kittuisin, jossa viime vuonnakin yövyimme.





Eilinen meni kotioloissa, oli asioita hoidettavana. Nyt taas matka jatkuu ja siirryimme Kemiönsaarelle.
Täältä löytyy mielenkiintoista metalliteollisuuden historiaa. Museon opastetulla kierroksella sai hyvän käsityksen vuosisatojen kulusta alueella.










Yöksi tultiin Kansakouluun, B&B-paikka mukavuuksilla.






Aamulla ehti hyvin kiertää paikan museotilat, ennen kuin lähdettiin ajalemaan kotia kohti.














Nivalasta löytyy Crazyland, paljon kummajaisia pellolla.









































Kivijärvellä puuta veistetty moottorisahoilla.





















Yöksi tultiin Karstulaan, Wanhat Wehkeet museo ja leirintäalue. Huomenna sitten museon antimia.










































Uudenkaupungin keskustaan mentiin rantakävelylle ja Bonkmuseoon.

















Bonkmuseolta jatkettiin matkaa Luvian kautta Kaskiseen.



Lähdettiin kiertämään Suomea. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Pyhäranta, jossa pääsi saunaan ja uimaan. Roki löysi isoja murkkuja ja hattivattejakin oli lähellä.




Juhannuksena aina vaikeaa keksiä mitä sitä tekisi ja minne menisi. Tänä vuonna suunnaksi tuli vanha ruukkikylä Fiskars. Aikaisemmin keväällä oltiin udeltu, että oispa siellä matkailuautoilijalle yöpymismahdollisuuksia. Vastauksena saatiinkin, että kesäksi on tulossa kokeiluun matkaparkki.
Tästä innostuneena pohdimme, että mennäänpä kokeilemaan. Varasimme yhdeksi yöksi paikan, sekä juhannuksen paikalla olevasta kärrysaunasta sai saunomisajankin vielä illaksi.
Matkaparkin palveluja hoitaa Cafe Bar Pesula, josta paikalle tullessa saa avaimen sähkötolppaan ja huusien lukkojen koodin. Ehkäpä palvelun kehittyessä tulee suihkut sekä kemssan tyhjennyspaikka.



Seuraava päivä meni kierrellessä kylää tutustuen alueen tarjontaan. Harmillisesti Fiskarsin museo oli juhannuksen kiinni, mutta kävellenkin alueen historiasta sai tietoa hyvistä tietotauluista.






Jäätiin vielä toiseksi yöksi ja seuraavana päivänä käveltiin lähellä olevalle näköalapaikalle. Sieltä ei kylä näy, mutta mahtava suomalainen maalaismaisema kyllä.
Toivotaan, että tämä matkaparkki saa jatkoa tulevina vuosina ja, että vastaavia nähtävyyksien läheisyyteen järjestettyjä parkkeja tulisi lisää.






















Aamiaisen jälkeen ajoimme vanhan kaupungin laidalle parkkiin ja kiertelimme tovin Vanhaa Raumaa. Hienoa, että näitä on säilytetty!


















Raumalta ajoimme Poriin etsimään Jussin iso-isän hautapaikkaa. Käppärän hautasmaan toimistosta saatiin koordinaatit ja pienen etsimisen jälkeen se sieltä löytyi. Hautapaikan kausi on umpeutunut ja sen ylläpidolle ei tulne mistään jatkoa. Mitähän sille kivelle tapahtuu?
Samaisella hautausmaalla on pohjoismaiden ainoa mausoleumi, Juséliuksen mausoleumi, Juséliuksen mausoleumi. Mausoleumin rakennutti liikemies Fritz Arthur Jusélius 11-vuotiaana tuberkuloosiin kuolleen tyttärensä Sigridin viimeiseksi leposijaksi. Sigridin ja Fritz Arthur Juséliuksen sarkofagit ovat mausoleumissa nähtävillä.






Tänä kesänä on todennettu, että Turun ympäri voi ajaa ainakin kahta reittiä menemättä Turkuun.

Aamusta Automuseon, nähtiin Ile ja Sari.







































Rauman Poroholmaa on kehuttu leirintäalueena, joten mentiin katsomaan millainen paikka se on.




Kittuisista siirryttiin takaisin Näsbyn torille, josta saatiin käsin tehty Houtskarin magneetti jääkaapin oveen. Suunta jatkui Mossalaan, josta on reitin ainoa maksullinen lauttayhteys. Saavuttiin ajoissa rantaan, mutta ei mahduttu ja meille tuli kahden tunnin odotus. Alueelta löytyi kuitenkin näköalatorni upean maiseman kanssa.
Mossala resortin terassin aidasta löytyy viehättävät merelliset lasimaalaukset.







Lautta kulkee Iniöön, jossa käytiin vilkaisemassa tietenkin kylän kirkko.








Jatkolaivaan kohti Kustavia ei myöskään mahduttu, josta seurasi myös kahden tunnin odotus rannassa. Hyvä tilaisuus tehdä ruokaa.
Leiripaikka löydettiin Vehmaalta, SFC Vankkuri-vehmas. Saavuttiin juuri kun miesten saunavuoro alkoi. Hyvä öljylämmitteinen kiuas miellyttävin löylyin.


Aamulla jatkoimme matkaa kohti Houtskaria pysähtyen matkalla Nauvon kirkonkylälle tutustumaan kirkkoon ja kylään.









Houtskarissa kävimme Näsbyssä Saaristomuseolla, joka oli jo tältä kesältä kiinni. Myöhästyttiin viikolla. Houtskarin kirkkoon pääsi tutustumaan.










Näsbyn vierasvenesataman ravintolasta saa sellaisen makkaraperuna-annoksen, että nälkä pysyy poissa jonkin aikaa.

Illaksi valikoitui Kittuisin leirintäpaikka, jossa Roki löysi ison kepin. Leirintäalue on aivan lauttasataman vieressä ja isojen laivojen väylä Turusta Maarianhaminaan kulkee vierestä.








Kesän toinen reissu Suomen kauniissa saaristossa alkaa Kaarinasta Saariston rengastietä kulkien. Illaksi saavuimme SFC Kaarina ry:n, Kuusiston saarella olevalle pienelle viehättävälle yhdistyksen alueelle. Matkalla käytiin ihmettelemässä Kasvihuoneilmiön valtavia munkkeja ja sitä kaupattavan rojun määrää.













Maarianhaminasta ajettiin Långnäsin satamaan odottamaan lauttaa Kökariin. Samaan lauttaan oli tulossa joukko vanhoja traktoreja joilla oli kokoontuminen Kökarin museolla.
Kierreltyämme saarta kävimme pikaisesti kyläkaupassa tekemässä pientäydennystä ruokakaappiin, josta siirryimme leiripaikalle Sandvik Gästhamn och Camping.
Varaamamme ykköspaikka oli toki lähellä huoltorakennusta ja palveluja, mutta kakkoseen pysäköinyt naapurimme oli hieman leveällä. Jos joskus tullaan uudestaan, paikat 9 ja 10 olisivat erinomaiset.
Seuraavana päivänä matkalla satamaan kävimme katsomassa Kökarin kirkkoa ja luostarin raunioita, jonka paikalla nykyinen kirkko on.































Matkakilometrit 98,2 km, josta lautat
– Långnäs – Överö – Sottunga – Kökar 49,4 km






















Oli hyvä tilaisuus käydä Pommernilla saavuttuamme Maarianhaminaan joten vuorottelimme laivalla käynnin niin, että toinen odotti Rokin kanssa maissa ja toinen tutustui laivaan.
Laivalla käynnin jälkeen ylihinnoiteltu Ålands pannkaka ja kahvi.
Leiripaikaksi valikoitui Gröna Udden, osin siksi, että on ainoa täällä päin.





Perjantaista tuli taukopäivä ajamiseen ja kävelimme ensin koirapuistoon, jossa Roki haisteli hetken ja kyllästyi. Jatkoimme matkaa kohti Torikadun kävelykatua, josta lounaaksi löydettiin kiva pizzapaikka ja jäätelökioskilta jätskit kuplavohvelissa.
Kaupasta haettiin pikaiset täydennykset ja takaisin autolle.
Matkakilometrit 42 km, josta lautat
– 0 km






Yö Stallhagenin pihalla meni rauhaisasti. Täältä jatkoimme pohjoiseen Getan Soltunaan, josta aukeaa mahtavat näkymät yli Ahvenanmaan. Paikalla on myös useamman maston käsittävä radioamatööriasema.







Getasta jatkettiin matkaa Eckeröön, jossa tutustuimme Posti- ja tullitaloon. Täältä siirryimme Degersand Resortiin,josta saimme saunavuoronkin melkein heti. Jussi heitti täällä viimein talviturkin.














Matkakilometrit 95,9 km, josta lautat
– 0 km

Vårdössä hauskana yksityiskohtana on paikallisten koristeelliset postilaatikot.

Tälle päivälle tuli parempi sää ja oli mukava tutustua Bomarsundin linnoituksen rauniohin sekä Kastelholman linnaan ja ympäristöön.






















Illaksi jäädään Gastropub Stallhagenin parkkipaikalle yöksi ja syödään hyvää ruokaa ja ehkä muutama olutkin nautitaan.
Matkakilometrit 32,6 km, josta lautat
– Töftölinjen 0,450 km

Kumlingen päivä oli lähinnä sateinen, niin käytiin vain kaupassa ja sen jälkeen satamaan odottamaan laivaamme Vårdöön suuntaan.
Vårdöstä löytyy Sandösund Camping, jonne leiriydyimme ja saatiin possun sisäfilee grilliin pyörimään.




Matkakilometrit 27,6 km, josta lautat
– Kumlinge – Enklinge – Hummelvik 26,3 km

Jonkin verran muodostui kiertelyä Brändön kunnan puolella, mutta ei sitä niin kauheasti nähtävää varsinaisesti ollut.




Brändöön kunnan muodostaa pieni saariryhmä. Näin sunnuntaina paikat aukeaa vasta klo 12:00, joten paljoa ollut tekemistä. Löysimme kuitenkin tähystystornin ”Torsholma hemvärnstorn”, joka on toisen maailmansodan aikaisen tornin paikalle rakennettu. Mahtavat näkymät ja paikalla pöydät ja penkit vaikka picnicille.




Torsholmasta lähtee lauttayhteys Lappo-Kumlinge-Enklinge-Hummelvik, joista meidän tämän iltapäivän päämäärä on Kumlingen Snäckö. Satamassa muutamaksi tunniksi parkkiin, ulkoiltiin ja keitettiin kahvit.
Leiripaikaksi valikoitui Ledholm Camping Snäckön puolella. Isäntä vaihtoi nopeasti suomeen kun yritimme ensin ruotsiksi. Alueelta voi vapaasti valita paikkansa, löytyy varjoisaa ja aurinkoisempaa paikkaa. Puuceita on kahdet, keittopaikka sekä suihkut löytyy. Alueelta saa SFC-alennukset.

Matkakilometrit 62 km, josta lautat
– Torsholma – Lappo – Asterholm – Kumlinge 26,5 km

Luulimme lähtevämme ihan ajoissa niin, että jäisi lauttoihin aikaa pari tuntia, ennen kuin tuo varattu 18:35 lautta menee. Niin siinä kuitenkin jännättiin sitten, että ehditäänhän Vartsalan lossiin 18:10, josta on lyhyt siirtyminen sitten Osnäs-Åva -lauttaan.
Matkalla käytiin lounastamassa Hiidenpirtissä possun leikkeet valkosipulipotuilla. Ihan hyvää safkaa saa tuolta.

Raisiossa pysähdyttiin täydentämään ruokakaappeja ja ostettiin Jussille unohtuneen hupparin sijalle toinen huppari sekä Haltin kuoritakki, jollaista Jussilla ei vielä ollutkaan, sillä vedenpitävä kevyt kuoritakki olisi ollut tarpeen monesti.. No nyt sellainen on.
Tämän jälkeen jännitettiin, että miten ehditään lauttoihin.






Perille, Fisketorper i Brändö, kuitenkin päästiin ja majoitusyksikkömme pääsi mukavasti rantaan lähelle saunaa. Ainoa vika oli jumalaton määrä hyttysiä. Roki tuntuu myös keräävän niitä ympärilleen magneetin lailla. Iltapalaksi otettiin ahvenanmaalaiset pannari hillolla ja kermavaahdolla ja lasilliset valkoviiniä.








Illaksi saatiin vielä vuoro saunasta ja pääsi mereen uimaan. Roki ja Tapio heitti talviturkin.






Matkakilometrit 251 km, josta lautat
– Vartsala 0,9 km
– Vuosnainen – Åva: 11,6 km
Ajatus oli jo ennen koronaa kiertää Suomea tänä vuonna ja kesän lähestyessä lämpeni ajatus tehdä Ahvenanmaan saaristokierros. Lauttayhteyksillä voi kiertää pohjoisen kautta lähtien Kustavista tai etelän kautta Korppoosta. Kummallekin reitille kun huomaa jäädä yöksi välisatamien saarille, ei tule lisää hintaa jatkoyhteyksistä.

Hetken meni tulkita Ålandtrafikenin sivustoilta miten homma toimii, mutta tilaussysteemistä sai hyvin tehtyä reittisuunnitelman. Siitä voi helposti valita niin sanotut ”vihreät” yhteydet, jolloin lipun hinnasta sai kesäkaudella 80%.
Ensimmäiseksi yhteydeksi valittiin Osnäs (Kustavi) – Åva (Brändö) ajatuksella että jäämme Brändöön yöksi. Tähän kohtaan voi tehdä tilauksen loppuun ja jatkaa reitin rakentamista kun on saanut ekan välin maksettua.
Kun seuraavan välin yhteyden ottaa seuraavalle päivälle on loppu matka Hummelvikiin ilman lisämaksuja.
Paluumatkakin reititetiin samalle lipulla, mutta eteläisen reitin kautta Långnäs – Galtby (Korppoo), jolle yöpysähdys Kökarissa.
Tuon kun oli rakentanut, poimittiin yöpimisiin saarien leirintäalueita, joista osaan voi varata yöpymiset valmiiksi.
Markiisin pesu olikin jäänyt tekemättä aiemmin tehdyn matkailuauton kevätpesun yhteydessä, joten nythän olikin sopiva hetki korjata sekin unohdus.
Samalla lisäsimme tällä autolla vierailtujen maiden liput markiisin reunaan. Tilaa jäi tuleville kohteille.




Hangossa paistaa aina aurinko. Tällä ajatuksella päätimme, että Helatorstain tuomana pitkänä viikonloppuna mennään Hankoon. Hangosta löytyy Silversand camping, joka on näin tässä vaiheessa poikkeusajan värittämää kevättä auki kaikille.
Nyt on hyvä hetki koeponnistaa auto ja sen käyttö ennen kesäloman reissua. Auto kävi juuri aiemmin vuositarkastuksessa jonka yhteydessä myös kaasujärjestelmä on koestettu.
21.5.2020 Nokka kohti Hankoa.

Leiriydyimme iltapäivästä Silversandiin Hankoniemen pohjoisrannalle, mutta kuten kuvasta huomaa, oli ilta alkuun melkoisen tuulinen ja oli syytä ottaa lisäseinät käyttöön markiisin lisäksi. Maaperä oli tuossa kohtaa lähinnä hiekkainen, ja kiinnikkeiden lyönti maaperään saattoi vaatia useamman yrityksen, jotta löytyi pitävä kohta. Alueena vaikutti ihan viihtyisältä – varsinkin nyt, kun ei ole niin paljoa väkeä.
Hauskana yksityiskohtana pitää mainita, että alueelle tuli paljon muitakin Sunlight -autoja ja sattuipa saman Fabebook-ryhmän jäsenkin viereiseen ruutuun.
Leirin pystytysurakan valmistuttua ryhdyimme ruokaa tekemään. Mitähän oli, jotain makkaraa. Ei muista enää.
Sen vähäisen määrän, mitä tähtitaivasta tulee seurattua, niin hiemanhan noita taivaallisia tapahtumia tulee seurattua. Spottasin uutisen lähiavaruuden tapahtumista juuri tuona ja seuraavana päivänä, nimittäin lähekkän tai päällekkäin olevien Merkuriuksen ja Venuksen pitäisi näkyä tähän aikaan juuri aurinkonlaskun jälkeen luoteisella taivaalla auringonlaskun vieressä. No niinhän sitä luulisi. Mutta kun on noinkin kirkas taivas ja iltarusko voimakkaana, niin eipä näkynyt. Mutta auringonlaskut ovat aina yhtä mukavia, vaikka sellainen joka päivä tapahtuukin.

22.5.2020 Kävelyjä lähialueen kangasmetsissä. Maasto on kuin armeijan tyypillistä harjoitusaluetta.. Ja niinpä niin, Entisen Hangon varuskunnan maitahan nämä ovat tainneet ollakin.



Rokilla oli puuhaa keppien kanssa kävelyreissulla. Taisi olla vaan liian iso kannisketava.
Iltapäivällä ruoanlaittoa. Yllättävää, tuo oranssissa marinadissa uinut iso lerssi olikin ihan hyvän makuinen, pienellä häivähdyksellä inkivääriä.
Herkkusieniin meni täytteeksi pehmeää kermaista sinihomejuustoa ja tietenkin pekoniin käärittynä.




Lauantain käännyttyä kohden iltaa alkoi sää viilenemään muuttumaan taas normaalimmaksi. Sunnuntaiksi oli luvassa mahdollisesti vesisadetta heti aamusta, joten keräilimme tavarat ulkoa pois, jotta aamulla ei tarvitse todeta kaiken olevan märkänä.
Sunnuntaiaamusta ei sadetta sitten tullutkaan. Liikkeellelähtö oli kuitenkin ennakkovalmistelujen vuoksi nopea, sillä kaikki oli jo illalla pakattu kyytiin.
Emme kuitenkaan vielä jättäneet Hankoa, sillä pitihän tässäkin paikassa käydä pyörähtämässä. Kaupunki oli sunnuntaiaamusta hiljainen ja tyhjä. Tulliniemessä sen sijaan oli muutama autokunta, lienevätkö yöpyneet tai muuten vain tulleet nauttimaan aamukahviansa rannan tuntumaan.


Seuraavaa reissua odotellessa. Koskas se kesäloma alkoi?
Vuoden 2020 omituisen epätalven käännyttyä varovaisesti koronakriisin sävyttämäksi kevääksi, oli jälleen aika pestä matkailuautosta syksyn ja talven liat pois.

Pestessä huomasi hyvin, että viimevuotinen vahaus kannatti. Kertynyt lika irtosi helposti ainakin katolta. Sen sijaan seinissä olleet muutamat valumat olivat pinttyneet vähän pahemmin, vaikka Autoglymin pesushampoo irrottikin suurimman osan. Pahimpien valumien puhdistukseen toimi uuden vahan levitys juuri pestylle pinnalle ja näin loputkin valumat hävisivät kevyesti. Ja samalla jälleen valkoiseksi muuttunut seinä sai uuden vettä hylkivän pinnan.

Nyt sitten seuraavaa reissua odotellessa… Minnehän tänä vuonna mennään? Tämän alkuvuoden koronaviruksen aiheuttama pandemia vaikuttaa tulevan kesän suunnitelmiin aivan varmasti. Ehkäpä kotimaa on hyvä vaihtoehto – varsinkin kun viime vuonna kävimme Euroopan kierroksen.