Tämä kesälomamatka lähenee loppuaan. Tänään kulutetaan aikaa alueella ja illaksi laivaan.

Tänään lähinnä suoritettiin siirtyminen lähemmäksi satamaa.

Huomenna käydään eläinlääkäriltä hakemassa Rokille heisimatolääkitys ja saadaan merkintä passiin. Muuten päivän aikana vuorossa turismia.

Tälläinen reitti tuli tänään. Pörrättiin aikamme tuolla Strasburgissa etsien autolle paikka, mutta eihän sieltä tämän kokoiselle kaapille tilaa löydy, joten jatkettiin matkaa. Matkalla pysähdyttiin moottoritoen taukopaikalle jaloittelemaan ja käymään kaupassa, jotta saataisiin ranskalaista olutta. No moottoriteiden liikkeissä ei saa myydä kaljaa, viiniä toki saa, koska niissä on vaikeampi korkki. Ostettiin kuitenkin matkamuistot ja Benelux-tiekartta.

Metzissä koitettiin myös etsiä paikkaa, mutta sama homma, ei onnaa. Kuvan sain katedraalista kuitenkin.

Meersburgin Stellplatzilla oli oikein hyvät peruspalvelut. Kunpa näitä olisi Suomessakin. Löytyy vessat erillisellä pisuaarihuoneella, pysäköinnin rahastus, kemssan tyhjennys ja sähkö saa 50¢-kolikolla 1kW verran, se sitten kestää sen mitä kulutus on. Meillä kävi vielä hyvin sinänsä, että täältä oli juuri jatkamassa matkaa toinen karavaanari, jolla jäi käyttämättä vuorokauden minimimaksusta koko yö seuraavaan puoleen päivään asti ja lykkäsi sitten meille parkkilappunsa.

Tänään ajettiin Rottweiliin Rokin pyhiinvaellukselle. Viimeksi oli sunnuntai ja kaikki paikat oli aikalailla kiinni. Nyt lauantaina kadulla, jossa se rottweilerpatsas on, oli markkinapäivä ja sinne ei koirilla ollut asiaa. Nyt kuitenkin löysimme toisenkin rotikkapatsaan ja vielä Rottweil-kaupan, jossa myytiin rotikoihin ja Rottweiliin liittyvää tavaraa. Siellä Roki sai herkkuja ja otettiin kuvakin joka päätyy kaupan seinälle.

Illan camping löytyi tienvarsikyltin perusteella, että tuonne. No sinnehän ajettiin ja tullessamme portille tuli tyttö kertomaan, että paikka on täynnä, mutta yksi paikka sähköllä löytyy ja että respa aukeaisi puolen tunnin kuluessa kolmelta. Jäimme odottamaan ja paikan saimme. Parin stellplatz-yön jälkeen on hyvä päästä suihkuun ja tyhjentämään kemssa.

Sveitsistä ei raaskittu maksaa extra-dataa tuohon meidän mobiilireitittimeen, joten Sveitsin reittiä ei kartalla näy, ei eilen eikä tänään. Mutta tulipa käytyä Lichtensteinissa, jossa tunkattiin joillain asteella takaisin verkkoon kaikki laitteet.

Matkalla oli varsin hienoja maisemia ja tässä otoksia niistä, sekä Meersburgin vanhaa kaupunkia.

Italiassa kiertelimme välimeren rannikkotietä (SS1) kohti Genovaa, josta suuntasimme pohjoisen suuntaan kohti Travemündeä. Sveitsiin saavuttuamme havaitsimme, että bitti lakkasi toimimasta. Sveitsi ei ole kotimaan teleoperaattorimme EU-roamingissa mukana, no eipä se Sveitsi ole EU:takaan. Tällä siirtymällä ei oikeastaan tullut kuviakaan.

Pitkä ja oikeastaan tylsä siirtyminen Itävallasta Italian halki Toscanaan moikkaamaan peruskoulun aikaista kaveria. Oli mukava käydä kurkkaamassa Markuksen ja Juhan ihanaa Casa Vicoa, joka on toki varattavissa AirBnB:n kautta, jos sattuu loma osumaan sopivasti. Pari viimeistä kuvaa on iltanäkymät Casa Vicosta. Alueella olisi paljonkin nähtävää, mm Cinque Terre, jossa käyminen meillä jäi toiseen kertaan.

Jäimme kahdeksi yöksi Villafrancaan, jossa saimme pidettyä lepo- ja pyykkipäivän.

Salzburgissa oli tarkoitus viettää turistiaikaa, mutta surkean sään saattelemana lähdimme ajamaan Itävallan alppien yli etelän suuntaan. Aivan mahtava kokemus ajaa tuollainen, vaikkakin autolla laskettelu mutkaisia teitä ottaa jo koneelle ja jarruille. Nyt iltaa Tirolin puolella Lienzissä viehättävällä campingillä. Mutta ilmastointia ei saada päälle, näin nopeat 6A johdonsuojat napsahtaa heti, kun ilmastointikone haluaisi aloittaa jäähdyttämisen. Onneksemme täällä auringon laskettua ilma viilenee siedettävälle tasolle.

Budweisin sateista jatkettiin matkaan Linzin kautta Saltzburgiin. Tämä oli lähinnä siirtyminen eteenpäin.

Mariánské Lázněn suihkulähteet

Käytiin kurkkaamassa Mariebadin kuuluisia suihkulähteitä, harmittavasti se hienoin oli koirilta kielletyllä osalla tuota puistoa joten Roki ja Jussi jäivät hetkeksi odottamaan kun kävin kuvaamassa paikkaa. Päivän edetessä alkoi teiden pinnat lämmetä sen verran, että jätimme pidemmät turreilut tekemättä ja jatkoimme matkaa.

Kauppaan Písekissä

Aikamme ajettuamme maaseudun pikkuteitä saavuimme Písekin kaupunkiin, jossa päästiin kauppaan ostamaan viikonlopun eväät. Jussi ja Roki jäivät odottamaan autoon ja pitämään ilmastointia käynnissä.

České Budějovice

Leiriytymispaikaksemme olimme valinneet vuodelta 2016 tutuksi tulleen Dlouha Louka Village Resortin. Netistä ei vaan selvinnyt onko siellä vielä matkailuajoneuvoille paikkoja vai ei. Heidän omilla sivuilla ei ole mitään mainintaa niistä. Päätimme kuitenkin ajaa paikanpäälle ja tarkistaa tilanne. Saavuttuamme oli portti kiinni, mutta aukesi kuitekin kun autolla hiivimme aina vain lähemmäksi. Vastaanotossa ei ollut ketään, muuta ovella oli numero mihin voi soittaa. Samaan aikaan herrashenkilö lähestyi meitä puhuen puhelimeen ja antoi sen meille. Puhelimessa rouvashenkilö lähinnä kertoi, että tänne vaan ja paikka vapaa.

Saimme auton paikoitettua ja leirin pystytettyä kun henkilökuntaa tuli kertomaan hinnoista (40€/yö, kaksi henkilöä, autopaikka sähköllä, uima-altaan käyttö ja vielä saunakin). Hieman ehk sekava on toiminta, mutta homma järjestyi.

Lauantaina aamupäivällä tuli respan neiti rahastamaan, antamaan avaimen portteihin ja sovittiin, että saamme saunan lämpimäksi viiden aikaan.

Saunapäivä

Yle Saunapäivän kunniaksi, pääsimme itsekin saunomaan, josta samalla osallistuimme kansainvälisen DMR-verkon Worldwide net roll calliin. Tässä muutamia kuvia saunalta.

Huh hellettä, on kyllä sellaiset lämmöt täällä, ettei oikein voi turreilla. Viikonloppuna kaiketi vähän helpottaa lämpötilat. Kokeillaan huomenna jos pääsisi tutkimaan Marienbadissa paikkoja. Rokille pitänee etsiä tossut, ei tuon tassuparat kestä tiepintojen lämpötiloja.

Toisena päivän Saksassa alkoi olla jo aika lämmintä. Jotain 34°C täällä oli ja auton alla oleva lämpömittari kertoo tielämmön olleen yli 40-asteinen. Aivan loppumatkalla noustiin tuolta vajaasta 100 metristä hieman yli 400 metrin korkeuteen. Leiripaikalta vaan ei huomaa.

Leipzig

Chemnitz

Päivän ihan ensimmäinen operaatio oli käydä kaupassa täydentämässä ruokavarastoa. Kotimaasta ei otettu mitään mitä pitäisi säilyttää kylmässä, näin ei tarvittu sähköpaikkaa laivalla. Paluumatkalle sitten on sähkötkin. Oheisessa kuvassa edellä olleen auton takalasin kommentti liian lähellä ajavalle.

Jo joutui syksy, talvi, kevät ja alkukesä lomia odotellen, nyt se alkaa: Kesälomareissu. Tälle vuodelle matkan kohdealueeksi valikoitui jälleen Euroopan alue, tarkemmin johonkin Saksan ja Italian välimaastoon. Säätiedotteissa esiintyneet Euroopan alueen helteet eivät saaneet toisiin ajatuksiin matkan suunnasta, sillä matkailuautoon on aiemmin asennettu asuinosaan viilentävä ilmastointilaite.

21.7. Suunta Vuosaareen

Lähtöpäivä, kuten sitä edelliset päivät, sisälsivät pakkausta ja auton hyllyjen täyttöä tavaroilla, joita ehkä saattaisi tarvita: Vaatteita, astioita, rojua ja muuta sen sellaista. Varmaa on se, että jotain oleellista unohtuu kuitenkin. Tämän muistaen koetimme välttää lähtöstressiä, vaikka vähän se koetti päästä pintaan.

Lähdettyämme liikkeelle suuntasimme ensin kohti Vuosaaren satamaa, johon piti saapua pari tuntia ennen laivan lähtöä.

Vuosaaresta matka jatkuu Finnlinesin aluksella Finnladyllä kohti Saksaa ja Travemünden satamaa.

Roki tutustuu laivan palveluihin

Lähtö- ja meripäivän tunnelmia laivalta

17.8.2018

Vielä Jussin viimeisenä lomaviikonloppuna lähdettiin puskailemaan, siis harrastamaan puskaparkkileiriytymistä keskelle luontoa ilman sähköä ja muita lähimukavuuksia.Roki oli toki heti lähdössä mukaan, tosin riitti kun sanoi vaan että ”lähteekö Roki mukaan?”, ja tuo otus on heti innosta soikeana lähdössä – tietämättä yhtään minne ja miksi. Tästä se matka alkaa!

Perillä viimein ja muutamat tavarat levitettynä leiriytymistä varten. Pian taas liha kypsyy Cramer-matkagrillissä.

Jostain syystä – vaikka ei ole edes kuuma – niin Rokin mielipaikka näyttää olevan aina auton alla. Sieltäkin voi tarkkailla ympäristöä ja on viileää.

2.8.2018

Mynämäellä lämpötila alkoi nousta jo aamutuimaan yli hellerajan lähtiessämme matkaan heti, kun aamiainen ja muut aamutoimet tuli tehtyä.

Myös Rokin kanssa koetettiin keskustella päivän reitistä ja menopaikoista mutta Roki keskittyi lähinnä kuuntelemiseen ja tärkeältä näyttämiseen.

Alkuun oli ollut mietteenä, josko tuolla saaristossa pitäisi piipahtaa. Todettiin, että saaristoreitti tulisi yhden lauttaylityksen kohdalla maksamaan hieman enemmän, kuin oli nyt valmiutta tuohon uhrata joten aloimme empimään.

Muutenkin halusimme saada auton perään törmänneen moottoripyörän aiheuttamien vaurioiden korjausprojektin käyntiin mahdollisimman pikaisesti, joten aikaistimme paluuta pääkaupunkiseudun tuntumaan – siispä Turun ohitustietä pitkin 1-tielle ja päädyimme Hyvinkään Best Caravaniin. Vauriot kuvattiin ja niiden perusteella laaditaan kustannusarvio vakuutusyhtiön ihmeteltäväksi. Toivottavasti arvio ja korjauslupa saadaan nopeasti.

Täältä lähtiessä olikin helppo käydä tervehtimässä Artelin Teroa (OH2ROCK) perheineen. Kiitos kahvista ja pikkusyötävistä.

Myös Roki sai tavata jälleen Sissi-dobermannineidin. Vauhtia ja menoa riitti koirilla. Edes kunnollista kuvaa ei saatu kun eivät pysähtyneet hetkeksi mihinkään.

Matkalla kohti kotia kävimme vielä Ämmässuon sorttiasemalla. Siellä kun saa punnitettua ajoneuvonsa ilmaiseksi – kunhan ei pyydä siitä virallista raporttia. Painoa tuolloisella lastilla oli 3480 kg. Vielä ollaan alle sallitun kokonaispainon.

Viimein päästiin kotikonnuille ja kannettiin pyykit ja muut tavarat taloon. Pesukoneelle on siis hommia tiedossa useammankin satsin edestä. Ja taas mennään saunaan.. Aah.

2.8.2018

Aamu Kaskisissa alkoi aamiaisella, jota ryyditti leirintäalueen isännän Rogerin vaimon leipomat kakunviipaleet. Mariestrandin leirintäalueesta jäi hyvä mieli ja muistot. Isäntäperheellä oli juuri saatu koiranpentu, Banjo. Söpö koiruus!

Matkalla etelään mietimme, mihin jatkaisimme seuraavaksi. Ehkäpä Poriin, kenties Raumalle?

Ennen reissua oli eräänä ajatuksena monista myös saaristoreitin läpikulku. Yhden lauttaosuuden hinta kuitenkin säikäytti meidät pois siltä reitiltä tällä kertaa.

Matkalla pysähdyimme Porissa pienelle täydennykselle, sillä ruokakaapin pohja näkyi jo.

Porista alaspäin tullessa Jussi huomasi, että edessä on Luvia ja siellä on Jussin edesmenneen isän nuoruuden ystävä, jonne oli voimassa kahvittelukutsu. Kahvin sijaan nautimme marjaisaa jäätelöä ja jutusteltiin leppoisassa kesäsäässä. Harmi, että tämäkin tuttavuus tuli postuumisti esiin. Noh, sellaista sattuu. Hyvä, että törmättiin näinkin. Kiitos jäätelöstä sekä kesän tuokiosta Kirsti ja Heikki Uusilehto! Törmätään taas uudestaan.

Matka jatkui jälleen ja vastaan tuli Laitila. Hmm, Laitila, mistä se on tuttu paikka? No Laitilan Kukosta toki!

Päivää oli kulunut tässä kohtaa sen verran pitkälle, että halusimme etsiytyä seuraavaan yöpymispaikkaan. Sellainen tulikin vastaan kuin puskista, ei ollut nimittäin leirintäaluekirjoissa Lemmi Caravania.

Paikka vaikutti vähän syrjäiseltä eikä paikalla ollut henkilökuntaa tai mitään muutakaan. Sitten meidät huomasi paikalla jo ollut asiakas – vai oliko kausipaikkalainen – joka opasti ja kertoi miten tällä leirialueella asiat toimii.

Paikka se on tämäkin, joten täällä nyt sitten ollaan seuraava yö. Mukavan pehmeä nurmimatto jalkojen alla on kyllä hieno asia.

Illalla taas saunaan. Kyllä puulämmitteinen sauna vaan on aina iloinen asia.

1.8.2018

Larsmon ampiaisten keskeltä matkattiin Pohjanmaan peltomaisemissa, osin kolme vuotta sitten ajeltuja tuttuja reittejä pitkin. Matkalla tuli vastaan Jussin nimikkopuisto.

Täällä rannikolla voisi kuvitella olevan paljon radioamatöörejä, mutta ei, tien varsilla nähtävät korkeat ristikkomastot ovat ruotsin television vastaanottoa varten.Tuossa mastossa tosin taitaa olla muutakin.

Tällä kertaa muodostui ajatukseksi ettei ajettaisi tänään kovin pitkään, joten lyhyen siirtymisen jälkeen saavuimme Kaskisiin. Kaskinen on pinta-alaltaan Suomen pienin kunta ja kaupungin asukasmäärä on toiseksi pienin. Taitaa Kauniainen olla se pienin.

Lämpöä piisaa. Sisällä ei tule ainakaan vilu.

Rokille viilennystä

Lämpötilan ollessa edelleen helteinen oli syytä antaa helpotusta Rokille. Siispä uimaan:

Mennessä rantaan leirintäalueen toimistorakennuksen vierellä oli alueen raaka vahti, johon Roki tutustui:Peloton peto! (tuo jänis siis)

Illalla pääsi taas saunaan kohtuullisella hinnalla, mikä näin hellepäivän päätteeksi oli sopiva kruunaus. Saunassa oli jännä ratkaisu: Siinä ajettiin kahta postilaatikkokiuasta rinnan. Yksi on ollut vissiin vähän liian pieni, eikä ole raaskittu hankkia kokonaan uutta, mutta vähän isompaa.. Heh. Valitettavasti kuvaa tuosta ratkaisusta ei tullut otettua. Samoin sähköasennukset oli hieman hmmh… erikoisia. Mutta ehkäpä tuokin on vähän NMP (Not My Problem).

31.7.2018

Viinaa rannasta

Torniosta lähdettiin valumaan kohti etelää heti aamutoimien jälkeen. Lämpötila alkoi nousta uhkaavasti heti aamusta. Onneksi auton ilmastointi toimii ja pitää ajaessa ainakin ohjaamossa olotilan siedettävänä.

Ennen Torniosta poistumista pysähdyttiin kaupoilla ja samalla kun olimme lähellä Ruotsin rajaa, Jussi halusi käydä Ruotsissa Haaparannan Systembolagetissa ostoksilla. Tämän kesän radioamatöörileirin aikana OH6JAT maistatti erinomaista rommia, jota ei saa Suomesta, mutta Ruotsin alkosta saa.

Joten auto hetkeksi parkkiin lähelle rajaa, sillä autolla sinne Ruotsiin ei kannata mennä koska Rokille pitäisi tuosta syystä hankkia ekinokokkilääkitys. Ruotsissa käynti piti tehdä siis kävellen, mutta sehän onnistuu. Tapio ja Roki jäivät rajalle odottelemaan ja Jussi käveli rajan yli viereiseen Systembolaget-ketjun myymälään.

Roki ihmettelee, minne Jussi meni.

Skortsio!

Matka jatkui taas eteenpäin kohti etelää kun hankinta oli tehty. Mietimme, että tullako rantaa myöten tuttua ja tylsää reittiä vaiko mennäkö sisempää maantietä myöten. Valitsimme jälkimmäisen ja köröttelimme Limingan jälkeen 86-tietä E4-tien sijaan.

Matkalla todettiin, että ulkolämpötila vaikutti epätodelliselta auton mittarin näyttäessä +32C. Ehkäpä seuraava yöpaikka voisi olla kuitenkin lähellä rannikoa ja merta… Niinpä keulan suunnaksi otettiinkin Kaustisen sijaan Pietarsaari. Pysähdyttiin siis ennen Pietarsaarta Strandcamping -leirintäalueelle. Lämpötila olikin paljon miellyttävämpi, varsinkin kun Kokkolan yli meni ukkosrintama sateineen. +26C on paljon parempi.

Myös Roki pääsi hieman pulikoimaan kirkasvetiseen mereen. Hauskaa oli!

Täällä oli paljon ampiaisia jotka koettivat kovin päästä sekä olutpulloon ja matkailuautoon sisälle. Työttömät lentävät k*sipäät!

Onkohan Roki aamukankkusessa? Hieman savuisa portteri oli kyllä maukasta.Tästä eteenpäin jatketaan jälleen kohti etelää.

30.7.2018

Lähdettiin aamulla sopivasti sateiden alta etelää kohden ja enimmäkseen rintaman edellä.

Heti alkumatkalla on Suomen maanteiden korkein kohta 565 metriä. Täältä on vielä pitkä matka takaisin Espooseen.

Matkalla tavattiin vielä paikallisia jolkottelemassa: Kuvasta ei ehkä näy hyvin, mutta oikeanpuoleinen poro on taituri, osaa juosta ja paskoa samalla.

Käytiin Muoniossa tankkaamassa niin auto kuin jääkaappikin ja ajatus oli mennä Aavasaksalle yöksi.

Aikaisemminkin Aavasaksalla käyneenä on nämä nähtävyydet jäänyt näkemättä.

Tästä valuimme mäkeä alaspäin vähän takaisin majoituksia tarjoavien alueelle katsomaan tarjontaa. Caravanalue ei vakuuttanut tyhjyydellään, joten jatkettiin matkaa jo kolme vuotta sitten vierailtuun tuttuun Tornion Campingiin.

Nyt saunaan ja sitten ruokaa.

29.7.2018

Rikottua rautaa ja betonia

Spåkenesin tuttu drive-in reitti on kasvanut hiljalleen umpeen, joten piti kiertää rannan puolelle päästäkseen kohteeseen.

Parkkiin pääsi tuohon tukiaseman lähettyville ja tuosta on polku ylös tähän mistä kuva on otettu.

Ylhäältä löytyy uutena juttuna kyltitys noista sodan ajan muistoista.

Tromsø

Tykkään syö raunion näkemisen jälkeen ajettiin ensin kurkkaamaan jos Telemuseo olisi auki, no eipä ollut: Avoinna vain keskiviikkoisin 10-14 tai tilauksesta. Pöh. Poseerattiin kuitenkin museoidulla Langnesis -lähetysaseman maston pätkällä, joka on samalla hyötykäytössä.

Tollanen siis tuolla on seisonut. Mast mot nord ved Langnes kringkaster 1989.

Kierreltiin vielä parit liikenneympyrät Tromsøn keskustan alla. Kun kello oli vielä vähän, päätettiin suunnata Kilpisjärvelle saunaan.

Kyltit kertovat olennaisimmat asiat täältä. Paikka ei ole muuttunut sitten viime käynnin. Hyttysiä ei ollut yhtään eikä Rokia illalla ulkoiluttaessakaan ollut lentäviä pörriäisiä tai mäkäräisiä mainittavasti. Hieno keli.

Ennen saunomista nautittiin jälleen kerran itsetehtyjä hamppareita. Pakolliset ruokakuvat, olkaa hyvä:

28.7.2018

Aamiasen nautittuamme ajettiin Hammerfestiin, joka oli aika hiljainen näin aikaisin lauantaina.

Kvalsundissa on ihan hieno silta Kvaløyan puolelle. Porotkin viihtyivät sillalla sankoin joukoin.

Ihmettelimme ja pohdimme syytä moiseen, kunnes selvisi että sillalla oli tuohon aikaan sekä viileää että näemmä myös syötävää. Söivät omia jätöksiään, joilla silta olikin hyvin täplitetty.

Päädyimme siis Hammerfestiin, jonka eräs tunnetuin nähtävyys on Struven linjan päästä ja täällä on sille muistomerkki.

Yllättäen täälläkin oli ihan muistomerkin vieressä olevan talon varjossa useita poroja, joille Rokikin haukkui. Olisi halunnut kait vähän tutustua.

Pitäiskö tuon Struven linjan merkit käydä kaikki bongaamassa? Osa tämän maailmanperintökohteen pisteistä ovat vaan ihan erämaassa, jonne meneminen on oma hommansa. Altassa ainakin saa patikoida jonkin verran yhdeltä alueen leirintäalueelta. Tuskin on monia muukaan piste kovin helppokulkuisessa paikassa.

Alta

Hammerfestin nähtyämme palasimme hieman takaisin ja suuntasimme kohti Altaa.

On muuten Kåfjordissa muuttunut Tirpitzmuseon lähistöllä ajaminen. On tullut tunneli ja silta. Eikä siinä kaikki:

Tuosta vielä tänä vuonna kaartuu vasemmalle tunneliin tämäkin tie. Reitit muuttuu, eikä kohta löydä vanhoja tuttuja paikkoja.

Fosselv Camping

Tämän päivän päätteeksi löysimme yöpaikaksi leirintäalueen, jossa matkailuautojen paikoilla oli myös lautarakenteiset laiturit. Näitä ei ole näkynyt täällä päin vielä missään muualla. Hieno juttu, suorastaan luksusta. Nyt syömään omatekoisia hampurilaisia ja maistelemaan juustoja ja keksejä kera valkoviinisangrian.

27.7.2018

Päivän teemana lähinnä Nordkapp. Sinne ajaa Lakselvista aika kauan ja takaisin Oldenfjordiin vielä vähän lisää, josta Altan suuntaan etsimään illan parkia.

Täytyy sanoa, että hulluimpia tienkäyttäjiä tuntuu olevan motoristit! Aivan päättömiä ohituksia sokeissa mutkissa kapeilla pohjoisen Norjan teillä! Kiitos, olemme jo saaneet yhden pyörän peffaamme, emme halua lisää.

Yksikin ohitteleva motoristiporukka tuli vastaan väkisin, että liinat sai laittaa kiinni, että mahtuivat takaisin kaistalleen meidän ja vastaantulleen matkailuauton välistä. Pitää jaksaa editoida kohtaus talteen tuolta dashcamilta.

Tässä kuitenkin kuvia Nordkappista.

26.7.2018

Heräämme Kirkenes Campingissä sateiseen aamuun, joten ei kauheesti ole kiirettä aamutoimien kanssa. Yllättävästi kuitenkin lähes normaaliin aikaan lähdettiin liikkelle, ensimmäisenä taskina siis Essolle ostamaan polttimoja.

Myymiössä pyörittiin tovi ja ihmeteltiin, että täällä Norjassa on vissiin kuten Suomessa, huoltoasemilta saa pullaa ja pitsaa, mutta ei edes lamppuja. Perkele.

Juuri kun Tapio on jo menossa ulos viereiselle Circle K -huoltoasemalle, päätti Jussi vielä koettaa onneaan ja kysyä kassalta lamppuja. Hieman oli yhteinen kieli hakusessa, mutta ruotsin ja englannin sekoituksella ilmeni, että ne ovatkin kassan takana nuuskamyyntikaapin alla.

Kyllä, Norjassa myydään nuuskaa kuten Suomessa tupakkaa: Ei saa nähdä paketteja ja myyjä antaa käteen haluamasi tuotteen. Vissiin lamput ovat yhtä haluttu ja suurikatteinen myyntiartikkeli ettei niitä kehtaa edes pitää esillä.

Lopulta siis saatiin oikeanlaiset lamput ja sekä suunta- että sumuvalo toimi, tosin sumuvalon umpio on tuhannen pil* päreinä. Eipähän italialainen ajotietokone valittele puuttuvasta lampusta.

Essolta lähtiessä suuntavaisto petti ja lähdettiin Vardön suuntaan, vaikka piti Lakselviin ajaa.

Sinänsä ei haitannut tuo harha. Löytyi hyvin erikoinen levehdyspaikka, jossa mm. WC:t. Täällä moni karavaanari kävi tyhjentämässä kemssan.

Børselvistä noin 10 km Lakselvin suuntaan löytyi aika hieno paikka yöpyä. Vieressä virtaa Čáhppiljohka. Todellinen puskaparkki. Hämmentävän hienot maisemat ja auringonlasku – ilman laskua. Se ei nimittäin vielä laske ihan alas asti kuin vasta parin päivän päästä. Mikä tuuri, että pysähdyttiin juuri tähän!

Hyvää yötä!

25.7.2018

Ukonjärveltä ajettiin takaisin Ivalon rautakauppaan ostamaan puutarhaletkua ja sitten matka kohti pohjoista Kaamaseen, josta käännyttiin Näätämön suuntaan.

Sevettijärvellä syötiin lounaaksi herkulliset poronlihaburgerit ja Roki napsi paarmoja lennosta. Alkaa Roki kehittymään tuossakin. Näyttää raukka stressaantuvan noista lentävistä mulkuista. Kunhan ei mene louskaisemaan ampiaista, tuota lentävää vittupäätä. Sillä kun ei ole muuta merkitystä luonnossa. (No on kai toki mutta lähinnä ovat kiusankappaleita. Kuten paarmatkin.)

Näätämössä oli hassuja mastoja ja antenneja, mikähän tuo valkoinen patukka on?

Grense Jakobselv

Täällä oli reilusti lämpöä 29C, Roki haisteli ilmoja ja Jussi pääsi kastelemaan jalkansa Barentsin mereen. Oli muuten kirkasta ja kylmää vettä. Ja viereisellä hiekkarannalla porukkaa oli uimassa. Brrr…

Aussi tulee perään prätkällä

Suunta otettiin kohti Kirkkoniemeä josta voisi etsiä majapaikkaa. Pian kuitenkin näköalaa levehdyspaikalle ihastelemaan pysähdyttyämme ajoi pariskunta moottoripyörällä automme takakulmaan.

Henkilövahingoilta onneksi vältyttiin ja molempien ajoneuvot säilyivät ajokuntoisina. Meidän auton takakulmaan tuli jonkin verran vaurioita.

Darwin-merkillä koristeltu tikas otti kuljettajan ja matkustajan iskun, ja takatallin alla oleva metallirunko otti moottoripyörän eturenkaan törmäyksen itseensä.

Jussi tarkisteli valojen vahingot ja todettiin, ettei meillä ole vasenta vilkkua.

Ajettiin motoristien majapaikkaan vaihtamaan yhteystiedot ja saatiin kuvat heidän vakuutuskirjasta. Sitten leirintäalueelle Hessengiin, jossa tarkempaa analyysiä, mitä tarvii tehdä, että oltais ”street legal”. Vilkkuun tarvitaan uusi polttimo ja sumuvalo on mennyttä. Haetaan siis aamulla polttimoja Essolta.

23.7.2018

Ei sitten tankattu, otettiin Kuusamossa jo täyteen ja hyvä niin. Se oli halvempaa.

Pysähdys Hiljainen Kansa -taideteokselle oli hiljentävä, vaikka tuossa ei ollutkaan mitään erityistä sanomaa tai historian muistoa, mitä alleviivattaisiin. Omalaatuinen ja omituinen. Tuonne saa kuulemma lahjoittaa omia vaatteitaan. Noita vaihdetaan pari kertaa kesässä ja joka vuosi on siis vähän erilainen vaatenäyttely.

Rokilla oli tosi kivaa, kahvion henkilökunnan tytöt tuli rapsuttamaan ja kävi siinä yksi perhekkin silittelemässä. Rokille tarjoiltiin myös vettä.

Itse ostimme pihlajanlehtimehut. Vallan hieno makukokemus.

Matkalla käytiin otsikon mukaisesti Rukalla, emme siis tankkaamassa – ehe ehe – vaan katsomassa Digitan mastoja ja maisemia.

Ja samalla Tapio halusi näyttää kortteerin, jossa monilla reissuilla Jepen kanssa ovat majoittuneet ohi mennessään.

Sitten päädyttiin seuraavaan yöpaikkaan, joka löytyi Kemijärven Hietaniemestä. Saavuimme aikamoisessa kaatosateessa, joka alkoi juuri kun tulimme paikalle. Sateen rauhoituttua pääsi avaamaan paikkoja ja tekemään ruokaa.

Tänään vielä iltasuihkua ja nukkumaan. Niin ja blokin kirjoitusta.

Aika suunnata pois Tanskasta, lähinnä siirtymispäivä siis. Ruotsin tulli pysäytti ja kyseli Rokin passia ja tarkisti Rabies-rokotuksen voimassa olon. Helsingborgissa oli camping aivan täynnä, joten jatkettiin E4-tietä ja siltä hieman sivuun löytyi Kvidingen kylä, josta uimalan yhteydessä on pieni matkaparkin kaltainen camping. Söpö poika oli juuri laittamassa kiinni, mutta saatiin vielä paikka tälle yölle.

5.8. Kvidinge – Vättermålen, Gränna

Jatketaan siirtymistä kotia kohden. Jönköping oli pettymys kun Radiomuseet oli suljettu täysin. Yöpaikaksi poimittiin Vättermålenin liittymän kohdalta löytyvä Camping Vättersmålen.

6.8. Vättermålen – Kapellskär

Motalan radiomuseolle, josta jatkoimme Örebron ja Arbogan kautta Kapellskäriin ja laivalla Suomeen.

7.8. Naantali (Suomi) – Kirkkonummi

Kotona. Mikäpä olisi parempaa kuin kotoinen itse tehty ruoka!

Pian tämän reissun jälkeen vaihtuikin auto uuteen Sunlight T66:een 1.9.2017. Tosin sitä ennen tällä autolla käytiin vielä Peräkorpirockissa 12.8.2017.

Ajoimme sateessa Esbjerg Dyreklinikeniin hakemaan Rokille leimaa passiin, että on saanut ekinokokkoosilääkityksen. Hieman oli taistelua Rokin kanssa, että sai annettua, mutta juustolla sai huijatuksi. Tarmin kylässä käytiin ostamassa seuraavaksi aamuksi sämpylät ja Rokille löytyi lelukauppa, josta löytyi ”The Putki”. Rantatiellä jatkettiin Søndervig strandille, jossa söimme lounasta ja löysimme puutarhaamme peikon.

Thorsmindessä päästiin käymään rannassa ja Roki pääsi kunnolla juoksemaan pitkästä aikaa. Siitä sitten Stenbjerg Campingiin yöksi.

Tänään siirrytään Tanskaan. Piipahdettiin vielä Kielissä ja takistettiin Scandinavian Park joka oli edelleen ihan tukossa. Suuntasimme sitten länteen ja ylitettiin Tanskaan sieltä. Rajalla vielä Saksan puolelta löytyi Edeka Central market, josta sai ”verovapaat”. Yöpyminen Ribe Campingissä.

Polkaistiin reippaasti liikkeelle ja ajettiin kuskia vaihtaen 662 km pohjoiseen Lübeckiin, josta Campingplatz Lübeck-Schönböckenista tuli meidän tukikohta pariksi yöksi.

1.8. Lübeck

Campingiltä onkin näppärä yhteys bussilla keskustaan ja koirakaan ei ollut mikään ongelma. Vietimme turistipäivää Lübeckin vanhassa kaupungissa.

Nyt nokka kohti Rottweilia, pissatauko Naturpark Schönbuchin portilla ja matka jatkui. Rottweilissa auto parkkiin ja kun on sunnuntai on kaikki kaupat kiinni ja parkki paikat vapaina.

Roki pääsi Haubtstraßelle haistelemaan ja ihmettelemään rottweiler-patsasta ja käytiin nykäisemässä pasta carbonarat lounaaksi. Tästä alkakoon matka takaisin pohjoiseen.

Yöpaikaksi valikoitui Campingplatz Reisachmühle.