Tänään lähinnä suoritettiin siirtyminen lähemmäksi satamaa.
Huomenna käydään eläinlääkäriltä hakemassa Rokille heisimatolääkitys ja saadaan merkintä passiin. Muuten päivän aikana vuorossa turismia.
Tälläinen reitti tuli tänään. Pörrättiin aikamme tuolla Strasburgissa etsien autolle paikka, mutta eihän sieltä tämän kokoiselle kaapille tilaa löydy, joten jatkettiin matkaa. Matkalla pysähdyttiin moottoritoen taukopaikalle jaloittelemaan ja käymään kaupassa, jotta saataisiin ranskalaista olutta. No moottoriteiden liikkeissä ei saa myydä kaljaa, viiniä toki saa, koska niissä on vaikeampi korkki. Ostettiin kuitenkin matkamuistot ja Benelux-tiekartta.
Metzissä koitettiin myös etsiä paikkaa, mutta sama homma, ei onnaa. Kuvan sain katedraalista kuitenkin.
Meersburgin Stellplatzilla oli oikein hyvät peruspalvelut. Kunpa näitä olisi Suomessakin. Löytyy vessat erillisellä pisuaarihuoneella, pysäköinnin rahastus, kemssan tyhjennys ja sähkö saa 50¢-kolikolla 1kW verran, se sitten kestää sen mitä kulutus on. Meillä kävi vielä hyvin sinänsä, että täältä oli juuri jatkamassa matkaa toinen karavaanari, jolla jäi käyttämättä vuorokauden minimimaksusta koko yö seuraavaan puoleen päivään asti ja lykkäsi sitten meille parkkilappunsa.
Tänään ajettiin Rottweiliin Rokin pyhiinvaellukselle. Viimeksi oli sunnuntai ja kaikki paikat oli aikalailla kiinni. Nyt lauantaina kadulla, jossa se rottweilerpatsas on, oli markkinapäivä ja sinne ei koirilla ollut asiaa. Nyt kuitenkin löysimme toisenkin rotikkapatsaan ja vielä Rottweil-kaupan, jossa myytiin rotikoihin ja Rottweiliin liittyvää tavaraa. Siellä Roki sai herkkuja ja otettiin kuvakin joka päätyy kaupan seinälle.
Illan camping löytyi tienvarsikyltin perusteella, että tuonne. No sinnehän ajettiin ja tullessamme portille tuli tyttö kertomaan, että paikka on täynnä, mutta yksi paikka sähköllä löytyy ja että respa aukeaisi puolen tunnin kuluessa kolmelta. Jäimme odottamaan ja paikan saimme. Parin stellplatz-yön jälkeen on hyvä päästä suihkuun ja tyhjentämään kemssa.
Sveitsistä ei raaskittu maksaa extra-dataa tuohon meidän mobiilireitittimeen, joten Sveitsin reittiä ei kartalla näy, ei eilen eikä tänään. Mutta tulipa käytyä Lichtensteinissa, jossa tunkattiin joillain asteella takaisin verkkoon kaikki laitteet.
Matkalla oli varsin hienoja maisemia ja tässä otoksia niistä, sekä Meersburgin vanhaa kaupunkia.
Italiassa kiertelimme välimeren rannikkotietä (SS1) kohti Genovaa, josta suuntasimme pohjoisen suuntaan kohti Travemündeä. Sveitsiin saavuttuamme havaitsimme, että bitti lakkasi toimimasta. Sveitsi ei ole kotimaan teleoperaattorimme EU-roamingissa mukana, no eipä se Sveitsi ole EU:takaan. Tällä siirtymällä ei oikeastaan tullut kuviakaan.
Pitkä ja oikeastaan tylsä siirtyminen Itävallasta Italian halki Toscanaan moikkaamaan peruskoulun aikaista kaveria. Oli mukava käydä kurkkaamassa Markuksen ja Juhan ihanaa Casa Vicoa, joka on toki varattavissa AirBnB:n kautta, jos sattuu loma osumaan sopivasti. Pari viimeistä kuvaa on iltanäkymät Casa Vicosta. Alueella olisi paljonkin nähtävää, mm Cinque Terre, jossa käyminen meillä jäi toiseen kertaan.
Jäimme kahdeksi yöksi Villafrancaan, jossa saimme pidettyä lepo- ja pyykkipäivän.
Salzburgissa oli tarkoitus viettää turistiaikaa, mutta surkean sään saattelemana lähdimme ajamaan Itävallan alppien yli etelän suuntaan. Aivan mahtava kokemus ajaa tuollainen, vaikkakin autolla laskettelu mutkaisia teitä ottaa jo koneelle ja jarruille. Nyt iltaa Tirolin puolella Lienzissä viehättävällä campingillä. Mutta ilmastointia ei saada päälle, näin nopeat 6A johdonsuojat napsahtaa heti, kun ilmastointikone haluaisi aloittaa jäähdyttämisen. Onneksemme täällä auringon laskettua ilma viilenee siedettävälle tasolle.
Budweisin sateista jatkettiin matkaan Linzin kautta Saltzburgiin. Tämä oli lähinnä siirtyminen eteenpäin.
Käytiin kurkkaamassa Mariebadin kuuluisia suihkulähteitä, harmittavasti se hienoin oli koirilta kielletyllä osalla tuota puistoa joten Roki ja Jussi jäivät hetkeksi odottamaan kun kävin kuvaamassa paikkaa. Päivän edetessä alkoi teiden pinnat lämmetä sen verran, että jätimme pidemmät turreilut tekemättä ja jatkoimme matkaa.
Aikamme ajettuamme maaseudun pikkuteitä saavuimme Písekin kaupunkiin, jossa päästiin kauppaan ostamaan viikonlopun eväät. Jussi ja Roki jäivät odottamaan autoon ja pitämään ilmastointia käynnissä.
Leiriytymispaikaksemme olimme valinneet vuodelta 2016 tutuksi tulleen Dlouha Louka Village Resortin. Netistä ei vaan selvinnyt onko siellä vielä matkailuajoneuvoille paikkoja vai ei. Heidän omilla sivuilla ei ole mitään mainintaa niistä. Päätimme kuitenkin ajaa paikanpäälle ja tarkistaa tilanne. Saavuttuamme oli portti kiinni, mutta aukesi kuitekin kun autolla hiivimme aina vain lähemmäksi. Vastaanotossa ei ollut ketään, muuta ovella oli numero mihin voi soittaa. Samaan aikaan herrashenkilö lähestyi meitä puhuen puhelimeen ja antoi sen meille. Puhelimessa rouvashenkilö lähinnä kertoi, että tänne vaan ja paikka vapaa.
Saimme auton paikoitettua ja leirin pystytettyä kun henkilökuntaa tuli kertomaan hinnoista (40€/yö, kaksi henkilöä, autopaikka sähköllä, uima-altaan käyttö ja vielä saunakin). Hieman ehk sekava on toiminta, mutta homma järjestyi.
Lauantaina aamupäivällä tuli respan neiti rahastamaan, antamaan avaimen portteihin ja sovittiin, että saamme saunan lämpimäksi viiden aikaan.
Yle Saunapäivän kunniaksi, pääsimme itsekin saunomaan, josta samalla osallistuimme kansainvälisen DMR-verkon Worldwide net roll calliin. Tässä muutamia kuvia saunalta.
Huh hellettä, on kyllä sellaiset lämmöt täällä, ettei oikein voi turreilla. Viikonloppuna kaiketi vähän helpottaa lämpötilat. Kokeillaan huomenna jos pääsisi tutkimaan Marienbadissa paikkoja. Rokille pitänee etsiä tossut, ei tuon tassuparat kestä tiepintojen lämpötiloja.
Toisena päivän Saksassa alkoi olla jo aika lämmintä. Jotain 34°C täällä oli ja auton alla oleva lämpömittari kertoo tielämmön olleen yli 40-asteinen. Aivan loppumatkalla noustiin tuolta vajaasta 100 metristä hieman yli 400 metrin korkeuteen. Leiripaikalta vaan ei huomaa.
Päätyihin tuli mustilanhortensiat ja niiden väliin vuorotellen neljä korallikanukkaa ja kolme pihajasmiketta. Korallikannukalla on hehkuvan punainen runko ja antaa väriä talveenkin.
Tuomikin kukkii tuolla taustalla ja tuoksu on hurmaava!
Viime kesän helteillä päätimme, että seuraava hankinta autoon on ilmastointi. Päädyttiin siihen, että tähän autoon otetaan tuollainen lattiamalli Truma Saphir, jotta auton korkeus ei muuttuisi ja Truma siksi, että se toimii tarvittaessa yhteen tuon lämmittimen kanssa kun tähän vielä ostaa Truma CP plus näytöllisen ohjaimen.
Jussi siirtää myyjäliikkeen huonosti asentaman kaasun esilämmittimen ohjauskaapelin ja lisää ilmastointilaitteen IR-vastaanottimen kaapelin. Ahdasta on kaapeissa, mutta kun näkee hieman vaivaa, saa asennuksesta siistin.
Samaan aikaan Tapio asentaa tarvittavat ilmanvaihtokanavat. Bauhausista ja Biltemasta löytyy muuten aika siistejä suorakaideprofiilin ilmansiirtokanavia joita pysyy hyvin soveltamaan tähänkin.
Tämän mallin lämpöpumppu lauhduttaa lattian läpi ja sen aukotukseen onneksi on mukana sapluuna, jonka kanssa oli helppo sijoittaa reiät oikeille paikoille. Reikiin suoja-aineeksi ruiskittiin samanlaista kiveniskusuojamaalia, mitä siellä oli ennestään.
Ennen kuin teki aukkoja, tarkistettiin, ettei ole mitään piuhoja tai muita rakenteita tiellä. No olihan siellä, joten ne irti aukotuksen ajaksi, ettei mene rikki.
Pari ritilää ruuveilla kiinni, kondenssiveden ohjausputki sekä pois siirretyt piuhat takaisin paikalleen. Kaiken yli pohjan suojamaali, varmistaen, että vanhojen johdonkiinnikeiden reiät tulee myös peitettyä. Ja nuo aukot kannattaa teipata sisäpuolelta kiinni, niin ei maalisumu sotke sisälle. Tuon kondenssiveden putken juureen pitää vielä rutistaa butyylimassaa.
Saksasta löytää tuon koneen vähän reiluun 1500€ ja muutama kymppi postikuluja. Lisäksi tarvitaan Truman ilmastointiputkea ja erilaisia kiinnitystarpeita, näihin kuluu satasen verran. Nyt kun tuo on tuolla takatallissa, pitänee satsata pari sataa sisäilman letkulle, jolla siis siirretään jäähdytettävä ilma sisältä tuolle laitteelle.
Paluuilman letku tuli sitten tilattua. Sen verran tilaa vievä häristys, että ei sitä saa vedettyä ihan asuinosaan asti. Saa siis jäädä takatallin puolella niin, että se imee lämmityslaitekaapin läpi huoneilman takaisin. Sieltä tuo lämmitinkin kierrättää ilman.
Asensin vielä sulkupellin tallin lämmitysaukkoihoin, jotta saa estettyä ilman oton tallista.
Nyt se on asennettu ja kesän reissulla nähdään toimiiko se.
Tällekin vuodelle jäi kuvallinen otanta vähäiseksi. Pendulum oli ehkä mielenkiintoisin teos.
Muuten melkoisen suppea oli tämän vuotinen tapahtuma noin teoksien näyttävyyden osalta. Musiikkitalon seinän näytön resoluutio jäi mietityttämään
Yön aikana oli pihavalot saaneet talvihatut. seuraavina öinä vielä kasvoivat jonkin verran.
Me jäimme Stadiin syömään Zetorissa maksaa ja Ukko-Pekka 1009 höyryjuna lähti takaisin Kirkkonummelle ilman meitä. Hieno kokemus oli matkata tällä junalla.
Käytiin kuuntelemassa hyvää musiikkia ja istumassa ystävien kanssa oikein mukavaa lauantai-iltapäivää Peräkorvessa.
Illan hiipuessa esiintymislavan ylle, saimme todistaa komeaa iltaruskoa!
30.7.2018
Lähdettiin aamulla sopivasti sateiden alta etelää kohden ja enimmäkseen rintaman edellä.
Heti alkumatkalla on Suomen maanteiden korkein kohta 565 metriä. Täältä on vielä pitkä matka takaisin Espooseen.
Matkalla tavattiin vielä paikallisia jolkottelemassa: 
Kuvasta ei ehkä näy hyvin, mutta oikeanpuoleinen poro on taituri, osaa juosta ja paskoa samalla.
Käytiin Muoniossa tankkaamassa niin auto kuin jääkaappikin ja ajatus oli mennä Aavasaksalle yöksi.
Aikaisemminkin Aavasaksalla käyneenä on nämä nähtävyydet jäänyt näkemättä.
Tästä valuimme mäkeä alaspäin vähän takaisin majoituksia tarjoavien alueelle katsomaan tarjontaa. Caravanalue ei vakuuttanut tyhjyydellään, joten jatkettiin matkaa jo kolme vuotta sitten vierailtuun tuttuun Tornion Campingiin.
Nyt saunaan ja sitten ruokaa.
29.7.2018
Spåkenesin tuttu drive-in reitti on kasvanut hiljalleen umpeen, joten piti kiertää rannan puolelle päästäkseen kohteeseen.
Parkkiin pääsi tuohon tukiaseman lähettyville ja tuosta on polku ylös tähän mistä kuva on otettu.
Ylhäältä löytyy uutena juttuna kyltitys noista sodan ajan muistoista.
Tykkään syö raunion näkemisen jälkeen ajettiin ensin kurkkaamaan jos Telemuseo olisi auki, no eipä ollut: Avoinna vain keskiviikkoisin 10-14 tai tilauksesta. Pöh. Poseerattiin kuitenkin museoidulla Langnesis -lähetysaseman maston pätkällä, joka on samalla hyötykäytössä.
Tollanen siis tuolla on seisonut. Mast mot nord ved Langnes kringkaster 1989.
Kierreltiin vielä parit liikenneympyrät Tromsøn keskustan alla. Kun kello oli vielä vähän, päätettiin suunnata Kilpisjärvelle saunaan.
Kyltit kertovat olennaisimmat asiat täältä. Paikka ei ole muuttunut sitten viime käynnin. Hyttysiä ei ollut yhtään eikä Rokia illalla ulkoiluttaessakaan ollut lentäviä pörriäisiä tai mäkäräisiä mainittavasti. Hieno keli.
Ennen saunomista nautittiin jälleen kerran itsetehtyjä hamppareita. Pakolliset ruokakuvat, olkaa hyvä:
28.7.2018
Aamiasen nautittuamme ajettiin Hammerfestiin, joka oli aika hiljainen näin aikaisin lauantaina.
Kvalsundissa on ihan hieno silta Kvaløyan puolelle. Porotkin viihtyivät sillalla sankoin joukoin.
Ihmettelimme ja pohdimme syytä moiseen, kunnes selvisi että sillalla oli tuohon aikaan sekä viileää että näemmä myös syötävää. Söivät omia jätöksiään, joilla silta olikin hyvin täplitetty.
Päädyimme siis Hammerfestiin, jonka eräs tunnetuin nähtävyys on Struven linjan päästä ja täällä on sille muistomerkki.
Yllättäen täälläkin oli ihan muistomerkin vieressä olevan talon varjossa useita poroja, joille Rokikin haukkui. Olisi halunnut kait vähän tutustua.
Pitäiskö tuon Struven linjan merkit käydä kaikki bongaamassa? Osa tämän maailmanperintökohteen pisteistä ovat vaan ihan erämaassa, jonne meneminen on oma hommansa. Altassa ainakin saa patikoida jonkin verran yhdeltä alueen leirintäalueelta. Tuskin on monia muukaan piste kovin helppokulkuisessa paikassa.
Hammerfestin nähtyämme palasimme hieman takaisin ja suuntasimme kohti Altaa.
On muuten Kåfjordissa muuttunut Tirpitzmuseon lähistöllä ajaminen. On tullut tunneli ja silta. Eikä siinä kaikki:
Tuosta vielä tänä vuonna kaartuu vasemmalle tunneliin tämäkin tie. Reitit muuttuu, eikä kohta löydä vanhoja tuttuja paikkoja.
Tämän päivän päätteeksi löysimme yöpaikaksi leirintäalueen, jossa matkailuautojen paikoilla oli myös lautarakenteiset laiturit. Näitä ei ole näkynyt täällä päin vielä missään muualla. Hieno juttu, suorastaan luksusta. Nyt syömään omatekoisia hampurilaisia ja maistelemaan juustoja ja keksejä kera valkoviinisangrian.
27.7.2018
Päivän teemana lähinnä Nordkapp. Sinne ajaa Lakselvista aika kauan ja takaisin Oldenfjordiin vielä vähän lisää, josta Altan suuntaan etsimään illan parkia.
Täytyy sanoa, että hulluimpia tienkäyttäjiä tuntuu olevan motoristit! Aivan päättömiä ohituksia sokeissa mutkissa kapeilla pohjoisen Norjan teillä! Kiitos, olemme jo saaneet yhden pyörän peffaamme, emme halua lisää.
Yksikin ohitteleva motoristiporukka tuli vastaan väkisin, että liinat sai laittaa kiinni, että mahtuivat takaisin kaistalleen meidän ja vastaantulleen matkailuauton välistä. Pitää jaksaa editoida kohtaus talteen tuolta dashcamilta.
Tässä kuitenkin kuvia Nordkappista.
26.7.2018
Heräämme Kirkenes Campingissä sateiseen aamuun, joten ei kauheesti ole kiirettä aamutoimien kanssa. Yllättävästi kuitenkin lähes normaaliin aikaan lähdettiin liikkelle, ensimmäisenä taskina siis Essolle ostamaan polttimoja.
Myymiössä pyörittiin tovi ja ihmeteltiin, että täällä Norjassa on vissiin kuten Suomessa, huoltoasemilta saa pullaa ja pitsaa, mutta ei edes lamppuja. Perkele.
Juuri kun Tapio on jo menossa ulos viereiselle Circle K -huoltoasemalle, päätti Jussi vielä koettaa onneaan ja kysyä kassalta lamppuja. Hieman oli yhteinen kieli hakusessa, mutta ruotsin ja englannin sekoituksella ilmeni, että ne ovatkin kassan takana nuuskamyyntikaapin alla.
Kyllä, Norjassa myydään nuuskaa kuten Suomessa tupakkaa: Ei saa nähdä paketteja ja myyjä antaa käteen haluamasi tuotteen. Vissiin lamput ovat yhtä haluttu ja suurikatteinen myyntiartikkeli ettei niitä kehtaa edes pitää esillä.
Lopulta siis saatiin oikeanlaiset lamput ja sekä suunta- että sumuvalo toimi, tosin sumuvalon umpio on tuhannen pil* päreinä. Eipähän italialainen ajotietokone valittele puuttuvasta lampusta.
Essolta lähtiessä suuntavaisto petti ja lähdettiin Vardön suuntaan, vaikka piti Lakselviin ajaa.
Sinänsä ei haitannut tuo harha. Löytyi hyvin erikoinen levehdyspaikka, jossa mm. WC:t. Täällä moni karavaanari kävi tyhjentämässä kemssan.
Børselvistä noin 10 km Lakselvin suuntaan löytyi aika hieno paikka yöpyä. Vieressä virtaa Čáhppiljohka. Todellinen puskaparkki. Hämmentävän hienot maisemat ja auringonlasku – ilman laskua. Se ei nimittäin vielä laske ihan alas asti kuin vasta parin päivän päästä. Mikä tuuri, että pysähdyttiin juuri tähän!
Hyvää yötä!
25.7.2018
Ukonjärveltä ajettiin takaisin Ivalon rautakauppaan ostamaan puutarhaletkua ja sitten matka kohti pohjoista Kaamaseen, josta käännyttiin Näätämön suuntaan.
Sevettijärvellä syötiin lounaaksi herkulliset poronlihaburgerit ja Roki napsi paarmoja lennosta. Alkaa Roki kehittymään tuossakin. Näyttää raukka stressaantuvan noista lentävistä mulkuista. Kunhan ei mene louskaisemaan ampiaista, tuota lentävää vittupäätä. Sillä kun ei ole muuta merkitystä luonnossa. (No on kai toki mutta lähinnä ovat kiusankappaleita. Kuten paarmatkin.)
Näätämössä oli hassuja mastoja ja antenneja, mikähän tuo valkoinen patukka on?
Täällä oli reilusti lämpöä 29C, Roki haisteli ilmoja ja Jussi pääsi kastelemaan jalkansa Barentsin mereen. Oli muuten kirkasta ja kylmää vettä. Ja viereisellä hiekkarannalla porukkaa oli uimassa. Brrr…
Suunta otettiin kohti Kirkkoniemeä josta voisi etsiä majapaikkaa. Pian kuitenkin näköalaa levehdyspaikalle ihastelemaan pysähdyttyämme ajoi pariskunta moottoripyörällä automme takakulmaan. 
Henkilövahingoilta onneksi vältyttiin ja molempien ajoneuvot säilyivät ajokuntoisina. Meidän auton takakulmaan tuli jonkin verran vaurioita. 
Darwin-merkillä koristeltu tikas otti kuljettajan ja matkustajan iskun, ja takatallin alla oleva metallirunko otti moottoripyörän eturenkaan törmäyksen itseensä.
Jussi tarkisteli valojen vahingot ja todettiin, ettei meillä ole vasenta vilkkua.
Ajettiin motoristien majapaikkaan vaihtamaan yhteystiedot ja saatiin kuvat heidän vakuutuskirjasta. Sitten leirintäalueelle Hessengiin, jossa tarkempaa analyysiä, mitä tarvii tehdä, että oltais ”street legal”. Vilkkuun tarvitaan uusi polttimo ja sumuvalo on mennyttä. Haetaan siis aamulla polttimoja Essolta.
24.7.2018
Kahvitauko Peurasuvannon majatalon kahvilassa Kitisen varrella. 2 € kahvi ja munkki oli hyvä mainos tien varrella. Munkki oli hyvä ja rasvainen, vaikka taisikin olla teollinen pakastemunkki.
Pysähdyttiin vilkaisemaan Tankavaaran kultakylää.
Roki poseerasi Tankavaaralla pullotalon edustalla. Tuossa on muutama pullo tyhjennetty. Lienee toki halvempi rakennusmateriaali kuin vaikkapa lasitiilet. Ja juojalleen hauskempi.
Kaunispäältä on aika komeat tunturimaisemat ympäriinsä.
Urupää Kaunispäältä 10x zoomilla.
Tuollaisessa mökissä on varmaan pari kertaa yövytty aiemmilla reissuilla vuosia sitten.
Tällä kertaa ollaankin omalla majoitusyksiköllä täällä.
Paikka oli sikäli loistava huollon kannalta, sillä saimme pyykit pestyä ja kuivattua rummussa. Melko harvat leirintäalueet edes tarjoavat pesumahdollisuutta. Sääli, nimittäin kannattaisi tarjota. Moni maksaa mielellään siitä että pääsee pesemään vaatteet ja petivaatteet paremmin kuin käsin.
23.7.2018
Ei sitten tankattu, otettiin Kuusamossa jo täyteen ja hyvä niin. Se oli halvempaa.
Pysähdys Hiljainen Kansa -taideteokselle oli hiljentävä, vaikka tuossa ei ollutkaan mitään erityistä sanomaa tai historian muistoa, mitä alleviivattaisiin. Omalaatuinen ja omituinen. Tuonne saa kuulemma lahjoittaa omia vaatteitaan. Noita vaihdetaan pari kertaa kesässä ja joka vuosi on siis vähän erilainen vaatenäyttely.
Rokilla oli tosi kivaa, kahvion henkilökunnan tytöt tuli rapsuttamaan ja kävi siinä yksi perhekkin silittelemässä. Rokille tarjoiltiin myös vettä.
Itse ostimme pihlajanlehtimehut. Vallan hieno makukokemus.
Matkalla käytiin otsikon mukaisesti Rukalla, emme siis tankkaamassa – ehe ehe – vaan katsomassa Digitan mastoja ja maisemia.
Ja samalla Tapio halusi näyttää kortteerin, jossa monilla reissuilla Jepen kanssa ovat majoittuneet ohi mennessään.
Sitten päädyttiin seuraavaan yöpaikkaan, joka löytyi Kemijärven Hietaniemestä. Saavuimme aikamoisessa kaatosateessa, joka alkoi juuri kun tulimme paikalle. Sateen rauhoituttua pääsi avaamaan paikkoja ja tekemään ruokaa.
Tänään vielä iltasuihkua ja nukkumaan. Niin ja blokin kirjoitusta.
Roki pääsi tutustumaan Raatteentien rajavartiomuseoon.
Tänne oli tullut kahvila, josta olisi saanut myös lounasta, sekä näyttely. Näyttelyyn sisäänpääsy vain olisi ollut 7€ naamalta, joten jätettiin väliin. Jussi kävi vartiotupaan kuitenkin tutustumassa samalla kun vein Rokin rajaporttia katsomaan.
Tuommoinen oli teleoperaattorin työpiste.
Keittiötilat yllä ja alla.
Ja tietysti liikuntaohjeet ovat olleet sotilaallisen selkeät.
Purasjoen asemalle aikanaan yhteen korsun perustettiin Geokätkö, jonka tosin olemme jo sulkeneet. Nykyisellään korsut ovat romahtaneet ja niiden juoksuhaudat täytetty.
Suomussalmelta löydettiin kiva pieni Kiantajärven leirintä. Hyvin tehdyt ”tontit”, muutama olisi ollut jopa järven rannalla, mutta olivat jo käytössä.
Esimerkki paikallisesta sähkön tarjonnasta, kaksipäinen roikka tuotu vesiputkessa tien ali pistorasialta. Tuohon sitten adapteri ja autoon kiinni.
Espoosta lähtölukema 1390 km, ja perillä 1946 km. Pysähdyksien kanssa sellainen 7.5 tuntia matkaa.
Roki pääsi matkalla hakemaan Kuopiossa herkkuja matkaan.
Motorola Tetra-radioiden säätämö.
Mikolle päivitettiin ajantasainen leiriaamun kuva Rokin kanssa.
Leiripaikkamme Hyvärilässä oli Z-zonessa, keskellä nurmikenttää. Hellettä riitti oikein hyvin torstaista aina sunnuntaihin asti. Perjantaina pyörähti kohtuullinen ukkosmyräkkä josta itse selvisimme vaurioitta. Yksi markiisin seinä piti ottaa pois, ettei se purjeena vie markiisin jalkaa mennessään. 
Leirillä toimi RadioHami soittaen hyvää musiikkia ja juontajien hyviä juttuja oli ilo kuunnella. Kuva sunnuntailta tämän kerran viimeiseltä minuutilta, Show must go on.
Markiisin veivi, sekä sen sivuseinän aputanko kulkevat hyvin sängyn pohjassa. Tuolla kuskin puolella on takatassujen kampi.
Putkimies tunnistanee outken pidekkeet veiville ja aputangolle on Toolflex 20-30 mm. Vielä tuohon tyhjään väliin pari noita Toolflexejä niin saa harjan samalla tavalla.
Sängyt on autossa sen verran korkealla, että Roki ei mielellään hyppää sinne. Teinpä siis apuaskelman tuohon portaisiin, jos se helpottaisi. Kovin paljoa enempää ei pysty kun tulee kaappien ovet tielle.
Askelelevyn alla menee alumiiniprofiili keskellä antamassa lisää jäykkyttä ja samalla pitää paikallaan tuon. Levyn voi siis nostaa pois paikaltaan tarvittaessa.
Nähtiin Onnelassa toisella Sunlightistillä ohjaamon pimentävät koteloverhot, jotka pitää lämmön kurissa.
Tälläiset pitää saada, mutta hinta hirvitti. Eipä kuitenkaan paljoa tarvinnut asiaa miettiä kun päätimme ne tilata.
Tilaus lähti myyjältä varsin nopeasti, vaikka näitä ei heillä omassa varastossa ollutkaan. Matkahuolto vain vei väärään noutopisteeseen, joka ei ole tietenkään auki töissäkäyvälle sopiviin aikoihin. Tästä noottia Matkahuollolle, että jos nyt kuitenkin toimittaisi alkuperäiseen noutopisteeseen. Paketti tietenkin kiersi takaisin Helsingin kautta, joten ei saatu viikonlopuksi vaan vasta maanantaina paketti noudettua.
Ensin yläreunaan tulee vastakotelo aurinkolippojen kiinnikeiden avulla.
Varsin helppoa oli tuon asennus. Hieman vaatii ruuvien suostuttelua oikeaan asentoon, että sai menemään auton alkuperäisiin ruuvireikiin.
Mukana tulevalla porausohjeella saa verhokotelon ruuvireiät juuri oikeaan kohtaan. Asentaminen tosin vaatii hieman sorminäppäryyttä, jotta saa ruuvit paikalleen ja alareunaa tiivistävän vaahtokumisuikaleen pysymään paikallaan.
Viimeisenä kumpaankiin A-pilariin tulee ohjaus kisko johon myös kireällä pitävä naru ujutetaan omaan koloonsa. Naru on onneksi säädetty oikean mittaiseksi jo tehtaalla.
Tuulilasin verho näyttää istuvan hyvin paikalleen ja varsin valotiivis. Peruutuspeiliä ei tullut laitettua takaisin, vaikka sekin tuonne mahtuisi, sillä verho tekee peilin ohi mutkan.
Nämä olikin varsin helpot asentaa.
Ja sama toiselle puolelle. Verho pysyy kiinni pienillä neodyn-magneeteilla.
Senaatintorilla oli kalustoesittelyä. josta siirryimme Bryggerin kautta kohti Tähtitornin mäkeä.
Kaivopuiston Tähtitornin mäeltä käytiin katselemassa Hornetin ja Midnight Hawksien lentoesitystä.
Ja näin on taas aika asentaa aurinkosähköä matkailuautoon. Tällä kertaa valitsin Votronicin lataussäätimen MPP-350, sekä sille käyttöpaneelin. Aurinkopaneeliksi aika jättiläinen 265W (Pmax), jolla on jo kokoakin 165 x 91 cm. Tuon sijoittelu alkoi olla hieman hankalaa auton kattoluukkujen takia. Löytyi kuitenkin paikka ja sinne se asentui.
Kuvassa paneelin oikealle puolelle yläreunaan tuli läpivienti, josta kaapelin sai keittiön yläkaappiin ja sieltä asunto-osan kulkuoven yläpuolella olevan käyttöpaneelikotelon sisään.
Samaiseen koteloon tuli uusi aukko Votronicin omalla käyttöpaneelille.
Siinä se on siististi. Tuon kotelon avaaminen oli sitten oma jumppansa. Oviaukkoon on laitettu hyttysverho ja sen kotelointi esti tehokkaasti pääsyn ruuveihin. Piti porata ruuvien kohdalla reiät, että sai ruuvarilla ne sitten auki.
Kotelon kun sai kokonaan irti, oli siihen helppo työstää mukana tulleen sapluunan kanssa oikean muotoinen ja kokoinen aukko. Vasempaan alareunaan nurkkaan samalla aurinkopaneelin kaapelille, sekä tuolle käyttöpaneelin kaapelille aukotus.
Tässä kohtaa oven viereen tuli uuttaa valkoista kaapelilistaa lattiaan asti, josta pääsi sitten kohtuu helpolla kuskin penkin alle asentamaan tuo lataussäädin ja liitoskaapeli Schaudt 110 sähkökeskukseen.
Nyt ne on kiinni, annetaan akkujen varauksen laskea jonkin aikaa, niin sitten näkee toimiiko vaiko eikö. Niin, EBL:n aurinkosähkön syötön sulake on hyvä laittaa paikalleen, niin toimii paremmin.
Votronicin käyttöpaneelista hetkellisen jännitteen, latausvirran sekä ladatun energian määrän Ah ja Wh.
Liitoksien suhteen Votronicin kamat tuntuu varsin helppoja asentaa. Schaudtin omia tuli jonkin verran kiroiltua, kun niitä asenteli edelliseen autoon.
Sen nyt voi sanoa, että on kyllä kumma kun näille ei tehdä mitään varauksia edes, aika homma on reitittää noita kaapeleita.
Jussi teki johtotehtäviä samaan aikaan auton alla. Uusi 12Vdc syöttö auton takaosaan, että saadaan sänkyjen luo latauspisteet puhelimille ja CPAP:lle sähkö.
Tuossa yleisesti matkailuautoissa käytössä olevassa EBL:ssä oli kätevästi yksi liitäntä vielä käyttämättä ja siihen sai kätevästi kytkettyä makuupaikoille viedyt 12Vdc tupsyt sekä istuinryhmään 2x 12Vdc tupsyt ja 2x tupla USB-latauspisteet. Näin kaikki ohjautuu asunto-osan sähkökeskuksen kautta ja saa hyödynnettyä sen sulakkeita.
Vielä jäi tuomatta aurinkosähkön latausohjaimelta niin sanottu AES-ohjaus, että nyt olisi ylimääräistä aurinkoenergiaa tarjolla jääkaapin ajamiseen 12 voltilla. Tässä autossa Thetfordin kaappi osaisi hyödyntää tuon tiedon ja kytkeytyisi automaattisesti kaasulta käyttämään 12 voltin syöttöä. Ja kun taas pimenee, menisi kaappi yökaasulle.
Alkuperäisen postauksen jälkeen on tuo AES-ohjauskin kytketty, mutta eipä pelkällä aurinkosähköllä jääkaappia paljoa syötetä kuin jos on täys auringon paiste.
Lisäksi kaverimme Mikko on tehnyt hyvän asiavideon matkailuautojen sähköistä. Kannattaa käydä katsomassa Youtubessa Nörttikaravaanari-kanavalta Matkailuautojen sähköjärjestelmät.
Älykodille pitäisi saada erilaisia sensoreita ihan lämpötilan ja kosteuden mittaukseen tai vaikka pulssilaskuri sähkömittarilta. Kiinasta Bangoodilta tietenkin löytyy halvalla NodeMCU ESP8266 Wifi moduleja kuten Geekcreit NodeMCU Lua ESP8266 ESP-12E, jossa on 4MB flash. Siihen mahtuu hyvin ESPEasy, jolla tuntuu olevan hyvin mm onewire tuki ja paljon muitakin. Pitäisi olevan myös helppoa asentaa.
Ensimmäinen vaihe oli saada Macbook näkemään tuon modulin USB-sarjaportti. Monta sai kokeilla, jotta lähtee toimimaan MacOS Sierralla. Ongelma on Applen halu suojata käyttöjärjestelmää ja hyvä niin. Tämä vain tarkoittaa, että kaikki laiteajurit pitää olla digitaalisesti allekirjoitettuja ja näiden metsästämiseen meni yksi aamupäivä. Löysin sitten sivun CH340 CH341 serial adapters fix for El Capitan OS X, jossa kerrotaan vanha ohje miten allekirjoittamattomat kernel modulit saa toimimaan, mutta myös tieto toimivasta allekirjoitetusta ajurista Signed Mac OS Driver for Winchiphead CH340 serial bridge.
Tuon asennettua alkoi NodeMCU:t näkymään USB-piuhan päästä sarjaporttina /dev/cu.wchusbserial1420.
Sitten pääsi asentamaan esptoolia NodeMCU:n omilla ohjeilla. Tuolla on myös ohje miten saa helposti testattua sarjaporttiyhteyden.
Sitten vain ESPEasyn sivulta sopiva firmware paketti ja fläshäämään.
Ensin tarkistetaan minkä kokoinen flash tuolla modulilla on:
# python /usr/local/bin/esptool.py --port=/dev/cu.wchusbserial1420 flash_id esptool.py v2.3-dev Connecting.... Detecting chip type... ESP8266 Chip is ESP8266EX Uploading stub... Running stub... Stub running... Manufacturer: c8 Device: 4016 Detected flash size: 4MB Hard resetting...
Hyvä, 4MB flash löytyy. Nyt voi valita firmware imageksi 4096 kokoisen ja kertoa työkalulle sama:
# python /usr/local/bin/esptool.py --port=/dev/cu.wchusbserial1420 write_flash -fm=dio -fs=4MB 0x00000 ESP_Easy_v2.0-20180119_normal_ESP8266_4096.bin esptool.py v2.3-dev Connecting.... Detecting chip type... ESP8266 Chip is ESP8266EX Uploading stub... Running stub... Stub running... Configuring flash size... Compressed 575168 bytes to 378597... Wrote 575168 bytes (378597 compressed) at 0x00000000 in 34.3 seconds (effective 134.0 kbit/s)... Hash of data verified. Leaving... Hard resetting...
Tämän jälkeen pitäisi löytyä ESP_Easy_0 niminen langaton verkko, josta pääsee tekemään ensimmäiset verkkoasetukset ja liitettyä laite tähän käyttöön luotuun IoT Wifi-verkkoon. Pidetään IoT erillään muista, niin ei mahdolliset turva-aukot sitten riko koko kotiverkkoa.
Älyttömästi suunniteltu aterinlaatikko, joka hukkaa matkailuautokäytössä huomattavan määrän tilaa. Joten asialle pitää tehdä jotain. Onneksi aika vakiotavarasta tuokin on tehty. Mutta ensin tuo muovihäristys on poistettava!
Noin, myös muut viritykset poistettu. Sitten sopivan kokoinen vanerilevyn pala pohjalle ja ruuveilla kiinni. Tässä käytin 4mm levyä, joka etureunasta kannattaa tukea myös jotta ei notku kauheasti.
Tuohon takalaidaksi tarvitaan uusi lauta kun alkuperäinen on vain liian matala.
Nyt laatikkoon voi laittaa ihan kaupan tavallisia aterinlaatikoita. Tuossa olisi bambuinen vieressä, mutta taitaa olla vähän pieni. Pitää sovittaa edellisessä autossa käytettyä muovista jos se sopisi.
Sovituksen jälkeen piti pohjalevyn ruuvaukset kääntää alhaalta ylöspäin. Alla ei saa olla juurikaan pohjasta ylityksiä, jotta mahtuu liukumaan siististi kaapissa. Muuten tuli hyvä ja tähän käyttöön tuli sittenkin Orthexin isompi aterinlokerikko.
Juhannuksena 2016 asennettiin silloiseen LMC Libertyyn aurinkopaneeli ja sen tarvikkeet. Nyt vaihdettiin kahden kesän jälkeen auto Sunlightiin ja pitää tietenkin asentaa siihenkin.
Edellisellä kerralla ostin Motonetista paneelin ja loput tarvikkeista enimmäkseen Saksasta. Lataussäädin oli Schaudtin oma PWM-säädin, joka on suunniteltu saman valmistajan Elektroblockien kanssa käytettäväksi.
Tällä kertaa järjestelmän paneeli ja osa tarvikkeista on Kärkkäiseltä:
Yhteensä tarjouksessa 247,69€ rahteineen. Tämä paneeli on jo sen verran iso, että pitää käytännössä tukea puolimatkasta tuolla pitkällä sivulla, siksi mukaan nuo reunakiinnityset.
Lataussäädin ja näyttö tulee jälleen Saksasta Offgridtec GmbH:lta. eBay.de löytyi heiltä suoraan hyvä tuotteen valintatyökalu, jolla tulee otettua kaikki olennainen.
Yhteensä 287,09€ posteineen.
Lisäksi on omasta hyllystä aikaisemmin hankittu kaapelin läpivientisuoja ja 4 mm² kaapelit. Motonetista pitää vielä hakea liitinparin yhdyskaapeliin, niin saa aurinkopaneelin kiinni.
Vanha 2006 Fiat-LMC sai vaihtua 2017 Fiat-Sunlight matkailuautoon. Kesäreissulla kirjoiteltiin kriteerejä unelma-autosta ylös ja nyt sellainen sitten on alla. Käytettyjen markkinoilla tuntuu olevan aika vähän alkovittomia kahdella sängyllä olevia matkailuautoja, joten tässä kävi niin, että jouduimme ottamaan pakasta ihan uuden.
Perjantaina Tapio kävi vaihtamassa autot Best Caravan Espoon myymälässä, jossa suoritettiin muodollinen luovutuskatselmointi. Liikkeen asentamana tuli markiisi, peruutuskamera, Android-radio navigoinnilla, sekä taakse tassut antamaan vakautta leiriydyttäessä. Jäimme vielä odottamaan kattokaiteita ja tikkaita, jotka asennetaan kun ovat saapuvilla.
Perjantain iltapäivänä pikainen varusteiden pakkaaminem autoon, osittain karsien sitä tavaran määrää mitä on ollut mukana edellisessä autossa. Vielä on hakusessa ainakin tuon takatallin järjestys ja että mitä sinne nyt oikeasti tarvii saada kyytiin. Muuten sisätiloissa lähinnä keittiön kamat löysivät paikansa, sekä tietenkin Rokin ruoille ja herkuille. Ihmisten vaatteilekin paikat löytyivät. Päästiin 19:00 liikkeelle ja pikainen pysähdys kauppaan Nummelassa hakemaan viimeiset tarpeet. Yhdeksen aikaan illalla saavuimme leirintäalueelle, jossa meille oli varattu paikkaa pyyntömme mukaisesta rannan puolelta. Siellä ei vain saanut auto mitenkään suoraan, joten siirryimme tienpuolelle matkailuautojen-/vaunujen loosseihin. Iltapalaksi haettiin alueen grillistä erinomaiset ranskalaiset Makulihan Texmex- ja Salarakas-nakeilla oluiden kera. 8€ annos juomineen ei ollut yhtään liikaa. Aamiaisen jälkeen käytiin Rokin kanssa lenkillä ja ihmettelemässä Tammelan maalaismaisemaa. Kyllä jotenkin pistää vihaksi ihkisten tyhmyys kun pitää heittää roskat tien ojaan. 
Mutta miuten kaunista seutua. Komean kokoinen katajakin löydettiin. On varmasti ikää tällä. 
Lenkiltä palattuamme pantiin leiri kuntoon, jotta päästään laittamaan päivällistä.
Liha pyörii grillissä ja ruokailun jälkeen iltasella kuuntelemaan jazzia ja ihmettelemään alueen tuli-showta. Kyllä sitä paskemminkin voisi viikonloppuansa viettää.
Saimme talvella 90-v lahjaksi ystäviltämme kuumailmapallolennon. Tämän päivän ollessa 4-vuotispäivä yhteisen elomme alkamisesta, kävimme suorittamassa tämän lentokokemuksen.
Kokoontuminen lennolle tapahtui Malmin lentoasemalla, josta siirryimme lähtöpaikalle Mäntsälään.
Mäntsälän Urheilupuiston kentälle purettiin ilma-aluksemme koreineen ja palloineen, joka avattiin ja täytettiin kuumalla ilmalla.
Lennolla oli huikeat näkymät ja sää oli mitä parhain.
Kuumailmapallolento suoritettu ja diplomit aateloinnin kera saatu. Oli huikeeta, kiitos vielä kerran kaikille! Nyt ollaan matkalla takaisin Malmille jostain Pornaisten pohjoispuolelta.
