Huh hellettä, on kyllä sellaiset lämmöt täällä, ettei oikein voi turreilla. Viikonloppuna kaiketi vähän helpottaa lämpötilat. Kokeillaan huomenna jos pääsisi tutkimaan Marienbadissa paikkoja. Rokille pitänee etsiä tossut, ei tuon tassuparat kestä tiepintojen lämpötiloja.
Toisena päivän Saksassa alkoi olla jo aika lämmintä. Jotain 34°C täällä oli ja auton alla oleva lämpömittari kertoo tielämmön olleen yli 40-asteinen. Aivan loppumatkalla noustiin tuolta vajaasta 100 metristä hieman yli 400 metrin korkeuteen. Leiripaikalta vaan ei huomaa.
Päivän ihan ensimmäinen operaatio oli käydä kaupassa täydentämässä ruokavarastoa. Kotimaasta ei otettu mitään mitä pitäisi säilyttää kylmässä, näin ei tarvittu sähköpaikkaa laivalla. Paluumatkalle sitten on sähkötkin. Oheisessa kuvassa edellä olleen auton takalasin kommentti liian lähellä ajavalle.
Jo joutui syksy, talvi, kevät ja alkukesä lomia odotellen, nyt se alkaa: Kesälomareissu. Tälle vuodelle matkan kohdealueeksi valikoitui jälleen Euroopan alue, tarkemmin johonkin Saksan ja Italian välimaastoon. Säätiedotteissa esiintyneet Euroopan alueen helteet eivät saaneet toisiin ajatuksiin matkan suunnasta, sillä matkailuautoon on aiemmin asennettu asuinosaan viilentävä ilmastointilaite.
Lähtöpäivä, kuten sitä edelliset päivät, sisälsivät pakkausta ja auton hyllyjen täyttöä tavaroilla, joita ehkä saattaisi tarvita: Vaatteita, astioita, rojua ja muuta sen sellaista. Varmaa on se, että jotain oleellista unohtuu kuitenkin. Tämän muistaen koetimme välttää lähtöstressiä, vaikka vähän se koetti päästä pintaan.
Lähdettyämme liikkeelle suuntasimme ensin kohti Vuosaaren satamaa, johon piti saapua pari tuntia ennen laivan lähtöä.
Vuosaaresta matka jatkuu Finnlinesin aluksella Finnladyllä kohti Saksaa ja Travemünden satamaa.
17.8.2018
Vielä Jussin viimeisenä lomaviikonloppuna lähdettiin puskailemaan, siis harrastamaan puskaparkkileiriytymistä keskelle luontoa ilman sähköä ja muita lähimukavuuksia.
Roki oli toki heti lähdössä mukaan, tosin riitti kun sanoi vaan että ”lähteekö Roki mukaan?”, ja tuo otus on heti innosta soikeana lähdössä – tietämättä yhtään minne ja miksi. 
Tästä se matka alkaa!
Perillä viimein ja muutamat tavarat levitettynä leiriytymistä varten. Pian taas liha kypsyy Cramer-matkagrillissä.
Jostain syystä – vaikka ei ole edes kuuma – niin Rokin mielipaikka näyttää olevan aina auton alla.
Sieltäkin voi tarkkailla ympäristöä ja on viileää.
2.8.2018
Mynämäellä lämpötila alkoi nousta jo aamutuimaan yli hellerajan lähtiessämme matkaan heti, kun aamiainen ja muut aamutoimet tuli tehtyä.
Myös Rokin kanssa koetettiin keskustella päivän reitistä ja menopaikoista mutta Roki keskittyi lähinnä kuuntelemiseen ja tärkeältä näyttämiseen.
Alkuun oli ollut mietteenä, josko tuolla saaristossa pitäisi piipahtaa. Todettiin, että saaristoreitti tulisi yhden lauttaylityksen kohdalla maksamaan hieman enemmän, kuin oli nyt valmiutta tuohon uhrata joten aloimme empimään.
Muutenkin halusimme saada auton perään törmänneen moottoripyörän aiheuttamien vaurioiden korjausprojektin käyntiin mahdollisimman pikaisesti, joten aikaistimme paluuta pääkaupunkiseudun tuntumaan – siispä Turun ohitustietä pitkin 1-tielle ja päädyimme Hyvinkään Best Caravaniin. Vauriot kuvattiin ja niiden perusteella laaditaan kustannusarvio vakuutusyhtiön ihmeteltäväksi. Toivottavasti arvio ja korjauslupa saadaan nopeasti.
Täältä lähtiessä olikin helppo käydä tervehtimässä Artelin Teroa (OH2ROCK) perheineen. 
Kiitos kahvista ja pikkusyötävistä.
Myös Roki sai tavata jälleen Sissi-dobermannineidin. 
Vauhtia ja menoa riitti koirilla. Edes kunnollista kuvaa ei saatu kun eivät pysähtyneet hetkeksi mihinkään.
Matkalla kohti kotia kävimme vielä Ämmässuon sorttiasemalla. Siellä kun saa punnitettua ajoneuvonsa ilmaiseksi – kunhan ei pyydä siitä virallista raporttia. Painoa tuolloisella lastilla oli 3480 kg. Vielä ollaan alle sallitun kokonaispainon.
Viimein päästiin kotikonnuille ja kannettiin pyykit ja muut tavarat taloon. 
Pesukoneelle on siis hommia tiedossa useammankin satsin edestä. 
Ja taas mennään saunaan.. Aah.
2.8.2018
Aamu Kaskisissa alkoi aamiaisella, jota ryyditti leirintäalueen isännän Rogerin vaimon leipomat kakunviipaleet. Mariestrandin leirintäalueesta jäi hyvä mieli ja muistot. Isäntäperheellä oli juuri saatu koiranpentu, Banjo. Söpö koiruus!
Matkalla etelään mietimme, mihin jatkaisimme seuraavaksi. Ehkäpä Poriin, kenties Raumalle?
Ennen reissua oli eräänä ajatuksena monista myös saaristoreitin läpikulku. Yhden lauttaosuuden hinta kuitenkin säikäytti meidät pois siltä reitiltä tällä kertaa.
Matkalla pysähdyimme Porissa pienelle täydennykselle, sillä ruokakaapin pohja näkyi jo.
Porista alaspäin tullessa Jussi huomasi, että edessä on Luvia ja siellä on Jussin edesmenneen isän nuoruuden ystävä, jonne oli voimassa kahvittelukutsu. Kahvin sijaan nautimme marjaisaa jäätelöä ja jutusteltiin leppoisassa kesäsäässä. 
Harmi, että tämäkin tuttavuus tuli postuumisti esiin. Noh, sellaista sattuu. Hyvä, että törmättiin näinkin. Kiitos jäätelöstä sekä kesän tuokiosta Kirsti ja Heikki Uusilehto! Törmätään taas uudestaan.
Matka jatkui jälleen ja vastaan tuli Laitila. Hmm, Laitila, mistä se on tuttu paikka? No Laitilan Kukosta toki!
Päivää oli kulunut tässä kohtaa sen verran pitkälle, että halusimme etsiytyä seuraavaan yöpymispaikkaan. Sellainen tulikin vastaan kuin puskista, ei ollut nimittäin leirintäaluekirjoissa Lemmi Caravania.
Paikka vaikutti vähän syrjäiseltä eikä paikalla ollut henkilökuntaa tai mitään muutakaan. Sitten meidät huomasi paikalla jo ollut asiakas – vai oliko kausipaikkalainen – joka opasti ja kertoi miten tällä leirialueella asiat toimii.
Paikka se on tämäkin, joten täällä nyt sitten ollaan seuraava yö. 
Mukavan pehmeä nurmimatto jalkojen alla on kyllä hieno asia.
Illalla taas saunaan. Kyllä puulämmitteinen sauna vaan on aina iloinen asia.
1.8.2018
Larsmon ampiaisten keskeltä matkattiin Pohjanmaan peltomaisemissa, osin kolme vuotta sitten ajeltuja tuttuja reittejä pitkin. Matkalla tuli vastaan Jussin nimikkopuisto. 
Täällä rannikolla voisi kuvitella olevan paljon radioamatöörejä, mutta ei, tien varsilla nähtävät korkeat ristikkomastot ovat ruotsin television vastaanottoa varten.
Tuossa mastossa tosin taitaa olla muutakin.
Tällä kertaa muodostui ajatukseksi ettei ajettaisi tänään kovin pitkään, joten lyhyen siirtymisen jälkeen saavuimme Kaskisiin. 
Kaskinen on pinta-alaltaan Suomen pienin kunta ja kaupungin asukasmäärä on toiseksi pienin. Taitaa Kauniainen olla se pienin.
Lämpöä piisaa. 
Sisällä ei tule ainakaan vilu.
Lämpötilan ollessa edelleen helteinen oli syytä antaa helpotusta Rokille. Siispä uimaan:
Mennessä rantaan leirintäalueen toimistorakennuksen vierellä oli alueen raaka vahti, johon Roki tutustui:
Peloton peto! (tuo jänis siis)
Illalla pääsi taas saunaan kohtuullisella hinnalla, mikä näin hellepäivän päätteeksi oli sopiva kruunaus. Saunassa oli jännä ratkaisu: Siinä ajettiin kahta postilaatikkokiuasta rinnan. Yksi on ollut vissiin vähän liian pieni, eikä ole raaskittu hankkia kokonaan uutta, mutta vähän isompaa.. Heh. Valitettavasti kuvaa tuosta ratkaisusta ei tullut otettua. Samoin sähköasennukset oli hieman hmmh… erikoisia. Mutta ehkäpä tuokin on vähän NMP (Not My Problem).
31.7.2018
Torniosta lähdettiin valumaan kohti etelää heti aamutoimien jälkeen. Lämpötila alkoi nousta uhkaavasti heti aamusta. Onneksi auton ilmastointi toimii ja pitää ajaessa ainakin ohjaamossa olotilan siedettävänä.
Ennen Torniosta poistumista pysähdyttiin kaupoilla ja samalla kun olimme lähellä Ruotsin rajaa, Jussi halusi käydä Ruotsissa Haaparannan Systembolagetissa ostoksilla. Tämän kesän radioamatöörileirin aikana OH6JAT maistatti erinomaista rommia, jota ei saa Suomesta, mutta Ruotsin alkosta saa.
Joten auto hetkeksi parkkiin lähelle rajaa, sillä autolla sinne Ruotsiin ei kannata mennä koska Rokille pitäisi tuosta syystä hankkia ekinokokkilääkitys. Ruotsissa käynti piti tehdä siis kävellen, mutta sehän onnistuu. Tapio ja Roki jäivät rajalle odottelemaan ja Jussi käveli rajan yli viereiseen Systembolaget-ketjun myymälään.
Roki ihmettelee, minne Jussi meni.
Matka jatkui taas eteenpäin kohti etelää kun hankinta oli tehty. Mietimme, että tullako rantaa myöten tuttua ja tylsää reittiä vaiko mennäkö sisempää maantietä myöten. Valitsimme jälkimmäisen ja köröttelimme Limingan jälkeen 86-tietä E4-tien sijaan.
Matkalla todettiin, että ulkolämpötila vaikutti epätodelliselta auton mittarin näyttäessä +32C. Ehkäpä seuraava yöpaikka voisi olla kuitenkin lähellä rannikoa ja merta… Niinpä keulan suunnaksi otettiinkin Kaustisen sijaan Pietarsaari. Pysähdyttiin siis ennen Pietarsaarta Strandcamping -leirintäalueelle. 
Lämpötila olikin paljon miellyttävämpi, varsinkin kun Kokkolan yli meni ukkosrintama sateineen. +26C on paljon parempi.
Myös Roki pääsi hieman pulikoimaan kirkasvetiseen mereen. Hauskaa oli!
Täällä oli paljon ampiaisia jotka koettivat kovin päästä sekä olutpulloon ja matkailuautoon sisälle. Työttömät lentävät k*sipäät! 
Onkohan Roki aamukankkusessa? Hieman savuisa portteri oli kyllä maukasta.
Tästä eteenpäin jatketaan jälleen kohti etelää.
30.7.2018
Lähdettiin aamulla sopivasti sateiden alta etelää kohden ja enimmäkseen rintaman edellä.
Heti alkumatkalla on Suomen maanteiden korkein kohta 565 metriä. Täältä on vielä pitkä matka takaisin Espooseen.
Matkalla tavattiin vielä paikallisia jolkottelemassa: 
Kuvasta ei ehkä näy hyvin, mutta oikeanpuoleinen poro on taituri, osaa juosta ja paskoa samalla.
Käytiin Muoniossa tankkaamassa niin auto kuin jääkaappikin ja ajatus oli mennä Aavasaksalle yöksi.
Aikaisemminkin Aavasaksalla käyneenä on nämä nähtävyydet jäänyt näkemättä.
Tästä valuimme mäkeä alaspäin vähän takaisin majoituksia tarjoavien alueelle katsomaan tarjontaa. Caravanalue ei vakuuttanut tyhjyydellään, joten jatkettiin matkaa jo kolme vuotta sitten vierailtuun tuttuun Tornion Campingiin.
Nyt saunaan ja sitten ruokaa.
29.7.2018
Spåkenesin tuttu drive-in reitti on kasvanut hiljalleen umpeen, joten piti kiertää rannan puolelle päästäkseen kohteeseen.
Parkkiin pääsi tuohon tukiaseman lähettyville ja tuosta on polku ylös tähän mistä kuva on otettu.
Ylhäältä löytyy uutena juttuna kyltitys noista sodan ajan muistoista.
Tykkään syö raunion näkemisen jälkeen ajettiin ensin kurkkaamaan jos Telemuseo olisi auki, no eipä ollut: Avoinna vain keskiviikkoisin 10-14 tai tilauksesta. Pöh. Poseerattiin kuitenkin museoidulla Langnesis -lähetysaseman maston pätkällä, joka on samalla hyötykäytössä.
Tollanen siis tuolla on seisonut. Mast mot nord ved Langnes kringkaster 1989.
Kierreltiin vielä parit liikenneympyrät Tromsøn keskustan alla. Kun kello oli vielä vähän, päätettiin suunnata Kilpisjärvelle saunaan.
Kyltit kertovat olennaisimmat asiat täältä. Paikka ei ole muuttunut sitten viime käynnin. Hyttysiä ei ollut yhtään eikä Rokia illalla ulkoiluttaessakaan ollut lentäviä pörriäisiä tai mäkäräisiä mainittavasti. Hieno keli.
Ennen saunomista nautittiin jälleen kerran itsetehtyjä hamppareita. Pakolliset ruokakuvat, olkaa hyvä:
28.7.2018
Aamiasen nautittuamme ajettiin Hammerfestiin, joka oli aika hiljainen näin aikaisin lauantaina.
Kvalsundissa on ihan hieno silta Kvaløyan puolelle. Porotkin viihtyivät sillalla sankoin joukoin.
Ihmettelimme ja pohdimme syytä moiseen, kunnes selvisi että sillalla oli tuohon aikaan sekä viileää että näemmä myös syötävää. Söivät omia jätöksiään, joilla silta olikin hyvin täplitetty.
Päädyimme siis Hammerfestiin, jonka eräs tunnetuin nähtävyys on Struven linjan päästä ja täällä on sille muistomerkki.
Yllättäen täälläkin oli ihan muistomerkin vieressä olevan talon varjossa useita poroja, joille Rokikin haukkui. Olisi halunnut kait vähän tutustua.
Pitäiskö tuon Struven linjan merkit käydä kaikki bongaamassa? Osa tämän maailmanperintökohteen pisteistä ovat vaan ihan erämaassa, jonne meneminen on oma hommansa. Altassa ainakin saa patikoida jonkin verran yhdeltä alueen leirintäalueelta. Tuskin on monia muukaan piste kovin helppokulkuisessa paikassa.
Hammerfestin nähtyämme palasimme hieman takaisin ja suuntasimme kohti Altaa.
On muuten Kåfjordissa muuttunut Tirpitzmuseon lähistöllä ajaminen. On tullut tunneli ja silta. Eikä siinä kaikki:
Tuosta vielä tänä vuonna kaartuu vasemmalle tunneliin tämäkin tie. Reitit muuttuu, eikä kohta löydä vanhoja tuttuja paikkoja.
Tämän päivän päätteeksi löysimme yöpaikaksi leirintäalueen, jossa matkailuautojen paikoilla oli myös lautarakenteiset laiturit. Näitä ei ole näkynyt täällä päin vielä missään muualla. Hieno juttu, suorastaan luksusta. Nyt syömään omatekoisia hampurilaisia ja maistelemaan juustoja ja keksejä kera valkoviinisangrian.
27.7.2018
Päivän teemana lähinnä Nordkapp. Sinne ajaa Lakselvista aika kauan ja takaisin Oldenfjordiin vielä vähän lisää, josta Altan suuntaan etsimään illan parkia.
Täytyy sanoa, että hulluimpia tienkäyttäjiä tuntuu olevan motoristit! Aivan päättömiä ohituksia sokeissa mutkissa kapeilla pohjoisen Norjan teillä! Kiitos, olemme jo saaneet yhden pyörän peffaamme, emme halua lisää.
Yksikin ohitteleva motoristiporukka tuli vastaan väkisin, että liinat sai laittaa kiinni, että mahtuivat takaisin kaistalleen meidän ja vastaantulleen matkailuauton välistä. Pitää jaksaa editoida kohtaus talteen tuolta dashcamilta.
Tässä kuitenkin kuvia Nordkappista.
26.7.2018
Heräämme Kirkenes Campingissä sateiseen aamuun, joten ei kauheesti ole kiirettä aamutoimien kanssa. Yllättävästi kuitenkin lähes normaaliin aikaan lähdettiin liikkelle, ensimmäisenä taskina siis Essolle ostamaan polttimoja.
Myymiössä pyörittiin tovi ja ihmeteltiin, että täällä Norjassa on vissiin kuten Suomessa, huoltoasemilta saa pullaa ja pitsaa, mutta ei edes lamppuja. Perkele.
Juuri kun Tapio on jo menossa ulos viereiselle Circle K -huoltoasemalle, päätti Jussi vielä koettaa onneaan ja kysyä kassalta lamppuja. Hieman oli yhteinen kieli hakusessa, mutta ruotsin ja englannin sekoituksella ilmeni, että ne ovatkin kassan takana nuuskamyyntikaapin alla.
Kyllä, Norjassa myydään nuuskaa kuten Suomessa tupakkaa: Ei saa nähdä paketteja ja myyjä antaa käteen haluamasi tuotteen. Vissiin lamput ovat yhtä haluttu ja suurikatteinen myyntiartikkeli ettei niitä kehtaa edes pitää esillä.
Lopulta siis saatiin oikeanlaiset lamput ja sekä suunta- että sumuvalo toimi, tosin sumuvalon umpio on tuhannen pil* päreinä. Eipähän italialainen ajotietokone valittele puuttuvasta lampusta.
Essolta lähtiessä suuntavaisto petti ja lähdettiin Vardön suuntaan, vaikka piti Lakselviin ajaa.
Sinänsä ei haitannut tuo harha. Löytyi hyvin erikoinen levehdyspaikka, jossa mm. WC:t. Täällä moni karavaanari kävi tyhjentämässä kemssan.
Børselvistä noin 10 km Lakselvin suuntaan löytyi aika hieno paikka yöpyä. Vieressä virtaa Čáhppiljohka. Todellinen puskaparkki. Hämmentävän hienot maisemat ja auringonlasku – ilman laskua. Se ei nimittäin vielä laske ihan alas asti kuin vasta parin päivän päästä. Mikä tuuri, että pysähdyttiin juuri tähän!
Hyvää yötä!
25.7.2018
Ukonjärveltä ajettiin takaisin Ivalon rautakauppaan ostamaan puutarhaletkua ja sitten matka kohti pohjoista Kaamaseen, josta käännyttiin Näätämön suuntaan.
Sevettijärvellä syötiin lounaaksi herkulliset poronlihaburgerit ja Roki napsi paarmoja lennosta. Alkaa Roki kehittymään tuossakin. Näyttää raukka stressaantuvan noista lentävistä mulkuista. Kunhan ei mene louskaisemaan ampiaista, tuota lentävää vittupäätä. Sillä kun ei ole muuta merkitystä luonnossa. (No on kai toki mutta lähinnä ovat kiusankappaleita. Kuten paarmatkin.)
Näätämössä oli hassuja mastoja ja antenneja, mikähän tuo valkoinen patukka on?
Täällä oli reilusti lämpöä 29C, Roki haisteli ilmoja ja Jussi pääsi kastelemaan jalkansa Barentsin mereen. Oli muuten kirkasta ja kylmää vettä. Ja viereisellä hiekkarannalla porukkaa oli uimassa. Brrr…
Suunta otettiin kohti Kirkkoniemeä josta voisi etsiä majapaikkaa. Pian kuitenkin näköalaa levehdyspaikalle ihastelemaan pysähdyttyämme ajoi pariskunta moottoripyörällä automme takakulmaan. 
Henkilövahingoilta onneksi vältyttiin ja molempien ajoneuvot säilyivät ajokuntoisina. Meidän auton takakulmaan tuli jonkin verran vaurioita. 
Darwin-merkillä koristeltu tikas otti kuljettajan ja matkustajan iskun, ja takatallin alla oleva metallirunko otti moottoripyörän eturenkaan törmäyksen itseensä.
Jussi tarkisteli valojen vahingot ja todettiin, ettei meillä ole vasenta vilkkua.
Ajettiin motoristien majapaikkaan vaihtamaan yhteystiedot ja saatiin kuvat heidän vakuutuskirjasta. Sitten leirintäalueelle Hessengiin, jossa tarkempaa analyysiä, mitä tarvii tehdä, että oltais ”street legal”. Vilkkuun tarvitaan uusi polttimo ja sumuvalo on mennyttä. Haetaan siis aamulla polttimoja Essolta.
24.7.2018
Kahvitauko Peurasuvannon majatalon kahvilassa Kitisen varrella. 2 € kahvi ja munkki oli hyvä mainos tien varrella. Munkki oli hyvä ja rasvainen, vaikka taisikin olla teollinen pakastemunkki.
Pysähdyttiin vilkaisemaan Tankavaaran kultakylää.
Roki poseerasi Tankavaaralla pullotalon edustalla. Tuossa on muutama pullo tyhjennetty. Lienee toki halvempi rakennusmateriaali kuin vaikkapa lasitiilet. Ja juojalleen hauskempi.
Kaunispäältä on aika komeat tunturimaisemat ympäriinsä.
Urupää Kaunispäältä 10x zoomilla.
Tuollaisessa mökissä on varmaan pari kertaa yövytty aiemmilla reissuilla vuosia sitten.
Tällä kertaa ollaankin omalla majoitusyksiköllä täällä.
Paikka oli sikäli loistava huollon kannalta, sillä saimme pyykit pestyä ja kuivattua rummussa. Melko harvat leirintäalueet edes tarjoavat pesumahdollisuutta. Sääli, nimittäin kannattaisi tarjota. Moni maksaa mielellään siitä että pääsee pesemään vaatteet ja petivaatteet paremmin kuin käsin.
23.7.2018
Ei sitten tankattu, otettiin Kuusamossa jo täyteen ja hyvä niin. Se oli halvempaa.
Pysähdys Hiljainen Kansa -taideteokselle oli hiljentävä, vaikka tuossa ei ollutkaan mitään erityistä sanomaa tai historian muistoa, mitä alleviivattaisiin. Omalaatuinen ja omituinen. Tuonne saa kuulemma lahjoittaa omia vaatteitaan. Noita vaihdetaan pari kertaa kesässä ja joka vuosi on siis vähän erilainen vaatenäyttely.
Rokilla oli tosi kivaa, kahvion henkilökunnan tytöt tuli rapsuttamaan ja kävi siinä yksi perhekkin silittelemässä. Rokille tarjoiltiin myös vettä.
Itse ostimme pihlajanlehtimehut. Vallan hieno makukokemus.
Matkalla käytiin otsikon mukaisesti Rukalla, emme siis tankkaamassa – ehe ehe – vaan katsomassa Digitan mastoja ja maisemia.
Ja samalla Tapio halusi näyttää kortteerin, jossa monilla reissuilla Jepen kanssa ovat majoittuneet ohi mennessään.
Sitten päädyttiin seuraavaan yöpaikkaan, joka löytyi Kemijärven Hietaniemestä. Saavuimme aikamoisessa kaatosateessa, joka alkoi juuri kun tulimme paikalle. Sateen rauhoituttua pääsi avaamaan paikkoja ja tekemään ruokaa.
Tänään vielä iltasuihkua ja nukkumaan. Niin ja blokin kirjoitusta.
Roki pääsi tutustumaan Raatteentien rajavartiomuseoon.
Tänne oli tullut kahvila, josta olisi saanut myös lounasta, sekä näyttely. Näyttelyyn sisäänpääsy vain olisi ollut 7€ naamalta, joten jätettiin väliin. Jussi kävi vartiotupaan kuitenkin tutustumassa samalla kun vein Rokin rajaporttia katsomaan.
Tuommoinen oli teleoperaattorin työpiste.
Keittiötilat yllä ja alla.
Ja tietysti liikuntaohjeet ovat olleet sotilaallisen selkeät.
Purasjoen asemalle aikanaan yhteen korsun perustettiin Geokätkö, jonka tosin olemme jo sulkeneet. Nykyisellään korsut ovat romahtaneet ja niiden juoksuhaudat täytetty.
Suomussalmelta löydettiin kiva pieni Kiantajärven leirintä. Hyvin tehdyt ”tontit”, muutama olisi ollut jopa järven rannalla, mutta olivat jo käytössä.
Esimerkki paikallisesta sähkön tarjonnasta, kaksipäinen roikka tuotu vesiputkessa tien ali pistorasialta. Tuohon sitten adapteri ja autoon kiinni.
Espoosta lähtölukema 1390 km, ja perillä 1946 km. Pysähdyksien kanssa sellainen 7.5 tuntia matkaa.
Roki pääsi matkalla hakemaan Kuopiossa herkkuja matkaan.
Motorola Tetra-radioiden säätämö.
Mikolle päivitettiin ajantasainen leiriaamun kuva Rokin kanssa.
Leiripaikkamme Hyvärilässä oli Z-zonessa, keskellä nurmikenttää. Hellettä riitti oikein hyvin torstaista aina sunnuntaihin asti. Perjantaina pyörähti kohtuullinen ukkosmyräkkä josta itse selvisimme vaurioitta. Yksi markiisin seinä piti ottaa pois, ettei se purjeena vie markiisin jalkaa mennessään. 
Leirillä toimi RadioHami soittaen hyvää musiikkia ja juontajien hyviä juttuja oli ilo kuunnella. Kuva sunnuntailta tämän kerran viimeiseltä minuutilta, Show must go on.
Aika suunnata pois Tanskasta, lähinnä siirtymispäivä siis. Ruotsin tulli pysäytti ja kyseli Rokin passia ja tarkisti Rabies-rokotuksen voimassa olon. Helsingborgissa oli camping aivan täynnä, joten jatkettiin E4-tietä ja siltä hieman sivuun löytyi Kvidingen kylä, josta uimalan yhteydessä on pieni matkaparkin kaltainen camping. Söpö poika oli juuri laittamassa kiinni, mutta saatiin vielä paikka tälle yölle.
Jatketaan siirtymistä kotia kohden. Jönköping oli pettymys kun Radiomuseet oli suljettu täysin. Yöpaikaksi poimittiin Vättermålenin liittymän kohdalta löytyvä Camping Vättersmålen.
Motalan radiomuseolle, josta jatkoimme Örebron ja Arbogan kautta Kapellskäriin ja laivalla Suomeen.
Kotona. Mikäpä olisi parempaa kuin kotoinen itse tehty ruoka!
Pian tämän reissun jälkeen vaihtuikin auto uuteen Sunlight T66:een 1.9.2017. Tosin sitä ennen tällä autolla käytiin vielä Peräkorpirockissa 12.8.2017.
Ajoimme sateessa Esbjerg Dyreklinikeniin hakemaan Rokille leimaa passiin, että on saanut ekinokokkoosilääkityksen. Hieman oli taistelua Rokin kanssa, että sai annettua, mutta juustolla sai huijatuksi. Tarmin kylässä käytiin ostamassa seuraavaksi aamuksi sämpylät ja Rokille löytyi lelukauppa, josta löytyi ”The Putki”. Rantatiellä jatkettiin Søndervig strandille, jossa söimme lounasta ja löysimme puutarhaamme peikon.
Thorsmindessä päästiin käymään rannassa ja Roki pääsi kunnolla juoksemaan pitkästä aikaa. Siitä sitten Stenbjerg Campingiin yöksi.
Tänään siirrytään Tanskaan. Piipahdettiin vielä Kielissä ja takistettiin Scandinavian Park joka oli edelleen ihan tukossa. Suuntasimme sitten länteen ja ylitettiin Tanskaan sieltä. Rajalla vielä Saksan puolelta löytyi Edeka Central market, josta sai ”verovapaat”. Yöpyminen Ribe Campingissä.
Polkaistiin reippaasti liikkeelle ja ajettiin kuskia vaihtaen 662 km pohjoiseen Lübeckiin, josta Campingplatz Lübeck-Schönböckenista tuli meidän tukikohta pariksi yöksi.
Campingiltä onkin näppärä yhteys bussilla keskustaan ja koirakaan ei ollut mikään ongelma. Vietimme turistipäivää Lübeckin vanhassa kaupungissa.
Nyt nokka kohti Rottweilia, pissatauko Naturpark Schönbuchin portilla ja matka jatkui. Rottweilissa auto parkkiin ja kun on sunnuntai on kaikki kaupat kiinni ja parkki paikat vapaina.
Roki pääsi Haubtstraßelle haistelemaan ja ihmettelemään rottweiler-patsasta ja käytiin nykäisemässä pasta carbonarat lounaaksi. Tästä alkakoon matka takaisin pohjoiseen.
Yöpaikaksi valikoitui Campingplatz Reisachmühle.
Päätimme sittenkin suunnata vielä Rottweiliin, ettei jää harmittamaan. Frankfurtin lentokentän läheltä yöpaikaksi Campingplatz Niederwaldsee jonne saavuttua söimme pizzat. Oli ensimmäiset hellelukemat ~30°C ja luukut levällään sai nukkua.
Suunta kohti Obelink.nl suuta retkeilytarvikkeiden megastorea, josta sitten Grolsch-panimon esittelykierrokselle.
Obelink on valtava, siellä meni pari tuntia ihan vain käydäkseen hyllyt läpi ja se oli vasta eka kerros. Ostetiin uusi pöytä ja muita tarvikkeita. Aika vain loppui kesken kun piti ehtiä panimokierrokselle.
Grolsch-panimon kierroksella oppi taas uutta vanhan lisäksi panemisesta, siis oluen. Heidän vehnä-IPA oli oikein hyvää. Muutaman oluen maistelun jälkeen matkustajaa alkoi hieman hihittämään, joten oli aika antaa kiitokset, käydä tehtaan myymälässä ja suunnistaa seuraavalle camping-paikalle.
Tämän illan camping onkin sitten maatila Landschapscamping ’t Scharrelhoes ja hieno paikka onkin. Vieraat otettiin kunnolla henkilökohtaisesti vastaan kädestä päivää oikein. Paikan palvelut esiteltiin ja osoitettiin, että tuolta voi paikan valita vapaasti. Uusille vieraille tarjosivat vielä kahvia ja leivät.
Nyt cramerissa kypsytetyn lasagnen jälkeen on hyvä mennä nukkumaan.
Päivä poutaisessa Wiescampisää meni rauhallisesti, pois lukien kerran tunnissa soinutta korvamadoksi muodustunutta ”The Rigga Ding Dong Song” musiikkiesitystä Passion Fruitin esittämänä. Lapset tykkäsi kuitenkin.
Rokin kanssa käytiin hienossa metsässä lenkillä ja kyllä riemua riittää kun sai olla vapaana.
Jussi pääsi ajamaan isoa patoa (Breezanddijk) pitkin, jolle pysähdyimme katselemaan paikkojakin. Sitten oli tarkoitus ajaa Zaanse Schaan -museolle katsomaan hollantilaisia tuulimyllyjä, mutta siellä oli parkkipaikka aivan täynnä. Ei lähdetty vääntämään tätä maantielaivaa pienellä parkkipaikkalla, joten jatkoimme matkaa kohti Winterswijkiä ja kaupan kautta leirintäalueelle.
Wiescampissä on hienosti jokaiselle oma WC-/pesutila lämpimällä vedellä. Ajateltiin jos olisi syöty pyykinpesun aikana ravintolasta jotain, mutta 15€ annoshinta ajoi juomaan pelkät oluet.
Kuivausrumpuun olisi tarvinnut tietenkin oman poletin, jota ei enää saanut respan ollessa jo kiinni, kello 16:00 jälkeen! Virittelimme sitten köyden ja siihen pyykit kuivumaan.
Suunnitteilla oli käydä Hollannissa moikkaamassa Neliä Den Boschissa, mutta yöllä tuli viesti, että Ed on lennätetty äkillisesti kotiin Riadista ja on pyörätuolissa. Tänään oli menossa leikkaukseen. Toivotaan, ettei vakavampaa ja paranee pian,
Enimmäkseen siirtymäpäivä Hollantiin. Todettiin, että saksalainen Lidl on paska kauppa, hyllyt tyhjillään. Saksan puolella ennen rajaa löydettiin jäätelöpuoti, josta otettiin annokset spagettijäätelöä.
Illaksi tultiin Harlingeniin, josta oiva camping patovallin vierestä. Alueen ravintolasta otettiin hollantilaisia snack-herkkuja iltapalaksi. Rokin kanssa käytiin lenkillä patovallia pitkin, jossa Roki näki lampaita ja oli ihan kiltisti.
Nokka kohti Hollantia, eiku Rottweilia, eikun Hollantia.
Ajettiin Kielin kanavan länsipäätyyn, Brunsbütteliin Elben rannalle katsomaan sulkuja ja sitten erinnäisten seikkailujen jälkeen lauttajonoon Elben yli. Parin tunnin jonotuksen jälkeen päästiin yli – Hampurin kautta olisit jo perillä :).
Tämän illan Camping ”Am Leuchtturm” löytyi kuitenkin pian Elben toiselle puolelle Drochterseniin päästyämme ja oli tilaakin vielä, vaikka kello oli 19:00. Lihat grilliin sateessa ja syömään.
Aika siirtyä eteenpäin yhtä ajoa Saksaan asti.
Rajalla Flensburgissa on Skandinavian Park ostoshelvetti, kauhea paikka. Kuin ruotsinlaivan myymälä, mutta isompi ja niin oli jonotkin. Ostokset jäi tekemättä. Etsimme siis campingin (Jarplund Camping) seuraavaksi yöksi, jonka vierestä löytyi pieni ja palveleva kauppa.
Busseilla kulkeminen ison koiran kanssa onkin hankalampaa, sillä kaikki eivät ota kyytiin. A-vuorot eivät ollenkaan ja muihin pääsee kuskin mielivallan mukaan. Osa matkoista saatiin kuitenkin taittaa bussillakin.
Ensin keskustaan raatihuoneentorille, josta kävellen hiljakseen kohta pientä merenneitoa. Matkalla toki pysähdys oluelle ja Rokille vettä.
Merenneidolta ei päästykään bussiin, vaikka vuoronumerosta olisi voinut olettaa. Kuski vain sanoi, että liian iso koira. Eikun kävelemään etsien matkalta toista bussia, joka menisi meidän campingin suuntaan jollaiseen sitten päästiin kyytiin. Rokilla meinasi tulla ahtaassa bussissa hieman pakokauhua.
Siirtymäpäivä Kööpenhaminaan. Matkalla ostoskeskus Emporiassa lounas ja vähän tarvikkeita ja ruokaa. Ensimmäinen matkan siltamaksu Brobizz-palikalla sujui kätevästi, näyttö sanoi tosin 1040 SEK, joka ei ole 44€, joka kuitenkin sitten meni maksutapahtumana oikein.
Campingille navigaattori vei kaupungin läpi joka vähän kuskina ollutta Jussia hermostutti.
Tänään matka jatkukoon pohjoisen Långe Erik -majakan kautta, josta kohti etelää/länttä kohden. 30 km ennen Karlskronaa löytyi Kristianpolo-kylän camping. Tämäkin tosin saatiin ilman sähköä, mutta saimmepa valita paikan vapaasti.
Sen verran ajoissa ehdittiin, että käytiin koko porukka uimassa ja näin jäi talviturkki itämereen. Roki ei erityisesti uimisesta välitä tai ainakin pelkää syvää vettä.
Aamutoimien jälkeen, lähdettiin kiertämään eteläistä Öölantia ja katsomaan sen pään majakkaa Långe Jan. Sieltä sitten itäistä rannikkoa takaisin pohjoiseen ja matkalla lounaaksi kalasatamassa ”Fish’n’chips”, jotka olivat varsin hyvät.
Maalaiskaupasta isännän oma viherpippurisalamia, jonka maksaminen osoittautuikin hankalaksi, kun ei meillä mitään kruunuja ollut mukana. Bank Giro on Ruotsin joku kansallinen järjestelmä ja joku Swish olisi kans ollut. Sähköpostilla saimme pyydettyä IBAN-tilinumeron jolla saimme maksettua.
Yöpaikkaa saimmekin sitten etsiä oikein urakalla monen leirintäalueen kautta. Lopuksi saatiin ihan hyvä sähkötön paikka.
Matkalla olimme ostaneet aamiaistarpeet, jotka nautimme aamutoimien jälkeen.
Kävelimme päätien varteen ajatuksella, että kävellään satamaan, josta saisi lauttayhteyden Kalmariin. Otimmekin bussin, jonka sai kätevästi maksettua mobiilisovelluksella, sekä Roki sai tulla kyytiin. Bussissa Rokille meinasi tulla kuuma, mutta nyt on hyvä vesipullo ja juottoastia, josta on helppo antaa vetää koska vain.
Täällä sai taas kokea sen miten koirat ovat tervetulleita ravintoloihin, ainakin terasseille. Vesikuppi tuodaan ja saa istua rauhassa. Keskustan torin laidalla olevan ravintolan terassilla oli vain valitettavan paljon lasinsiruja.
Kalmarin linna tuli tarkistettua vain ulkoisesti, sillä vaikka koiran kanssa olisi saanut mennä linnakesaarelle, olisi 2 x 15€ lippujen hinnasta jäänyt suurin oli saamatta. Koirien kanssa kun ei olisi saanut mennä linnan sisätiloihin, joissa kaikki kiinnostava olisi ollut.
Paluu campingiin tehtiin lautalla ja kävelimme satamasta kaupan kautta autolle valmistelemaan illan ruokia sekä tietenkin ruokkimaan Roki.
6:17 saavuttiin satamaan ja ajo Tukholman läpi sujui kivuttomasti. On vissiin Ruotsi lomalla heinäkuun, ei ruuhkamaksuja eikä sitä ruuhkaakaan. Tukholmasta ajoimme rauhassa E4- ja E22-teitä etelään Kalmariin.
Ensimmäisen Kalmarin Campingin kanssa saimme havaita, että kaikki sähköpaikat ovat loppu. Päätimme ajaa Öölannin puolelle, josta saimmekin oikein hyvän paikan.
Kelin puolesta on hyvää ja aurinkoista, mutta kovin tuulista. Markiisia ei uskalla jättää valvomatta auki.
Matka kohti kesän seikkailuja Naantalin kautta alkakoon. Käydään matkalla Tammisaaressa Railin ja Harrin tykönä kahvilla ja sovittamassa Jussilla Harrin vanhoja paitoja.
Yö meneekin sitten laivalla ja aamulla herätään Kapellskärissä.
Mukavan yön jälkeen oli hyvä suunnata Tallinnan Rocca al Maren Prisman kautta satamaan. Matkalla myös tankki täyteen edullisempaa dieseliä.
Puolen päivän laivalla sitten kotia kohti. Kotona viimein 4184 kilometrin jälkeen.
Ilta tosiaan oli myöhäinen ja olo oli kuin 700 kilometriä matkustaneella. Aamun peseytyminen ja suihku teki hyvää.
Kirjautuminen aamulla Kaunas Campingiin yön majoitukseen sekä maksaminen. Sitten Rokin kanssa ulos. Sitten voi tulla tekemään varmaan reissun viimeistä aamiaista.
Sitten ajettavaksi yhtä menoa kohti Tallinnaa Latvian läpi lähes pysähtymättä. Laivayhteys on varattu seuraavalle päivälle.
Tallinnan ulkopuolella Sauen kylässä on uusi, pari vuotta vanha leirintäalue Vanamõisa Caravanpark, joka on kuin tehty laivaa odottaville kotiin palaaville poroille.
