Tänä vuonna lomalle lähtö meni näin pitkälle heinäkuuhun. Useimpina vuosina nimittäin kesälomareissun aloitus sijoittuu Suomen Radioamatööriliiton vuosittain järjestettävän kesäleirin ajankohtaan. Aloitimme matkan kohti Joensuuta ja kesäleiriä. Ensimmäisenä etappina Loviisa ja sen nähtävyydet.

Tänä vuonna leiri onkin viikkoa myöhemmin kuin yleensä. Viime vuonna taas leirin ajankohta olikin päällekkäin Viron radioamatöörien kesäleirin kanssa, jonne olimme jo aiemmin päättäneet mennä.

Lähtöpäivä oli leiriä alustavan viikon maanantaina ja ensimmäinen pysähdyspaikka on Loviisa ja siellä Loviisa Camping

Pieni kävelykierros aluella ja läheiseen metsään, että Roki pääsi tarpeille.

23.7. Päivä Loviisassa

Leirintäalueen portilta lähtee suoraan luonnonsuojelualueen läpi harjua pitkin kaupungin keskustaan ja kirkolle. Matkalla on kaikenmoista nähtävää. Kukkukiven näköalatorni, vanha mylly ja ilmantorjuntakanuuna.

Kirkolta kaupungin talon ja torin kautta rantaan Laivasillalle etsimään lounasta ja sitten merenkulkumuseoon. Roki pääse mukaan museoon, sillä sinne sai koira tulla sisälle.

Aikainen herätys aamaiselle ja sen myötä lähtö leiriltä, että ehditään varmasti Tallinnan satamaan ajoissa siellä olevien tieremonttien sekä liikkennejärjestelyjen takia.

Check-in:ssä selvisi, että joku™ oli onnistunut varaamaan autopaikan huti tilaan 2, kun olisi pitänyt olla korkeuden takia tila 3. Saimme siis peruuttaa odotusruutuun, jos tilaa vielä muodostuisi meillekin.

Puolen tunnin odotuksen jälkeen tuli meidän vuoro ja päästiin check-in:stä läpi.

Nyt laivalla ja välipalaa sekä kotiin vietävät ostettuna, istutaan aurinkokannella poutasäässä. Lämmintä kuitenkin on ja Jussi sai oluen.

Yhteenveto

Aika reippaasti kolmessa viikossa tuli nähtyä Viroa ja sen nähtävyyksiä. Ensimmäinen viikonloppu meni siellä ERAÜ:n kesäleirillä, josta siirryimme melkein viikoksi Saarenmaalle. Palatessamme mantereelle oli takana 956 kilometriä lauttamatkoineen.

Saarenmaalta pariksi päiväksi Haapsaluun, josta oli ajatus siirtyä Hiidenmaalle, mutta säiden oltua mitä olivat, lähdimmekin Tartoon, jossa menikin kolme yötä. Tässä kohtaa matkaa on tehty kaksi viikkoa ja vajaa 1300 km.

Tartosta suuntasimme Narvaan ja Viron pohjoisrannikolle. Teimme keikauksen Rakvereen, josta Tallinnan laitamille osin Rokin paluun valmistelun takia ja samalla tutustumaan vielä muutamiin nähtävyksiin ”lähistöllä”.

Paluu laivalla oli rauhallinen Rokin odotellessa autossa kun isännät joutuivat matkustajien puolelle norkoilemaan pariksi tunniksi. Kotiin päästyä kilometrejä oli GPS:n mukaan 2015 km ja matkamittarin mukaan 1988 km.

Aikaisempina vuosina tuli lähinnä ahmittua mahdollisimman paljon kohteita (ja kilometrejä). Tänä vuonna lähdettiin sillä ajatuksella liikkeelle, että joka päivä ei tarvitse siirtyä. Leiripaikoiksi pyrittiin löytämään sellaisia alueita, joista pääsisi kohtuullisella kävelyllä kaupunkien keskustoihin, aina tämä ei vain onnistu. Sitä toivoisi, että olisi enemmän matkaparkkeja enintään parin kilometrin etäisyydellä keskustoista ja nähtävyyksistä ja olisi koiran kanssa mukavasti käveltävissä. Toisihan ne enemmän matkaajia kuluttamaan rahojansa.

Puolen päivän jälkeen lähdimme liikkeelle kohti viimeisiä kohteita, joita ihmetellä Vironmaassa. Lähellä on muun muassa Rummu, jossa on sekä vanha vankila että hylätty kaivos, jonka maisemissa on kuvattu kohtauksia tv-sarjaan Karppi.

Sen jälkeen suuntasimme keulan kohti Treppojan putousta. Tämä oli kyllä tähän aikaan mitättömän näköinen porrasmainen puro, harmi. Mallina ensin opastaulussa kuva siitä, mitä odotettiin. Ja sitten kuva todellisuudesta. Kuivaa on ollut.

Lopuksi kohti Keila-Joan putousta ja vesivoimalaa, jossa pitäisi olla näyttävämmän kokoinen putous, ainakin opastetaulun kuvan perusteella. Ja olihan siellä.

Tämän nähtävyyden jälkeen olikin jo aika suunnata kohti viimeistä yöpaikkaa Virossa. Tallinnan liepeillä näitä ei ole monta, itseasiassa kaksi, joista toisessa olimmekin viime yön. Se toinen näistä onkin tuttu paikka, jossa olemme olleet aiemmin vuonna 2016.

Matkalla kuitenkin kauppaan ostamassa kotiin viemiseksi hyväksi havaittuja virvokkeita. Aamulla ennen laivaa ei kerkeä. Ja viimeisenä kuvana viimeinen auringonlasku tässä maassa. Viime kerralla täällä ollessa olikin näyttävämpi iltarusko.

Iltalenkillä vieressä menevän tien varrella vuohet ihmettelivät Rokia. Taisivat kaivata paimenta?

Tänään päätimme jatkaa matkaa ja käydä katsomassa Narvan linnaa ja käydä ihmettelemässä Viron itäisintä maapistettä venäjän vastaisella rajalla, mikä sekin sijaitsee samassa paikassa.

Matkalla kävimme katsomassa Peipsijärven maisemia Mustveen kylästä. Melkoisen iso järvi!

Narvassa hetki meni etsiessä pysäköintiä. Peetri Platsille ei tarvitse yrittää suomalaisella autolla, kun parkkimaksuautomaattiin ei voinut syöttää suomalaista rekisterinumeroa. Siirryimme hieman toisaalle pysäköimään maksutta. Ja aivan täydellinen sijainti nähtävyyksien keskellä!

Päädyimme päivän turreilun jälkeen Narva-Tallinna E20-valtatien varrella olevalle leirintäalueelle Mereoja Camping, mikä on paikkana aika tuore ja näytti saaneen hyvin kehuja. Paikka on varsin siisti ja avara. WC ja suihkutilat erittäin toimivat ja siistit.

Roki pääsi myös vaihteeksi meren äärelle.

Päivä paikallaan

Tällä reissulla on otettu enemmänkin tavaksi oli kaksi yötä yhdessä paikassa. Aika mukavaa oikeastaan, kun ei tarvii kokoajan muodostaa ja purkaa leiriä.

Pieni päiväkävely Rokin kanssa takaisin tien varteen ja sitten aurinkoiselle omalle pihalle juomaan olutta. Naapuritontilla on hassu pikkumökki, joka näyttää pihansa puolesta aika käyttämättömältä.

Kokeiltiin aikaisempaa liikkeelle lähtöä, sillä tulossa oli pidempi ajomatka. Tapio heräsi ajoissa ruokkimaan ja ulkoiluttamaan Rokin. Aamiainen tulille jo kahdeksalta.

Raplan kylässä pysähdys kauppaan ja katseltiin maisemia ja kirkkoarkkitehtuuria. Maria Magdalenan kirkko Raplassa on toinen kahdesta kaksitornisesta kirkosta Virossa, toinen on Tallinnassa Kaarlin kirkko.

Põltsamaan kaupungissa pidettiin pieni jaloittelutauko ja käväistiin katsomassa linnaa ja sen yhteydessä olevaa Nikolauksen kirkkoa. Kuvissa hieman linnan ja kirkon historiaa.

Mukaan turistimyymälästä tarttui toki magneetti, lisäksi mustakynsilaukkahunajaa.

Leiriytyminen Tartossa Karlova Sadaman matkaparkkiin.

Täällä olikin parkissa melkeinpä pääosin suomalaisia matkailuautoja. Roki löysi rotikka-lajitoverin, 15 kk vanhan Bellan. Roki ei ollut erityisen kiinnostunut nuoresta tytöstä. Liian vilkas oli…

25.7. Karlova, Tartu

Alunperin piti kävellä keskustaan katselemaan paikkoja ja ehkä lounaalle jollekin kivalle terassille. Sään jumalat vain olivat kanssamme eri mieltä, joten ehdimme juuri kävelemään läheiseen Rimi Hyperiin, josta löytyi lounaspizzapalat ja muutakin täydennystä, kuten täytettyjä minipaprikoita ja lisää eilen löytämäämme Sakun appelsiini-suklaaporteria.

Läheisen Emajoen ylittävän sillan alla oli hieman taidetta. Alla muutama kuva:

Ja joessa elää kaikenlaista.

26.7. Päiväkävely Tartussa

Eilinen meni sadepäivää pidellessä autolla. Päätimme jäädä vielä yhdeksi yöksi tänne, että pääsisi kaupungille kävelemään paikkoja.

Sateisena siirtymispäivänä kävimme vielä Kaalin kraaterilla tämän kerran viimeisenä nähtävyytenä Saaremaalla. Kaalissa varattiin laiva takaisin mantereelle.

Täältä ajettinkin sitten suoraan satamaan, jossa päästiin varaamaamme laivaa aikasempaan laivaan, joka vasta lastasi autoja kyytiin. Toisella puolella ylitystä olikin edelleen huokeammalla hinnalla ollut diesel-jakelupiste. Tästä tankattiin aiemmin mennessä ja nyt taas uudelleen tullessa Saaremaalta.

Haapsalusta löysimme yöpaikaksi Pikseke Campingin, jonka isäntä sattui olemaan suomalainen. Pääsimme viimeisille paikoille, sillä varauksia oli paljon. Hyvä niin 😀

Pari päivää sitten Sõrven majakassa kiipeily tuntuu kummallakin vieläkin jaloissa, joten taidamme lepäillä illan. Seuraavana päivänä käymme tutkimassa ainakin Haapsalun rautatie- ja tietoliikennemuseon sekä piispanlinnan.

23.7. päiväkävely Haapsaluun

Sunnuntaipäivän puhteeksi kävelylle Haapsalun nähtyvyyksille.

Parin kilometrin kävelyetäisyydellä on Haapsalun rautatie- ja tietoliikennemuseo jonne pääsi Rokikin mukana sisälle. Aluella on ulkona rautatiekalustoa.

Tietoliikennemuseon puolelta löytyy paljon sellaista viestikalustoa mitä Suomessa ei näe.

Ja rautatiemuseon puoli. Täällä emäntä vähän yski kun Rokin kanssa tultiin sisään.

Museoiden jälkeen suunnattiin linnan suuntaan etsimään ruokapaikkaa. Aluksi teki mieli pizzaa ja löysimmekin viihtyisän puutarhapaikan jossa olisi varmasti ollut kiva syödä. Tarkkailtuamme asiakkaiden pizzoja ja odoteltuamme henkilökuntaa aikamme, päädyimme kuitenkin hakeutumaan toisaalle.

Viereinen ravintola Talumehe kõrts vaikutti hyvältä katetun terassin kanssa. Ja hyvä niin, sillä syödessä pääsi sadekin tulemaan. Otimme villisika-annokset, kun ei ollut koskaan tullut sellaista syötyä.

Sitten kävelyä sadekuurojen väleissä kohti leiriä köyden matkalla ostamassa vähän naposteltavaa illaksi. Täällä jo sunnuntaisin ei ole oikein mitään muuta auki kuin ruokakaupat.

Ajatuksessa tälle vuodelle oli, että mennään pohjoiseen, siis Norjaan. Siinä se oli, suunnitelma oli valmis.

Sen verran tarkennettiin, että mennään Ruotsin läpi, joka tarkoitti, että tarvitaan Rokille ekinokokkoosilääkitys. Tässä vaiheessa luulimme, että ajamme Norjassa pohjoiseen ja sitten sieltä suoraan takaisin Suomeen, jolloin paluumatkalle sitä ei tarvita. Toisin kävi. Päädyimme ajamaan Ruotsin halki uudestaan etelämmässä.

Ehkäpä suurin syy reittivalinnalle oli se, että Jussi ei ollut nähnyt kunnolla vuorovesivirtausta Saltstraumenin sillan alla eikä Norjan maisemia siitä etelään. Siellä on paljon hengästyttävän hienoja maisemia.

Yhteenvetona voisikin näin jälkeenpäin sanoa, että epäilemättä parhaat paikat ja kokemukset lienevät ajo Trolstigeniä ylös sekä Geirangerin vuonon huikeat maisemat alaspäin tullessa. Erityishuomion saa myös pohjolan korkeimalla kulkeva maantie numero 55 sekä Lærdaltunnelen maailman pisimpinä (25 km) maantietunnelina. Samoin mieletön serpentiininousu Fv50-tiellä saa ihmettelemään ja kunnioittamaan sitä insinöörityön ja kaivamisen määrää, mitä nämä tiet ovat aikanaan vaatineet. Hatun noston paikka!

Jälleen kerran myös säät olivat melko suosiollisia, sillä ei voi sanoa että sadepäiviä olisi ollut juurikaan. Tässäkin mielessä Norjan sää yllätti lämpimyydellään sekä aurinkoisuudellaan.

Yhteenveto

• 19.7. Espoo – Tammisaari – Vuohensaari, Salo
• 20.7. Salo – Huittinen – Mariestrand camping, Kaskinen
• 21.7 Kaskinen – Merihelmi, Kuivaniemi, Ii
• 22.7. Kuivaniemi – Kemi – Tornio – Haparanda (Ruotsi) – Kalix – Luleå – Lauker
• 23.7. Lauker – Arjeplog – Junkerdal (Norja) – Saltstraumen
• 24.7. Saltstraumen – Fv17 – Mo i Rana
• 25.7. Mo i Rana – via E6 – Namsos
• 26.7. Namsos – Flakk, Trondheim
• 27.7. Flakk – Trondheim – Surnadal – Eidsvåg i Romsdal
• 28.7. Eidsvåg i Romsdal – Trollstigen – Geiranger – Nysæetri
• 29.7. Nysæetri – Lom – Fantesteinen – Sogndal
• 30.7. Sogndal – Lærdal – Aurland – via Fv50 – Hønefoss
• 31.7. Hønefoss – via E16 – Torsby (Ruotsi)
• 1.8. Torsby – Falun – Gävle – Skutskär
• 2.8. Skutskär – Grisslehamn – Eckerö (Ahvenanmaa)
• 3.8. Eckerö – Kumlinge Gästhamn
• 4.8. Kumlinge – Brändö – Espoo

Polttoaineen hinta ja kulutus

Norjaan päästyämme, tippui kulutus nopeasti tuolta noin 11 l/100km tuonne vajaaseen 10 l/100km. Ihan vaan sillä, että Norjassa vaan ei pääse lujaa ajamaan. Vaikka nopeusrajoitus on 80 km/h, niin monesti tällä pakastinarkun muotoisella ajoneuvolla ei vaan uskalla mutkateillä ajaa niin kovaa.

Polttoaineen hinta Norjassa oli edelleen kalliimpaa kuin Suomessa, mutta hyvin vähän. Aikaisempina vuosina hintaero on ollut selkeämpi.

Tunnelit

Tunneleissa ajoimme yhteensä liki 122 km (121653 m).

Lautat

Lautoilla meni 149,1 kilometrin matkaan aikaa liki kymmenen tuntia, joista kalleimmat oli Grisslehamnista Eckeröhön sekä Ahvenamaalta kolme lauttaa yhteensä Kustaviin.

Tämän reissun viimeinen yöpyminen olikin aika juhlaa: Sen kruunasi sauna. Tällä reissulla ei ole päästy saunaan kertaakaan, tosin se mahdollisuus olisi ollut ainakin yhdessä paikassa, mutta hinta ei houkuttanut. Noin muuten saunat ovat aika harvinaisia leirintäalueilla niin Norjassa kuin Ruotsissa.

Loppumatka Kustavista kotia kohden kävi Raision kautta, sillä syömiset tämän päivän osalta olivat jääneet aamiaisen jälkeen vähiin. Siispä Raision Burger King autokaista siivitti meitä paremmin kotia kohden.

Ja ainakin toinen päätyi vielä kylpyyn kotipihaan.

Ah, kotona.

Lautat

• Kumlinge – Torsholma (90 min)
• Åva – Osnäs (75 min)
• Vartsala – Kivimaa (15 min)

Tunnelit

• Isokylä 2H, E18, 520 m
• Hepomäki 3H, E18, 350 m
• Lakiamäki 4H, E18, 550 m
• Tervakorpi 5H, E18, 650 m
• Pitkämäki 6H, E18, 700 m
• Orosmäki 7H, E18, 800 m
• Karnainen 8H, E18, 2300 m
• Lehmihaka 9H, E18, 350 m

Yhteensä 6,22 km tunneleita.

Loman mittaan rutiininomaiseen tapaan alkanut aamu keskeytyy kahvinkeiton osalta sähköjen katoamiseen, hitto! Auton sähkökeskuksen johdonsuojakytkin lauennut? Ei. Tolpan johdonsuoja lauennut? Ei. Asiaa tutkiessa naapuri kertoo, että kyse on suunnitellusta sähkökatkosta. No hyvä, ei kyllä eilen mainittu mitään kun alueelle tulimme. Oh well…

Heräilyn ja aamutoimien yhteydessä arvomme seuraavia hyppyjä. Ilmenee, että ei täältä noin vaan ajella pois. Reittivaihtoehtoja on ainakin kaksi ja toinen niistä maksaa miltei satasen ja toinen reilun parikymppiä, mutta ainakin yhden lisäyöpymisen Ahvenanmaan jollakin saarella reissu vaatii kuitenkin.

Lautat

• Långnäs – Snäckö (2h20m)

Aamulla olikin taas vallan aurinkoista ja eilisestä ukkosesta rankkasateineen ei ollut merkkiäkään enää.

Aamiaisen ja muiden aamutoimien jälkeen lähdimme kohti satamaa. Ylitämme Suomen rajan vesitse ja laskemme jalkamme taas jälleen Ahvenanmaan kamaraan. Jo kolmatta kertaa.

Laivareissulla

Itse laivamatka meni hyvin syömisen ja taxfreessa käynnin merkeissä. Kuinkas muutenkaan.

Kotimaassa, melkein

Taas tuttua punaista asvalttia, sekoitus suomalaisia ja ruotsalaisia liikennemerkkejä.

Lautat

• Grisslehamn – Eckerö (2h)

Yöllä satoikin sitten huolella. Niin huolella, että uni katkeili tuon tuostakin kummallakin.

Aamulla sateet päätyivät hiljalleen ja sopivassa välissä Tapio pääsi lenkittämään Rokia. Vieressä olikin kilometrin metsäpolkulenkki, jossa Roki pääsi toteuttamaan itseään vapaasti.

Matkalla havaittiin, että Ruotsi ei olekaan aivan täysin Lidl-vapaa maa, vaikka sellainen vahva käsitys meille on aiemmilla matkoilla muodostunut. Norjassa ei havaittu vieläkään yhtään Lidliä.

Sitten iltaa kohden etsimme eläinlääkärin vastaanottoa, josta saisimme ekinokokkoosilääkkeen ja leiman elukkapassiin. Kävimme alkuun ensin Falunissa erään elintarvikekaupan yhteydessä olleen eläinlääkärin ovella, mutta hepä olivatkin lomalla. Pöh. Sitten löytyi matkan varrelta Valbosta kunnan eläinlääkäri, jonka kanssa saimme annettua Rokille lääkityksen että leiman.

Majoituksen etsintä

Lääkärissä käynnin jälkeen olikin aika etsiä yöpuu. Pari Gävlen keskustan lähellä ollutta Ställplats parkering -paikkaa eivät olleet tämän arpajaisen voittoja, sillä toinen oli täynnä ja toinen näytti siltä, että alue on lähinnä slummia ja autosta varmasti vähintäänkin pöllitään renkaat alta. Harmi, olisihan se Gävle ollut varmaan näkemisen arvoinen, olkipukilla tai ilman 🤣

Sitten ajauduttiin luonnonsuojelupuiston vieressä olevaan leirintäpaikkaan Rullsands Havsbad och Camping, jossa tosin olikin ruudut lähellä toisiaan ja lapsia paljon. Tämä onkin leiripaikkana ihan mukava. Aika hyväkuntoiset fasiliteetit, tosin vähän näkyi yksityiskohdissa ylläpidon lipsumista.

Jo matkamme alkupuolella ajaessamme Ruotsin läpi olisi pitänyt tehdä rituaalinomainen toimi: Markiisin reunaan pitää liimata tällä autolla vieraillun uuden maan lippu! Noh, unohtui, joten tehdään se nyt.

Ja tokihan edes yksi auringonlasku pitää kuvata. Teknisesti huonolaatuinen ja näyttävyydeltään mitäänsanomaton otos, mutta kelvannee.. Kuvan ottolaite on IPhone 12 pro ja 3 sekunnin valotus. Ihan kelpoisa kuva, sillä oikeasti oli jo aika pimeää.

Aamu Lisletta stall og bobilparkeringin pihassa alkoi tavanomaiseen tapaan niin, että Tapsa herää kukonlaulun aikaan (täällä muuten on kanoja) ja antoi Jussin nukkua hieman pidempään.

Pihalla aitauksessa olleet kanat havaittiin vasta aamulla ja aitauksen ohiajon yhteydessä Roki spottasi kanat. Tarkkaan katseli ikkunasta ”mitä noi on?”

Liikkeelle lähdön jälkeen ajettiin alkuun Oslon lentokentän Gardemoenin ohi, mutta eipä käyty sattuneesta syystä siinä vieressä olleessa Ilmailumuseossa.

Aikamoista siirtymäajoa tämä, tällä suunnalla ei ole oikein maisemiakaan sen enempää. Ainakaan niin upeita kun tuo Norjan rannikko.

Tänne ajellessa tosin missattiin yksi risteys ja siitä johtuen tulikin sitten ylimääräinen lenkki tuohon ajoreittiin.

Leiripaikka Värmlands Sjö och Fält Camping löytyi nyt siis Ruotsin puolelta Torsby läheltä.

Jussi väsähti saavuttuamme ja meni ottamaan torkut. Tapio laittoi leirin kasaan Rokin syödessä possun kärsää.

Tunnelit

• Røste, E16, 1097 m
• Lunner, E16, 3811 m

Yhteensä 4,998 km tunneleita.

Aamulenkillä Rokin kanssa tuli havaittua, että tää onkin paljon isompi camping. Alueelta löytyy iso teltta-alue sekä 12 yöpymismökkiä.

Lærdalin tunneli

Tulipa ajettua sitten kokemuksen ja elämyksen nimissä maailman, kyllä, maailman pisin tunneli yhteen suuntaan.

Kunnon serpentiininousu Fv50

Lærdaltunnelin jälkeen käännyttiin tiellä Fv50 kohti Vassbygdiä, josta noustaan aikamoista seprentiiniä välillä tunnelissa ja välillä ulkona. Tunnelit paikoin jopa päällekäin.

Nousun jälkeen suunta oli Hønefossiin ja matkalta oli ajatus löytää camping, mutta täyttä oli. Sattuneista syistä (=korona) jäi aiotut museot nyt väliin ja jatkamme siirtymistä kohti Ruotsia ja hiljalleen kotiin.

Lisletta stall og bobilparkering

Pitkän etsinnän jälkeen löytyi varsin viehättävä matkaparkki Hønefossin kaupungin laitamilta. Lislettalla on pieni hevostila, jonka yhteyteen perustanut matkaparkin. Siistit tilata ja hyvin järjestetty.

Lautat

• Mannheller – Fodnes (15 min) 8,85€

Tunnelit

• Amla, Rv5, 2969 m
• Fodnes, Rv5, 6604 m
• Lærdal, E16, 24509 m
• Vassbygd, Fv50, 1058 m
• Haga, Fv50, 690 m (kapea ja valo-ohjattu)
• Låvisberget 4, Fv50, 410 m
• Låvisberget 3 – Kroktunnelen, Fv50, 270 m
• Låvisberget 2 – Langetunnelen, Fv50, 1350 m
• Låvisberget 1, Fv50, 260 m
• Stondal, Fv50, 2246 m
• Berdal, Fv50, 4266 m
• Nesbø, Fv50, 2510 m
• Botna, Fv50, 904 m
• Vetlebotn, Fv50, 286 m
• Geiterygg, Fv50, 3281 m

Yhteensä 51,613 km tunneleita.

Aurinkoinen ja viileä aamu tunturissa. Rokin kanssa pieni lenkki läheisen järven reunalle ja sitten aamiaista tekemään.

Seuraavassa Bismon kylässä käytiin kaupassa täydentämässä ruokavarastoa. Tässä kaupassa ”walk-in” kylmiö, josta lihat leikkeleet ja juustot ym.

Lom

Lomin kylästä löytyi pieni panimo Lom Bryggeri, jossa kävimme ostoksilla. Paikan omistaja ja panimomasteri esitteli kaikki oluensa ja mukaan tarttui 12 pulloa maisteltavaksi.

Wilhelm Rasmussen Sagasøyla

Fantesteinen 1428 m asl.

Pohjolan korkein maantiepiste 1428 metri meren ylle, jonka reittiä lokittanut GPS vahvistaa. Nyt on muuten aika puhki kun tie 55 on ajettu päästä päähän, eikä se edes ole mikään pitkä tie.

Illan leiripaikka

Kuljettajan ja apumiehen väsymys vuorien ja tunnelien ylityksissä ja läpiajossa alkoi jo painaa, joten ryhdyimme kysymään vastaantulleista camping-paikoista tilaa. Toine kerta tärppäsi ja nyt ollaan tämä yö Kjørnes Campingissä. Vähän aiempia isompi ja yllättäin lapsia pyörii joka paikassa. Kukaan ei tosin ole huomannut Rokia ja tunkenut paijaamaan.

Illalliseksi sikaa ja tortellineja.

Tunnelit

• Gullring, Fv55, 1210 m
• Otta, Fv55, 572 m
• Råum, Fv55, 514 m
• Røneid, Fv55, 657 m
• Stupshølen, Fv55, 77 m
• Åröy, Fv55, 430 m

Yhteensä 3,46 km tunneleita.

Tänä aamuna herättiin auringon paisteeseen. Leirintäalueen tilat oli siistit ja toimivat. Tässä vielä muutama kuva leiripaikalta.

Matkalla Trollstigenille

Trollstigen

Geiranger on tuolla

Geirangeriin alas

Lyhyt video ylhäältä alaspäin tullessa ennen Geirangeria. Sensuroimaton.

800 m Geirangerista ylös

Skjåk sæeter, Nysæetri

Geirangerissa kaikki paikat täynnä, joten jatkoimme matkaa tiellä Fv15 kohti Lomin kylää. Iltapäivä jo kuitenkin pitkällä niin otimme ensimmäinen paikan Skjåk sæeter yöpymispaikaksemme. Ensimmäinen leiripaikka tällä reissulla, jossa lämmin vesi maksaa. Emme ottaneet tällä kertaa. Niin ja käteinen oli toivottu maksutapa.

Lautat

• Linge – Eidsdal (10 min) 8,03€

Tunnelit

• Bogge, Fv660, 147 m
• Torvik, Fv64, 125 m
• Vangen, Fv64, 40 m
• Vikanøs, Fv64, 60 m
• Nebbe, Fv64, 440 m
• Oppskred, Fv63, 600m

Yhteensä 1,412 km tunneleita.

Edellinen ilta menikin sisällä sadetta pidellessä. Yöllä pauhausi tuuli aika kovaa ja viereisestä lauttasatamasta kuului säännöllisesti kova pauke, kun alus tuli satamaan ja laski rampilla kiinni maihin.

Tänään aamu olikin tyynempi, tosin sateinen. Aurinkoakin pilkahteli aika-ajoin ja selvisimme Rokin kanssa kuivana aamulenkistä.

Jännää seurata leirin elämää ja miten erilaisia olemme. Viereen tuli illalla iso Hymer ja sisältä ihmettelimme heidän touhujaan. Ja tietenkin kaapeli kelalla auton alle avaamatta kokonaan.

Nidarosdomen – Nikarosin tuomiokirkko

Tämä kirkko Trondheimissä on aika mykistävä rakennus. Sen alkuperäinen versio valmistui jo 1305, jolloin se oli vaatimaton latoa muistuttava pieni rakennelma, jota on laajennettu pala palalta vuosisatojen aikana. Rakennus on kohdannut myös muutamat palotkin, jonka jälkeen on jälleen pistetty kättä seurakuntalaisten taskuun ja rakennettu entistä parempaa ja isompaa tilalle.

Kristianstenin linnoitus

Kristianstensin linnoitus Trondheimissa rakennettiin vuonna 1681 tapahtuneen kaupunkipalon jälkeen vuosina 1682-1684.

Trondheimissä huomasin, että ”onpas erikoisen näköinen trollikka, näytti pitkältä raitiovaunulta, mutta kulki kumipyörillä. No ei se ollutkaan trollikka. Matkalla Trondheimistä pois kuljimme hetken aikaa E6-tietä ja sain kuvattua tuon kummallisuuden. Ratikan näköinen linjuri. Kaikkea sitä.

Jaa, Suomessa kallista dieseliä?

Illan leiripaikka

Kohteeksi valikoitui tiellä vastaantullut Sunndalsfjord Cottages in Fredsvik, joka osoittautui pieneksi, mutta mielettömän hienoksi perheen pitämäksi paikaksi. Ja maisema, miten hieno se onkaan! Kaikkea se Slartibartfast (suom. Romppainen) onkin luonut.

Lautat

• Kvanne – Rykkjem (20 min) 18,32€

Tunnelit

• Oppdølstrand, Rv70, 7430 m
• Hammar, Fv62, 231 m
• Øksendal, Fv62, 6000 m
• Skrøo, Fv62, 2310 m

Yhteensä 15,971 km tunneleita.

Aamu alkoi sateisena, joskin Tapio aiemmin heränneenä pääsi Rokin kanssa aamukävelylle sateettomana hetkenä. Paikallisen sääarvauslaitoksen, eli yr.no mukaan pitäisi löytyä sateetonkin hetki.

Jo muutama päivä aiemmin todettiin, että 23.000 kilometrin ja viiden vuoden jälkeen pyyhkimien uusinta olisi paikallaan, jahka sopiva autotarvikemyymiö löytyisi matkan varrelta.. Onneksi Namsosissa oli Biltema, josta löytyikin sopivat pyyhkimet – ja hintakin kutakuinkin sama kuin Suomessa.

Namsosissa tehtiin myös jälleen kaupassakäynti, mm. aamiaissämpylät ja jotain sekalaista täydennystä oli jälleen tarpeen tehdä. Ja samalla löytyi käteisautomaatti. Täälläkään niitä ei ihan joka paikassa näytä olevan. Samalla tuli havaittua, että näemmä Norjassa on samankaltainen pullojen palautusautomaatti, kuin meillä Suomessakin.

Matka kyllä meni melkein jatkuvan sateen merkeissä. Mitään erityistä kuvaamisen arvoista ei löytynyt matkan varrelta. Kurja sadekeli. Mutta sellainen on sää Norjassa usein.

Harmittavasti leirintäalueen nurkalla ollut pizzapaikka olikin jo sulkenut ovensa tältä kesältä kokonaan. Taitaa olla niin hyvin tuottava paikka että on varaa pitää paikka kiinni 11 kuukautta vuodessa.

Välillä Rokin kanssa menee homma leikiksi.

Lautat

• Rørvik – Flakk (35 min)

Tänä aamuna etsin aikataulua yhdelle lauttayhteydelle ja selvisi samalla, että osa Fv17 reitin lautat ovat 1.7. alkaen olleet ilmaisia. Vallitseva sää muutti reitin pois rannikkotieltä ja päätimme tehdä siirtymän E6:sta pitkin Mo i Rana – Grong, josta tietä 760 Skogmohun ja takaisin Fv17 tielle ja Namsosiin yöksi. Toivotaan parempaa huomiselle.

Illalla Rokin kanssa käydessä ulkona huomasin, että leirintäalueelle kuuluu koko ajan jatkuvaa kohinaa ja pauketta alueen eteläpuolelta. Leiriin tullessa havaittiin myös pitkä alueen sivuitse kulkenut korkea rakennelma, ikäänkuin hihna joka kulki palkkien varassa pitkällä matkalla. Ilmeni, että melun lähde oli jonkinmoinen teollisuusalue, jonne kulki hiiliä läheisestä satamasta. Ilmankos tuo alue kelpaa lähinnä leirintäalueen käyttöön 🙂

Laksforsen, Trofors

Leiripaikka Namsos

Rokin nurmikolla peuhaamista harvoin ehtii saada talteen. Nyt onnistui osin.

Leirintäalueen vieressä on kätevästi lentokenttä. Ja kuinka ollakaan, Rokin kanssa iltalenkin aikaan saapui ja lähti lentokone (reittilento WF798). Ei ihan kauhean äänekkäitä nämä pienet koneet.

Tunnelit

• Nesset, E6, 578 m
• Nordmark, E6, 184 m
• Finneidfjord, E6, 857 m
• Breivikhammer, E6, 186 m
• Pytjohåjen, E6, 110 m
• Korgfjell, E6, 8530 m
• Moså, E6, 253 m

Yhteensä 10,698 km tunneleita.

Lähdettiin rannikon näköalatietä Fv17 pitkin etelän suuntaan. Matkalla on niin paljon nähtävää kuin vain voi olla.

Kleivhalsenin saaristo ja Grönsvikin rannikkolinnoitus

Mo i Rana

Lautat

• Forøy – Ågskardet (10 min) 21,19€
• Jektvik – Kilboghamn (60 min)

Tunnelit

• Eivikhammeren, Fv17, 258 m
• Sundsfjord, Fv17, 772 m
• Vindvik, Fv17, 988 m
• Skaugvoll, Fv17, 247 m
• Storvikskar, Fv17, 3118 m
• Glomfjord, Fv17, 2233 m
• Fykan, Fv17, 1946 m
• Svartis, Fv17, 7615 m
• Straumdal, Fv17, 3232 m
• Kista, Fv17, 412 m
• Sila, Fv17, 2882 m
• Fornes, Fv17, 146 m
• Sjona, Fv17, 2796 m

Yhteensä 26,645 km tunneleita.

Tänään onkin taas pidempi ajopäivä, sillä aiemmin mainittu aikaikkuna uhkaa käydä ahtaaksi. Aikaikkunan määrittää Rokille aiemmin ennen lähtöä tiistaina annettu ekinokokkoosilääkityksen ajankohta, josta eteenpäin on viisi vuorokautta aikaa ylittää Ruotsin ja Norjan raja. Näin ollen meidän piti ehtiä lauantaina klo 14 mennessä ylittää raja, paitsi että nykysääntöjen mukaan meidän ei kuitenkaan tarvitse ajaa punaista linjaa pitkin eläimestä huolimatta. Että sikäli, jos tuuri käy, ei tartte esitellä lemmikkipassia eikä näyttää autossa olevien tullattavien tavaroiden määrää.

Aamu tosiaan käynnistyi vallan mukavan maiseman äärellä. Kuin olisi lapissa, ja tuota, ollaanhan me, Ruotsin lapissa. Mutta maisema on kuin napapiirin nurkilla Suomessa, kasvit ovat kitukasvuisia, jäkälää on siellä ja täällä, poroja juoksee pitkin teitä ja korkeimmissa paikoissa puuttuu puut kokonaan.

Matkalla pysähdyttiin Arvidsjaurin näköalatornissa ja todettiin, että kappas, täällähän on näemmä ruotsin puolustusvoimien tukikohta näköalatornin vieressä.

Näköalatornin maisemat olivat kyllä hienot ja taisipa Tapio käydä spottaamassa paikallisen geokätkönkin samalla.

Sitten pysähdyimme ruokatarviketäydennykseen Arvidsjaurin Coopissa ja täydennettiin tankki täyteen dieseliä. Olihan se aika hinnakasta täälläkin. Voisin väittää että Suomessa on halvempaa.

Ardisjaurista jatkettiin eteenpäin Arjeplogin suuntaan josta jatkettiin kohti Ruotsin ja Norjan rajaa Junkerdalin ylityskohtaa. Täällä ei sitten ollut ketään joten läpiajoina menimme yli ja kyydissä olisi voinut olla vaikka liikaa viinaa ja kottikärryllinen tupakkaa ja nuuskaa! No ei ollut.

Jännä juttu kyllä, että Norjan puolella muuttui kyllä maisemat lähes heti vuoristoisemmaksi ja samoin nousut ja laskut olivat auton suosituskyvyn kannalta myös jo vaativampia.

Mitä lähemmäksi Saltstraumenia pääsimme, sitä paremmaksi kävivät maisemat. Tämmöinen tasaisen maan asukki ei vaan osaa ymmärtää, miten hienolta näyttää tulla ylhäältä vuoren reunaa alas ja nähdä koko vuonon maisema ja pääkopassa töissä oleva hemmo nimeltään ”etäisyyksien käsityskyky” heittää hanskat tiskiin ja lähtee vetää pään täyteen..

Kun viimein pääsemme perille, kirjaudumme leirintäalueelle sisään ja toteamme, että täällä on vissiin satanut äskettäin ja respan rouvaoletettu vahvistaa havaintomme. On kuulemma satanut viikon ja juuri tänään on se ensimmäinen päivä kun ei sada. Miten sattuikaan.

Tämä jälkeen kävimme katsomassa Saltstraumenin sillan alla sopivan paikan virtauksien pällistelyä ajatellen. Olihan siellä nytkin porukkaa pyörimässä, ettei meinannut Rokille löytyä sopivaa kakkipaikkaakaan pöpeliköstä.

Nyt illemmalla kävimme Rokin kanssa ihmettelemässä vuirivesivirtausta. Sillan alla näytti olevan lukuisia virvelillä kalastavia, mutta heikosti näytti irtoavan saalista. Vedessä kyllä näkyi toisinaan isoja kaloja hyppivän kuin kiusallaan, mutta kuvia niistä en kyennyt saamaan.

Tunnelit

• Enghammeren, 812, 160 m
• Sandkollen, 812, 476 m

Yhteensä 636 metriä tunneleita

Tänään on pitkä siirtyminen Ruotsin puolelle, että ehditään lauantaina ylittämään raja Norjaan. Rokin ekinokokkoosin aikaraja tulee täyteen.

Kuitenkin ennen matkan aloitusta piti vielä varmistaa, että edellisen viikon radioamatöörileirin altistumisen jäljiltä ei osumaa ole sattunut kummallekaan meistä. Eipä näemmä vieläkään. Ehkäpä se meni ohi.

Matkalla löydettiin Sievin kauppa, jonka luulimme lopettaneen, sillä aiemmin se oli Meri Campingin yhteydessä. Sepä olikin muuttanut sitten viime käynnin. Nyt on Tapiolla uudet Sievit jalassa ja löytyi myös tyylikkään näköiset Sievin nahkakävelykengätkin. Ei tullut halpaa käyntiä.

Torniossa ruokakauppa ja Jussille t-paitoja. Haaparannan puolella alkoholiliikkeestä QRM Ron Quorhum rommia sekä muuta herkkua.

Ruotsin puolella hieman ennen Kalixia on näkemisen arvoinen sotilastarvinkeiden ylijäämämyymälä. Myymälässä oli kaikkea sellaista, mitä löytyy Varustelekastakin, mutta pienemmällä otannalla. Samoja Miltecin ja MFH:n semi-military tarvikkeita, rättejä ja takkeja yms jne.

Pihalla on sekalaisesti hauskoja taideteoksia, joissa oli vähän samaa henkeä kuin aiemmin vierailemassamme Crazy Land:ssa. Siellä tosin oli vielä pöljempiä ja hullumpia teoksia.

Tämän jälkeen ajo Ruotsin läpi todellakin tylsää tietä pitkin sai alkaa. Suunta kohti Norjan Fauskea, josta suuntaamme etelään. Matkalla sai varoa poroja useammassakin paikassa. Jotain jännittävää sentään.

Leiripaikaksi valikoitui uudehko Lauskeen matkaparkki Ställplats Lauker. Siisti paikka. Pesutilat tuoksuu uudelta ja todella toimivalta. Maksutapahtuma on helpohko kirjautuminen verkossa 200SEK hinnalla, johon kuuluu yöpyminen sähköllä, WC ja suihkut, retkikeittiö, kemssan tyhjennys sekä vedet.

Ställplatsin maksun vaativa kirjautuminen verkossa on hieman hämmentävä, sillä maksun jälkeen sivusto heitti vain etusivulle, eikä sanonut että onnistuiko maksu vai epäonnistuiko.. Sähköpostiin tuli kuitenkin vahvistusviesti samalla hetkellä ja meilissä oli viereisen huoltorakennuksen sähkölukkoon tarvittava pin-koodi. Samaa koodia tarvitaan myös sähköjen aktivoimiseen tolpasta.

Ihan hyvä paikka saatiin hienolla maisemalla. Kyllä tuota maisemaa jaksoi katsella iltamyöhään punkun kanssa.

Tämä päivä meni lähinnä siirtymiseen pidemmällä etapilla. Legi ei ollut ihan mahdoton, 470 kilometriä, mutta kyllähän tässäkin sai istua ratin takana ihan riittävästi päivän tarpeisiin.

Matkan varrella sai jännittää, miten pitkälle tankin lopulla polttoaineella pääsee, sillä polttoaineiden hintojen seurantaan käyttämämme Tankille-äpin (www.tankille.fi) mukaan sopiva tankkauspaikka olisi jotakuinkin jäljellä olevan matkan sisällä – mutta vain riippuen kaasujalan asennosta.

Seuraavan yöpuun valinta on joskus hankala valita, sillä sen määrää joskus seuraavan päivän kohteen tai haluttavan matkan pituuden sekä nykyisen sijainnin sekä ajankohdan muodostaman yhtälön sumeaa logiikkaa joskus noudattava lopputulos.

Ajatus oli päästä melko lähelle seuraavana päivänä aiottua rajanylityspaikkaa, mutta ihan Tornioon saakka emme jaksaneet ajaa enää tänään. Monesti nimittäin leirintäalueet alkavat täyttymään jo iltakuuden aikaan, joten ei ole välttämättä varmaa, että joka paikkaan mahtuu sisään, jos pyrkii myöhään illasta. Ja jos alueella on alueita niukalti, voi olla että puskaparkki jääkin ainoaksi vaihtoehdoksi. Mikä ei sekään ole välttämättä huono ajatus.

Muutama vuosi sitten palatessamme Norjasta tätä samaa reittiä kohti etelää, pysähdyimme tähän samaan paikkaan syömään. Tosin Tapio oli aiemmin jo edesmenneen ystävämme Jepen kanssa oppinut, että jos kohteen nimessä esiintyy ”helmi”, on se usein kauhea läävä.. Mutta ei se tälläkään kertaa pätenyt.

Salossa käytiin torilla nauttimassa suolaiset karamallipehmikset. Samalla ihan sattumalta törmättiin radioamatöörituttavaamme OH2LH. Samalla käynnillä haettiin apteekista Rokille antibioottikuuri tulehdukseen.

Salon elektroniikkamuseo oli varsin sopiva kulttuurihetki tälle reissulle, paljon on esillä vanhoja radiota, puhelimia, telkkareita ja muuta tietotekniikkaa, unohtamatta Nokian puhelinhistoriaa.

Kulttuurin ohessa käytiin ostamassa uudet tunkit autoon, joilla saa etupään tuettua, ettei auto heilu niin paljoa sisällä liikkuessa. Aiemmat saksitunkit toimivat vielä tukemiseen, mutta ei niillä autoa pysty nostamaan. Pullotunkeilla nousee.

Salosta poistutttuamme suuntasimme Närpiön suuntaan, sillä pitää edetä jouten, jotta ehdimme ajoissa Ruotsiin ja siitä vielä läpi Norjaan. Roki on nimittäin saanut vaaditun ekinokokkoosilääkkeen maantaina ja viiden vuorokauden kuluessa pitää saapua maahan. Näin ollen tulee pari pitkähköä siirtymistä turismin sijasta.

Illan majoituspaikaksi valikoitui jo aikaisemmilta kerroilta tuttu Mariestrand Camping Kaskisessa. Tämä on pienehkö mutta viihtyisä paikka, joten siksipä tämä valikoitui paikaksi nytkin.

Matka alkoi sikäli hieman hämmennystä aiheuttaneiden uutisten varjossa – eikä tässä tarkoiteta 2022 kesäuutisesta Mursu – vaan että edellisen viikonlopun radioamatöörikesäleirin yhteydessä on muutamilla samassa yhteisössä olleilla tullut esiin kotitestissä positiivista koronalöydöstä. Tämä aiheutti tarpeen kaivella nenää kotitestillä muutaman kerran, mutta ainakaan tiistaina ei vielä ollut sen enempää oiretta kuin testilaitteessa ylimääräisiä indikaattoriviivoja.

Kaikesta huolimatta kaiken pakkaamisen jälkeen pääsimme liikkeelle ja suunta Tammisaareen moikkamaan Tapion faijaa ja siitä sitten hiljalleen pohjoista kohden.

Yöpaikaksi valikoitui Vuohensaari Camping Salosta. Mukava leirintäalue on saaressa kivalla kesäravintolalla, josta sai hyvät burgerit ja oluet. Alueella on hyvä pari vuotta vanha huoltorakennus. Toimiva paikka.

Tämän kerran kulttuurimatkamme suuntautui Helsingin keskustaan Olympiastadionille ja sen yhteydessä toimivaan urheilumuseoon.

Tekniikan museossa oli Suomen Radioamatööriliiton SRAL100 juhlanäyttely, jossa esitellään itsetehtyjä radiotekniikan laitteita. Samalla sai tutustua muuhun museon antimiin ja erityisesti pikasuodatushalliin.

Kumlingessa herättiin ennen sianpieremää ja syötiin aamiainen, että ehditään ajoissa ekaan lauttaan 6.50. Brändöstä jatkoyhteys Kanta-Suomeen 8.30

Varsinais-Suomi

Poikittaislinjan lautalla pääsee Långnäsistä Kumlinge Snäckölle, josta löytyy Kumlingen ainoa leirintäalue.

Pikkasen yli viikko ja nyt ollaa Maarianhaminassa, Gröna Uddens Camping. Tällä päivämäärällä vuosi sitten olimme samassa paikassa. Matkalla tänne tehtiin pikainen visiitti Open Water Breweryn myymälään josta toki tarttui kaikkea jännää mukaan. Ois ollut hienot aromilasit, mutta jätettiin ne tällä kertaa pois – Saunabaarissa ei ole tilaa!

Iltapäivän ateriat löytyivät Dino’s Bar & Grillistä ja takaisin autolle kävellessä löytyi hieno puistopuutarha kaupungintalon edustalta.

1.8. Maarianhaminan kulttuurihistoriallinen museo

Museosta saa hyvin ymmärrystä alueen historiaan. Tuolla nyt ei valitettavasti tullut otettua kuvia.

Samassa rakennuksessa on myös vaihtuva taidenäyttely ja tällä kertaa oli ruotsalaisen akvarellistin Lars Lerinin teoksia. Vaikuttavia maalauksia eri aiheista maailmalta, kaupunkeja, luontoa, eläimiä ja ihmisiä.

Brankarin museoon tarvittiin käteistä pääsymaksuun. Näin ollen ajettiin melkein Marianhaminaan kauppaan nostamaan rahaa, samalla kätevä jääkaapin täydennys.

Degersand Camping

Iltapäivää voi hyvin viettää rannalla ja tähän on hyvä jäädä yöksi.